Kirje pääministeri Alexander Stubbille: Kolme pointtia EU:n 2030-ilmastotavoitteisiin

Stubb-eduskunta-Kuva-Valtioneuvoston kansliaLähetin tänään alla olevan kirjeen pääministeri Alexander Stubbille.

Vetoan pääministeriin, että Suomi ajaisi EU:n ilmasto- ja energiasuunnitelmaan sitovia tavoitteita päästövähennyksille, energiansäästölle sekä uusiutuvalle energialle.

Tätä kautta sinäkin voit ottaa kantaa: Vaadi EU:lta parempaa ilmastopolitiikkaa!

* * *

Arvoisa pääministeri Alexander Stubb,

Vetoan teihin, jotta Suomi ajaisi EU:n vuoteen 2030 ulottuvaan ilmasto- ja energiasuunnitelmaan sitovia tavoitteita päästövähennyksille, energiansäästölle sekä uusiutuvalle energialle.

Tämän vetoomuksen allekirjoittajat ovat syvästi huolissaan siitä, ettei Suomi ole osoittanut neuvotteluissa kunnianhimoa, vaan on tyytynyt kannattamaan tavoitteista heikoimpia.

Ympäristö- ja kehitysjärjestöt ovat vaatineet EU:ta sitoutumaan merkittävästi tiukempiin toimiin. Neuvotteluissa tällä hetkellä pöydällä olevat tavoitteet ovat kaukana siitä kunnianhimon tasosta, jota EU:n tulisi ilmastopolitiikassaan osoittaa, eivätkä tue EU:n kansainvälistä sitoumusta rajata globaali lämpeneminen alle kahden asteen.

Meillä, vetoomuksen allekirjoittajilla, on teille siksi kolme pyyntöä. Suomen tulee:

1) Kannattaa kokonaispäästötavoitteeksi vähintään 40 prosentin leikkausta vuoden 1990 tasosta.
2) Ajaa uusiutuvan energian tavoitteeksi vähintään 30 prosenttia.
3) Tukea sitovia tavoitteita uusiutuvalle energialle ja energiatehokkuudelle.

Näitä kolmea tavoitetta edistämällä Suomi ja EU osoittaisivat halunsa olla osa ilmastokriisin ratkaisua ja muutosta kohti kestävää elämäntapaa.

Ystävällisin terveisin,
Leo Stranius

Yksi kommentti artikkeliin ”Kirje pääministeri Alexander Stubbille: Kolme pointtia EU:n 2030-ilmastotavoitteisiin”

  1. Pääministerille pitäisi kertoa myös, että ydinvoimaa ei tulla käyttämään lämmöntuotannossa, vaikka hän itse väitti niin. On aika koomista, että Helsingin hiilikasojen kohtalo liitetään johonkin Pyhäjoen ydinvoimalaan, vaikka on selvää että Helsingissä tullaan polttamaan jotakin lämmöksi kaukolämpöverkkoon oman alueen voimaloissa, riippumatta nykyisistä tai uusista ydinvoimalaloista. Kai siinä samassa on järkevää sitten sähköäkin tehdä. Tämä on yksi ärsyttävä puute tässä energiakeskustelussa, jossa ei paljoa realismi kuki. Toinen on se, että ne jotka ovat EU:ssa äänestämässä hiilen hintaa alas, ovat sitten Suomessa suureen ääneen haukkumassa muita siitä, että hiiltä poltetaan paljon. Tässä toinen puute, johon toimittajatkaan eivät yleensä sano mitään, vaikka ristiriita on kirkuva.

    Olet oikeassa siinä, että Suomi ajaa itseään kehityksessä alasarjaan ja jää taloudellisesti jämäkoriin sillä, että ei valitse panostamista niin kutsuttuihin uusiutuviin, joissa olisi varmasti kasvupotentiaalia valtavasti myös taloudellisesti. Tuo valinta ydinvoimaan vie panokset noilta uusilta ja varsinkin niihin liittyvien uusien innovaatioiden kehittämiseltä ja sitä kautta omistamiselta, jolloin myös rahat korjaa joku muu. Varmasti aurinkopaneelistakin olisi mahdollista tehdä paljon tehokkaampi. Miltei yhtä huono valinta on LNG, vaikka sama infra toimisi jatkossa biokaasujenkin kanssa, koska sen luoma silta uusiutuviin on vuosikymmenien pituinen ja maakaasu tuntuu muuttuvan tutkimustutkimukselta aina vain huonommaksi. Puun polttoon ei tarvitse räjäyttää kokonaisia vuoria ja on sosiaalisesti paljon parempi, mutta silti siinä siirrytään polttamaan hiiltä maan alta nyt sitten sen päälle, joten ilmaston kannalta tilanne ei paljoa muutu.

    Kuitenkaan lienee aika selvää, että jos oikeasti haluaa puuttua ympäristökatastrofiin, niin pelkkään kulutuksen määrään ja laadun katselu ei riitä, vaan kuluttajien määrä tulee saada lasku-uralle. Olisi jotenkin mielekkäämpää nähdä keskustelua väestönkasvusta ja talousjärjestelmän kasvupakosta, kuin noiden rinnalla mitättömistä voimalahankkeista. Paul Ehrlich ja vaikkapa Herman Daly ovat kadonneet vihreidenkin puheista.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa