Kestävyyttä etsimässä: Jätkäsaari ja Kalasatama

Havainnekuva Jätkäsaareen rakennettavista puukerrostaloista. Kuva Anttinen Oiva ArkkitehditOsallistuin keskiviikkona 18.9. Helsingin Laiturilla Kestävyys uusilla asuinalueilla -tilaisuuteen.

Tunnin mittaisessa sessiossa käytiin läpi Kalasataman ja Jätkäsaaren ympäristöratkaisuja.

Tapahtuma oli osa kansainvälistä World Green Building viikkoa.

On tietysti hienoa, että Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa on huomioitu monia kestävyyteen ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Molempiin kaupunginosiin on tulossa ratikkalinja, pyöräily-yhteydet ovat vähintään kohtalaiset, on jätteiden putkikeräysjärjestelmä ja sähköautojen latauspisteitä. Lisäksi noudatetaan tietysti nykyisiä energianormeja.

Todellista ekokaupunkia voisi tehdä kuitenkin vähän kunnianhimoisemmin. Ohessa on kolme kriteeriä ekologisesti kestävälle kaupunginosalle:

1. Energiaomavaraisuus uusiutuvilla. Esimerkiksi Jätkäsaaren ja Kalasataman tapauksessa olisi hyvät mahdollisuudet ottaa lämpö ja jäähdytys merestä. Myös maalämpöä voisi hyödyntää. Erityisesti Jätkäsaaren edustalle voisi sopia hyvin muutama tuulivoimala. Jätteiden putkikeräys mahdollistaisi myös biokaasun tuottamisen paikan päällä.

2. Liikenne perustuu kävelyyn, pyöräilyyn ja kiskoihin. Kaupunginosien tulisi olla kokonaan autottomia. Autoille varattuja parkkipaikkoja tulisi olla korkeintaan muutamia. Pyöräkaistat tulisi olla jokaisen kadun molemmin puolin. Pyöräilijöille tulisi varata tarpeeksi pysäköinti- ja säilytystilaa katutasossa.

3. Rakennukset ovat ekotehokkaita. On laiskuutta noudattaa vain nykyisiä, vaikkakin suhteellisen tiukkoja, energianormeja. Lähtökohtana tulisi olla nolla- ja plusenergiatalojen rakentaminen. Rakennusten seiniin ja katoille tulisi asentaa aurinkopaneelit ja pientuulivoimaa. Myös puurakentaminen ja viherkattojen hyödyntäminen voisi olla paljon nykyistä laajempaa.

Erityisen hienoa on kuitenkin, että Jätkäsaareen on tulossa puukerrostaloja. Puurakentamisella on ainakin kolme hyötyä ilmastonäkökulmasta:

1. Puurakentaminen korvaa paljon päästöjä aiheuttavaa teräs- ja betonirakentamista
2. Puurakenteet ja -materiaalit toimivat hiilivarastoina
3. Sivuvirrat ja lopulta itse rakennuksetkin voi kierrättää bioenergiaksi

Täällä lisää: Puurakentamisen ilmastovaikutukset

Helsingissä tullaan lähivuosikymmeninä rakentamaan paljon. Olisi suotavaa, että tännekin saataisiin vihdoin eurooppalaisen mittakaavan ekokaupunginosia.

 

3 kommenttia artikkeliin ”Kestävyyttä etsimässä: Jätkäsaari ja Kalasatama”

  1. Kiitos yhteenvedosta! Harmitti kun en itse ehtinyt paikalle. Uusilla asuinalueilla tulisi myös pohtia kuinka tiloja ja tarvikkeita voisi jakaa asukkaiden kesken. Esimerkkinä vaikkapa vierashuoneet, harvoin tarvittavat ja tilaavievät laitteet sekä autot.

    Kaupungeista ja jakamistaloudesta:
    http://shareable.sharedby.co/share/vfYm2w

    Liian vähän puhutaan myös asumisväljyydestä ja sen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, ilmastokriisiin ja ylikulutukseen. Saatika ihmisten talouteen.

    Jatka hyvää työtä!

  2. Jos haluaisi puhua todellisesta kestävästä ekokaupungista, niin minä näkisin paikallisen ruuantuotannon ensimmäisenä ratkaistavana asiana. Ruoka kuitenkin on resurssi, joka täytyy jatkuvalla syötöllä tuoda nyt pysyvästi muualta. Helsingissä olisi mahdollista esimerkiksi kalastamisesta tehdä lähde suoraan suuhun, mutta myös kalanperkeillä voimistaa kompostia. Mittakaava pitäisi vain olla sellainen, että talojen katot ja julkisivut nähtäisiin ikään kuin peltoina, ja pihat sun muut hyötyviljelminä. Välillä näkee arkkitehtisuunnitelmia, joissa tätä on yritetty tuoda suurkaupunkimittakaavaan, mutta näyttää käyvän niin, että idealistiset opiskelijat muuntuvat konservatiivisiksi tylsimyksiksi ja uudistavat ideat katoavat.

    Ekovinkkinä murhanhimoisille, että pienistä kaloista saa fileoimalla nopeasti maukkaita makupaloja, ja perkeistä sitten kompostia. Samalla lannoitteet, jotka karkasivat pelloilta vesistöön, pääsevät takaisin viljelykäyttöön. Vattu varsinkin näyttää nauttivan, kun saa oikein vahvaa multaa. Ongella voi kohdistaa kalastuksensa kestäviin kantoihin, ja ruokkia vaikka myös lemmikkejään. Kannattaa vain pysyä poissa merenlahdista, joissa tiedetään olevan paljon myrkkyjä. Joessa sitten pysyy poissa virtapaikoista, ettei taimenen pentu haukkaa koukkua vahingossa.

    Ekokylät eivät näytä toimivan muina kuin pakopaikkoina joillekin ympäristöstä huolissaan oleville, joten jotenkin nämä ongelmat olisi ratkaistava kaupungin mittakaavassa. Puurakentaminen sinänsä hyvä, mutta tiiviys siinäkin minusta ykkösasia, koska mieluummin katselen vaikka neliökilometrien avohakkuuta, josta puut on viety rakentamiseen, kuin neliökilometrien lähiöitä entisen metsän päällä. Avohakkuu kuitenkin nuolee haavansa muutamassa vuodessa ja lähtee kasvamaan takaisin metsäksi. Päättivät tosin rajoittaa rakentamisen 8-kerrokseen tarpeettomasti. Näihin Helsingin mahdollisiin tornitaloihin saisi paljon hiiltä piiloon. Ulkomailla puuhaavat korkeampia, ja varmaan olisi parempi vientituotekin, jos tarjolla olisi myös koeteltuja tornitekniikoita. Vaikka sähköautoa hehkutetaan, niin sähköautokaupunki vie yhtä paljon tilaa kuin autokaupunki, ja niiden tuottaminen vaatii kuitenkin taas lisää tuhoamista jossain, joten kaavoituksella tarve niiltäkin pois.

    Itse Jätkäsaari ja Kalasatama eivät todellakaan ole ekoa, mutta valitettavasti ne pilattiin vielä pahemmin samojen henkilöiden toimesta, jotka nyt markkinoivat itseään uudenlaisen kaupunkikulttuurin ja halvempien asuntojen lähetteinä. Nämä kun halusivat kalliit parkkihallit ja liikaa paikkoja nostamaan asuntojen hintoja näillä alueilla, joka säteilee myös niiden viereisille alueille nostamaan hintoja, ja kaiken kruunuksi tuhansien ihmisten asunnot jäävät nyt rakentamatta, joten KSV:n silmä tähyää tämänkin seikan takia nyt Kivinokkaa, Meri-Rastilaa, Vartiosaarta yms. Todella ikävää, että Helsingissä pärjää politiikassa näin helposti, vaikka sanat ja teot ovat täysin ristiriidassa, eikä mikään ulkopuolinen, kuten lehdistö, ole kiinnostunut arvioimaan kunnallispolitiikan kiemuroita. Itseäni ei tietysti kiinnosta yksittäisten poliitikkojen menestys, mutta jos poliittista valtaa saa itselleen luomalla tekoihin nähden täysin väärää kuvaa itsestään, joka johtaa sitten tuloksiin, jotka koskevat minuakin, niin sapettaahan se.

    Näin tiedoksi sinne ympäristölautakuntaan, että Näsinoja kaipaisi parempaa kunnostusta, ja siltarumpujen vaihtamista silloiksi. Akuutein on rumpu golfkentän luona (toinen rumpu joesta lähtien(?)), joka on puroa ylempänä ja estää mahdollisten kututaimenten nousua ja toki kaiken muun puroelämän kulkua. Sinänsä kova paikka taimenpurolle, kun peltojen ja golfkentän lannoitteet ja myrkyt, sekä autoliikenteen päästöt valuvat puroon, mutta on siellä niitä taimenia nähty, joten kaupungin olisi syytä toimia, ei ole nimittäin ihan lapiotalkoo-settiä tuollainen. Vantaalaiset saavat Pakkalanpurostaan mahtavan taimenpuron jos jaksavat jatkaa kunnostamista, joten rajan tälläkin puolella on syytä jatkaa kunnostuksia.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa