Helsingin kadulle ilmestyneet kerjäläiset ovat tuoneet esille sosiaalisen mätäpaiseen, joka halutaan pois silmistä. Esimerkiksi pääministeri Matti Vanhanen on kehoittanut ihmisiä olemaan antamatta rahaa kerjäläisille ja monet ovat esittäneet kerjäämisen kieltämistä lailla.
Toisaalta EU-komissaari Lázló Andorin mukaan kerjäämisen kieltäminen lailla vain pyyhkii köyhät pois silmistämme, mutta ei ratkaise itse ongelmaa. Asiasta on kirjoittanut osuvasti myös Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson: Matin ja muiden viitteet kerjäläisistä.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
1. Lahjoita rahaa ihmisoikeustyötä tekeville järjestöille.
2. Vaadi Matti Vanhaselta ja poliittisilta päättäjiltä kieltojen sijaan toimia ongelman ratkaisemiseksi
3. Anna apua hädässä oleville ihmisille
Peter Signer kertoo The Life You Can Save -kirjassa (ks. myös Yltäkylläisten pidot) esimerkin miehestä, joka on matkalla töihin, mutta näkee pienessä lammessa hukkumaisillaan olevan lapsen. Työmatkalaisella on uudet kengät ja kiire töihin. Pitäisikö hänen kuitenkin pelastaa lapsi?
Vastaus on ilmeinen.
1. Ravinnon, suojan ja terveyden puutteista johtuva kärsimys ja kuolema ovat pahasta.
2. Jos vallassasi on estää jotain pahaa tapahtumasta ilman, että itse joudut uhraamaan mitään yhtä tärkeää, on väärin olla puuttumatta asiaan.
3. Lahjoittamalla rahaa avustusjärjestöille voit estää kärsimystä ja kuolemaa. Jos et lahjoita rahaa avustusjärjestöille, toimit väärin.
Itse annan kerjäläisille rahaa satunnaisesti. Suurin rahallinen tuki menee kuitenkin eri järjestöille. Kotitaloutemme lahjoittaa noin 10 prosenttia kaikista nettotuloista hyväntekeväisyyteen.
Mielestäni on yksinkertaisesti selvää, että hädässä olevaa ihmistä tulee auttaa – tavalla tai toisella. Parasta olisi tietysti antaa esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai majoitusta. Vain heikko ihminen kävelee ohi. Vahvoilla on voimia auttaa muita.
Tavarat liikkuvat maailmassa vapaasti ja pian myös ihmiset (muuallakin kuin Euroopassa). Sen myötä globaali eriarvoisuus tulee silmille. Sen voi haistaa, maistaa, nähdä ja kuulla. Ja se on tämän inhottavan asian hyvä puoli.
Moi! Minulla rahan antamisessa kerjäläisille mietityttää se, että raha ei välttämättä mene sille henkilölle, jolle sen antaa, vaan organisaatiota pyörittäville kavereille, jotka riistävät näitä usein todella huonokuntoisilta näyttäviä ”houkutuslintuja”. Mitä mieltä olet tästä?
Hei Mirva
Tuo on varmasti aito ongelma! Toisaalta. Missä on se näyttö, että takana olisi jonkinlaista järjestäytynyttä toimintaa tai rikollisliigoja? Frank Johansson kirjoittaa kolumnissaan tästä hyvin.
Parasta on tietysti muuttaa yhteiskunnan rakanteita sellaiseksi, että kenenkään ei tarvitse kerjätä. Omasta mielestäni on kuitenkin vastuutonta jättää hädässä oleva ihminen pulaan.
Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson kommentoi kerjälaiskeskustelua, ja sanoo, että:
” Itse asiassa Suomessa olevat romanikerjäläiset ovat täällä täysin laillisesti, ja he tekevät täysin laillista liiketoimintaa.”
Siis mitä?
Onko kerjääminen liiketoimintaa?
Siinä tapauksessa kerjäläiset syyllistyvät useaan rikokseen, eli liiketoiminnasta tulee maksaa verot, eläkemaksut ym. ja ainakaan suomalaiset eivät voi harjoittaa liiketoimintaa ilman yritystä?