Katu ei ole koti -kampanjassa kerättiin kodittomille nuorille 72000 euroa!

Ihan huikeaa! Alunperin ajattelin, että olen tyytyväinen, jos saan kerättyä rahaa kodittomille nuorille Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjassa yhteensä 1000 €. Pidin tätä haastavana, mutta mahdollisena tavoitteena.

Halusin toimia kampanjassa vapaaehtoisena, jotta kukaan ei olisi suojaton, huomaamaton eikä toivoton. Jokainen on tärkeä eikä kukaan saa olla unohdettu.

Lopulta kävi kuitenkin niin, että lahjoittajia löytyi verkostoistani peräti 237 ja lahjoituksia kertyi kolmen päivän aikana 12 625 €. Koko kampanjassa saatiin kerättyä rahaa huimat 71 915 €.

Kiitos ystävät!

Suomessa on yli 800 koditonta nuorta. Olen itsekin kokenut nuorena asunnottomuutta ja henkilökohtaisesti oli tärkeää saada toimia vapaaehtoisena tässä kampanjassa.

Käytännössä käytin sunnuntain 3.10. keräämällä rahaa ystäviltäni, kavereiltani, tutuilta ja puolituntemattomilta. Olin yhteydessä ihmisiin WhatsAppin, Facebookin, Twitterin, Instagramin ja LinkedInin kautta.

Yhteensä koko kampanjassa oli minun ohella mukana 59 vapaaehtoista tai ryhmää. Sininauhasäätiö sai kolmen päivän aikana koko kampanjassa lähes 72 000 euroa yhteensä 1704 eri lahjoittajalta.

Mihin raha sitten käytetään? Nuoret tarvitsevat päivittäin hygieniatuotteita ja alusvaatteita, sekä talveksi kenkiä ja takkeja. Rahoilla tuetaan myös viime vuoden kampanjalla hankitun harjoitteluasunnon toimintaa, esimerkiksi mahdollistamalla päihteettömyyteen kannustavaa toimintaa tukihenkilön avulla.

Sininauhasäätiö halusi palkita minut vapaaehtoistyöstäni kahden hengen hotelliyöllä. Lahjoitin hotelliyön kodittomille nuorille. He ansaitsevat sen enemmän.

PS. Ulkona on yhä viileämpää. Kampanjasivu on auki vielä muutaman päivän. Voit siis käydä edelleen tekemässä lahjoituksen osoitteessa www.katueiolekoti.com/Leo

Yksi kommentti artikkeliin ”Katu ei ole koti -kampanjassa kerättiin kodittomille nuorille 72000 euroa!”

  1. Hyväntekeväisyys ei pelasta köyhyydeltä eikä se ole pätevä ja kestävä ratkaisu nuorten asunnottomuusongelmiin. Se tuo vain hetkellistä vähäistä apua tilanteen helpottamiseksi. Se ei riitä ongelman poistamiseen. Hyväntekeväisyyskampanjoiden mentyä ohi ongelma pysyy entisellään, koska sen varsinaisten syiden selvittämiseen ja poistamiseen ei puututa tarpeeksi.

    Mistä tämä asunnottomuus johtuu , mikä tällaista nuorten pahoinvointia aiheuttaa hyvinvointivaltioksi kutsutussa Suomessa ja erityisesti sen pääkaupungissa Helsingissä ?
    Tällainen näkyvä nuorten asunnottomuus ei kohenna Suomen ja Helsingin imagoa nuorten ihmisten kaikinpuolisen hyvinvoinnin takaajana. Ongelman perusteellinen tarkastelu ja sen ratkaiseminen on tehtävä paikallisella sekä kansallisella poliittisella tasolla yhteistuumin. Ensisijaisesti valtion ja kuntien päättäjien tulisi huolehtia siitä, että kaikilla sen alueella elävillä ihmisillä olisi mahdollisuus kotiin. Niiden olisi huolehdittava siitä , että kenenkään ei olisi pakko elää kadulla. Jollei tällaista poliittista vastuuta kanneta Suomessa, niin maata ei voi nimittää hyvinvointivaltioksi, sillä se ei takaa edes hyvinvoinnin ja turvallisuuden perustana olevaa asuntoa kaikille sitä tarvitseville.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa