Kati Berninger: Hiilineutraalista trendikästä

Vieraskynäblogissa Kati Berninger

Ilmastoystävällisten toimintatapojen leviäminen tuntuu välillä tuskastuttavan hitaalta.

Meillä on tiedossa keinot hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamiseen ja muutoksella olisi kiire.

Miksi muutos on sitten niin hidasta? Yksi selitys siihen on nyky-yhteiskunnan voimakas kaupallisuuden ja kuluttamisen kulttuuri, jota mainonta sopivasti korostaa. On trendikästä viettää vapaa-aika shoppailemalla ja ajella hienolla autolla.

Hiilineutraali toiminta ei ole trendikästä, vaan se mielletään jotenkin vain vaihtoehtoihmisten toiminnaksi. Ehkä osasyynä on ympäristöväen välillä tiukkapipoinenkin suhtautuminen valtavirtaan. Toinen syy on se, missä valossa tiedotusvälineet esittävät asioita. Niin kauan kuin valtakunnan päälehti julkaisee kirjoituksia, joissa juhlien kasvisvaihtoehto leimataan otsikossa pupunruoaksi ja led-valoista kerrotaan pääasiana, että niiden valo on kelmeää, suurin osa suomalaisista toimii kuten ennenkin.

Mitä voisimme siis tehdä? Nyt olisi mahdollisuus lähteä luomaan uutta hiilineutraalia trendiä, joka löisi läpi samalla tavalla kuin kahviloiden lattekulttuuri. Tähän tarvitaan julkisuuden henkilöitä, jotka kertovat hiilineutraaleista valinnoistaan. Kun lehdet alkavat kirjoittaa missistä, joka rakensi passiivitalon, huippujohtajasta, joka kulkee työmatkansa junalla sekä huippu-urheilijasta, joka puolitti perheensä ruokahävikin, olemme askeleen lähempänä hiilineutraalia trendiä. Hyvänä esimerkkinä edelläkävijästä on Helsingin piispa Irja Askola, joka antoi kasvot kirkon ekopaastokampanjalle.

Myös naapurin tai työkaverin esimerkki voi innostaa toimimaan. Sosiaalinen paine, tunne siitä, että ”kaikki” tekevät niin, voi saada ihmeitä aikaan. Yksi ilmastoteko taas madaltaa kynnystä tehdä uusia, ehkä isojakin ilmastotekoja. Kannattaisi aloittaa trendin luominen jostakin hyvin yksinkertaisesta, kuten ekosähkön ostamisesta. Sen lisäksi, että ostat jo ekosähköä (Vai ostatko? Kaikkihan niin tekevät!), voit myös kertoa siitä kavereille ja laittaa oveesi kivan tarran. Sitten, kun naapuruston kaikissa muissa ovissa on se tarra, viimeinen tarraton tuntee itsensä aika vanhanaikaiseksi.

Kati Berninger on laaja-alainen ympäristöasiantuntija, joka tuntee mm. kestävää metsätaloutta, maatalouden ympäristöasioita ja ilmastonsuojelua. Häneltä ilmestyi lokakuussa kirja ”Hiilineutraali Suomi”, joka pohtii mm. hiilineutraaliuden tiellä kohdattavia vaikeuksia ja miten ne voisi voittaa. Kirjan Facebook-sivuilla esitellään uusia esimerkkejä ilmastoystävällisestä toiminnasta. Tykkäämällä sivusta voit seurata hiilineutraalin Suomen rakentumista.

3 kommenttia artikkeliin ”Kati Berninger: Hiilineutraalista trendikästä”

  1. ”Mitä voisimme siis tehdä? Nyt olisi mahdollisuus lähteä luomaan uutta hiilineutraalia trendiä, joka löisi läpi samalla tavalla kuin kahviloiden lattekulttuuri. Tähän tarvitaan julkisuuden henkilöitä, jotka kertovat hiilineutraaleista valinnoistaan. Kun lehdet alkavat kirjoittaa missistä, joka rakensi passiivitalon, huippujohtajasta, joka kulkee työmatkansa junalla sekä huippu-urheilijasta, joka puolitti perheensä ruokahävikin, olemme askeleen lähempänä hiilineutraalia trendiä.”

    Ihan kun musta Suomessa olisi jo yksi lehti, joka kirjoittaa. Hiilineutraali latte soikoon, täältä tullaan! http://www.huililehti.fi

  2. Joulun lähestyessä käytännönläheisen ja hienon esimerkin antoi oma 10 v poika, joka totesi, ettei tänä vuonna tarvitse tavaralahjoja.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa