Joukkoliikennekadun siirtokehotus ei toimi: Mitä tehdä?

SiirtokehotusHelsinki päätti tänä talvena rajoittaa kadunvarsipysäköintiä tilapäisesti ahtailla joukkoliikennekaduilla lumitilanteen vuoksi.

Rajoitus on voimassa esimerkiksi Käpylässä Sofianlehdonkatu – Isoniitynkatu -välillä. Kyseisellä kadulla bussien on ollut  vaikea mahtua ajamaan huolimattomasti pysäköityjen autojen takia.

Tänään (ti 19.2. klo 12.30) oli Sofianlehdonkadulle pysäköity noin 25 autoa vaikka siirtokehotuskyltti kertoi  selvästi, että kyseisellä puolella katua on voimassa ma-ke klo 9-15 siirtokehotus.

Samaan aikaan bussien (ja muiden autojen) oli vaikea päästä kulkemaan kapealla kadulla.

Soitin kyltissä olevaan puhelinnumeroon (p. 09-3103 9000), joka on Rakennusviraston asiakaspalvelunumero. Kysyin, miksi autoja ei ole siirretty pois ja lumia aurattu. Vastauksena oli toteamus, että katuja ei joka päivä ehditä auraamaan ja naurahdus, että taitaa nämä siirtokehotus-kyltit jäädä kokeiluksi, koska ei niitä kukaan noudata. Lisäksi kannustettiin soittamaan pysyvistä liikennejärjestelymuutoksista kaupunkisuunnitteluvirastoon.

Soitin siis kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluun alueen vastaavalle suunnittelijalle. Hän lupasi kutsua pysäköinninvalvojat paikalle ja pohtia mahdollisuutta joko kaventaa Sofianlehdonkadun toisen puolen jalkakäytävää tai poistaa toiselta puolelta kokonaan pysäköintimahdollisuus, jotta bussit mahtuisivat jatkossa kulkemaan paremmin. Lisäksi kehotettiin tekemään asiasta kaupungille aloite osoitteeseen helsinki.kirjaamo(a)hel.fi

Seuraavassa kaupunginvaltuuston kokouksessa taidankin tehdä asiasta valtuustoaloiteen. Itse poistaisin mielummin kadun toiselta puolelta parkkipaikat kun kaventaisin jalkakäytävää. Kadun levennys ei tule kyseeseen, koska katu rajautuu kiinteistöihin ja puistoalueeseen.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Joukkoliikennekadun siirtokehotus ei toimi: Mitä tehdä?”

  1. Kylttejä on ilmeisesti kahta mallia, ma-ke ja to-la. Mutta miksi kolme peräkkäistä päivää? Ja muutenkin noita ripotellaan siten, että ylläpitoinsinöörin ymmärrys kaluston kapasiteettiin ja työmiesten tunteihin ei ole mitenkään verrannollinen aurattavien kyltitettyjen katujen määrään. Suunnitelma puuttuu, miten, missä järjestyksessä ja minä päivinä aurataan. Mikäli aurauspäivät olisivat ma, ti, ke, to, pe, silloin merkkien teho autoilijoihin olisi parempi ja lisäksi niitä voitaisiin jakaa hieman tasaisemmin eri puolille korttelia, siten että pysäköintitilaa per päivä olisi 80% koko kapasiteetista, kun nyt on käytössä vain 50%, mikäli jäykkäniska autoilijat niitä noudattaisivat.

    Niin ja sitten on tietenkin nämä ”joka kuun 3. keskiviikko” -kyltit eri variaatioin. Kerran kuussa aurataan, siis kolme kertaa talvessa? Täyttä pelleilyä.

    Mutta katuhoitoa tarvitaan myös muina aikoina kuin talvella. Romuautot, hiekat, roskat,ym. niistä ei olisi ongelmaa, jos Tukholman tyylinen siirtokehotus olisi voimassa läpi vuoden. Miten voidaan olettaa että vain talvella pysäköintipaikkojen määrä saa olla pienempi. Eikö metropolissa haitta voisi olla läpi vuoden. Ainoa helpotus Tukholmassa on joidenkin vinopysäköintipaikkojen yhteydessä, niissä pakkosiirto ei ole voimassa 15.6 – 15.8, muuten joka viikko kadun on oltava autoista tyhjä.

    Asian sivusta ja keskelta: http://kaupunkifillari.posterous.com/tukholmalaistyylinen-vuoropysakointi

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa