Jätteiden putkikeräysjärjestelmä: Ekologista vai ei?

Jätteen putkikeräys TukholmassaKaupunginvaltuustoon liittyvä työ pyörähtää ensi viikolla käyntiin. 

Yhtenä asiana keskiviikkona 28.8. klo 18 alkavassa kokouksessa käsitellään 9 000 000 euron suuruisen kaupungin omavelkaisen takauksen myöntämistä Kruunuvuorenrannan jätteen putkikeräys Oy:lle.

Kyse on siis siitä, että jäteautojen sijaan putkikeräysjärjestelmässä jätteet kuljetetaan maanalaista runkoputkea pitkin alueelliselle jäteasemalle, josta ne kuljetetaan konteissa jatkokäsittelylaitoksiin sekä kaatopaikalle.

Hanketta perustellaan kaupunginhallituksen pohjaesityksessä erityisesti ympäristöpointeilla, kuten energiaa säästävällä kaupunkirakenteella. Tehtyjen selvitysten mukaan putkikeräysjärjestelmä vähentäisi Kruununvuorenrannan alueen raskasta jäteautoliikennettä noin 80 – 90 %, mikä parantaa alueen turvallisuutta ja viihtyvyyttä sekä alentaa jäteautoliikenteestä johtuvia päästöjä.

Ympäristöhyöty ei ole kuitenkaan ihan näin suoraviivainen. Jätteiden putkikuljetusjärjestelmän ympäristövaikutuksista rakennettuun ympäristöön on tehty seuraava tutkimus: Jätteiden putkikuljetusjärjestelmän ympäristökuormitukset ja yhteiskunnalliset kustannukset rakennetussa kaupunkiympäristössä – Tapaustarkastelussa Punavuoren alue

Selvityksen mukaan: ”Ympäristökuormituslaskennan tulokset osoittavat, että putkikuljetusjärjestelmä aiheuttaa astiakeräystä enemmän ilmapäästöjä, jotka johtuvat pääasiassa järjestelmän suuresta sähkönkulutuksesta sekä järjestelmässä vaadittavien osien valmistuksesta”.

Tämän lisäksi voi miettiä, kannattaako järjestelmä vielä siinä vaiheessa kun jätteiden määrä (toivottavasti) vähenee merkittävästi.

Tietysti Kruunuvuorenranta rakentamattomana alueena on eri asia kuin Punavuori, mutta ihan itsestään selvästi putkikeräys ei ole perinteistä jätehuoltoa ekologisempi ratkaisu.

Lisäksi kannattaa huomata, että putkikeräysjärjestelmä on kaupungin tekemien laskelmien mukaan investointikustannuksiltaan keskimäärin noin 48 euroa/huoneistoneliömetri perinteistä jätehuoltoa kalliimpi.

Putkikeräysjärjestelmistä on kuitenkin käsittääkseni ihan myönteisiä kokemuksia esimerkiksi Ruotsista ja ainakin Tampereen Vuoreksesta. Helsingissä Jätkäsaaren ja Kalasataman alueiden järjestelmät ovat jo rakenteilla.

Mitä mieltä itse olet? Miten jätehuolto kannattaisi uusilla asuinalueilla järjestää? Onko putkikeräys tulevaisuuden ekologinen vaihtoehto?

4 kommenttia artikkeliin ”Jätteiden putkikeräysjärjestelmä: Ekologista vai ei?”

  1. Tämä on vanha aihe, mutta kommentoin silti, koska asiasta ei ole juuri missään keskustelu.

    Itsellä on kokemuksia Tampereen Vuoreksen putkikeräyksestä ja suuri negatiivinen asia on se, että jätemaksuun ei vaikuta se kuinka paljon jätettä tuottaa. Koen, että tämä ei kannusta jätemäärän vähentämiseen. Investointikustannus on myös huomattavan suuri.

    • Kiitos kommentista Mikael! Olen samaa mieltä kanssasi. Putkikeräykseen olisi hyvä liittää jätemäärien seuranta. Tein aikanaan kaupunginvaltuustossa, kun tätä asiaa käsiteltiin, ponsiesityksen, että olisi selvitetty mahdollisuutta mitata jätteen määrää. Valitettavasti se ei silloin mennyt läpi.

  2. putkikuljetus on minulle hyvin tuttu ja järjestelmästä tehty tutkimus ei sisällä kaikkea perinteisen jätteenkeräyksen aiheuttamia päästöjä. kaiken kattavan tutkimuksen tekeminen ei ole helppo nakki, koska muuttujia on hyvin paljon.. seoulissa tehty tutkimus antoi päinvastaisen tuloksen kun viitattu tutkimus.
    euroopassa espanja tai pikemmin katalonia, on johtava putkikuljetuksissa. seoulissa kaikissa uusissa satelliittikaupungeissa on ko järjestelmä jopa niin pitkälle vietynä, ettei siellä tarvita roskisautoja ollenkaan kun siirrot kaatiksille hoidetaan myös putkia pitkin.
    jos helsingissä olisi esim kolme jäteasemaa mistä jätteet siirrettäisiin putkilla niin roska-autojen ajamat kilometrit ja saaasteet vähenisivät noin kolmannekseen ja näin autoja tarvittaisiin paljon vähemmän.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa