Helmikuun kokeilu: Säännöllinen nukkumaanmenoaika

Vuoden 2021 aikana kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tammikuussa testissä oli päivätorkut. Tämä tapa on jatkunut ilahduttavasti myös helmikuussa. Ei joka päivä, mutta useimpina päivinä viikon aikana.

Helmikuussa testissä on ollut nukkumaanmeno- ja herätysaikojen vakiointi läpi koko viikon sekä älylaitteen käyttökielto sängyssä.

Kokeilin tammikuun lopussa Bernand Larssenin helvetinviikkoa, joka osoittautuikin hyvinvointiviikoksi. Yhtenä osana tuohon viikkoon kuului se, että joka päivä piti mennä nukkumaan klo 22.00 ja sängystä piti nousta klo 5.00 aamulla. Huomasin jo viikon aikana, että tämä sopi itselleni hyvin ja uneni laatu parani merkittävästi.

Olen ollut koko aikuisikäni suhteellisen aikainen herääjä. Aiemmin olen pitkään kokeillut herätä hyvin aikaisin (klo 4.00) tai nukkua ilman herätystä niin pitkään kuin nukuttaa (tuolloin olen tyypillisesti herännyt klo 6.30 aikoihin, jolloin meillä myös lapset alkavat heräillä). Tähän on kuitenkin kuulunut se, että viikonloppuisin olen usein valvonut myöhempään ja vastaavasti nukkunut aamulla pidempään.

Viime vuoden lopussa huomasin, että mikäli nukuin pitkään aamulla (ilman herätyskelloa) minun oli usein vaikea saada iltaisin unta ja illat venyivät pitkiksi. Vastaavasti löysin itseni usein aamuisin torkuttamasta herätyskelloa ja jääväni sänkyyn lukemaan uutisia ja somevirtaa. Tilanne ei tuntunut enää hyvältä, joten oli aika kokeilla jotain uutta.

Yhtenä keskeisenä tekijänä, jolla takaa itselleen hyvät unet, on se, että menee joka päivä samaan aikaan nukkumaan ja herää vastaavasti aina samaan aikaan. Myös viikonloppuisin. Tiedän, että itselleni vuorokaudessa sopiva unen määrä on keskimäärin sellainen 6-7 tuntia.

Helmikuun ajan olen suunnitellut päiväni niin, että menen sänkyyn viimeistään klo 22.00 mennessä, luen hetken kirjaa ja aamulla herätyskello soi klo 4.45.

Aina tämä ei onnistu. Erityisesti viikonloppuisin on vaikea mennä nukkumaan ajoissa. Tämä siitä syystä, että keskustelemme ja istumme mielellämme puolison kanssa iltaa, kun lapset ovat nukahtaneet. Kun lapset nukahtavat klo 21-21.30 välillä, jää kahdenkeskistä aikaa tuolloin harmittavan vähän. Toisinaan olen siis joustanut klo 22 nukkumaanmenoajasta.

Toinen haaste klo 22 nukkumaanmenolle ovat luottamustehtäväni kaupunginvaltuustossa. Kokoukset venyvät usein yli ilta kymmenen enkä näin ollen pääse nukkumaan tavoiteaikana. Muita haasteita aikaisessa nukkumaan menossa en ole kuukauden aikana toistaiseksi huomannut.

Entäs sitten herääminen? Vaikka kello on soinut joka aamu helmikuun aikana klo 4.45, en ole suinkaan aina tuolloin päässyt sängystä ylös. Toisinaan olen torkuttanut herätyskelloa ja muutaman kerran olen vain vahingossa jatkanut unia. Homma on mennyt kuitenkin pitkin kuukautta parempaan suuntaan.

Välillä, kun ei ole ollut aamulla ohjelmaa, olen jäänyt herätyksen jälkeen sänkyyn kuuntelemaan äänikirjaa. Tämä on ollut oikeastaan aika rentouttavaa. On hauskaa herätä sunnuntaina klo 4.45 ja kuunnella tunti tai pari aamulla sängyssä hyvää kirjaa ennen kuin muut heräilevät.

Älylaitetta en ole iltaisin tai aamuisin sängyssä käyttänyt muuhun kuin kirjojen lukemiseen tai kuunteluun sekä herätyskellon asettamiseen. Tosin jonain iltoina olen mennyt sänkyyn jo klo 21 aikoihin ja katsonut The Mandalorian sarjaa puhelimellani.

Nyt olen kuitenkin asettanut itselleni puhelimeen ruutuajan niin, että vain e- ja äänikirjapalvelut ovat toiminnassa klo 21-04 välisenä aikana. Vaikka voin toki itse purkaa eston, antaa ruutuaika hyvän muistutuksen siitä, milloin älylaite on syytä pitää pois käytöstä.

Kuukauden kokeilun myötä nukahtamisviiveet ovat poistuneet. Saan illalla hyvin ja nopeasti unta, kun en ole viikonloppuisin sekoittanut unirytmiäni. Lisäksi unen laatuni on ainakin Ouran mittausten mukaan parantunut. Syvää unta tulee tuplasti enemmän kuin aiemmin.

Erityisesti viikonlopun aamuherätykset tuntuvat hyvältä ja tekevät olosta mahtavan.

2 kommenttia artikkeliin ”Helmikuun kokeilu: Säännöllinen nukkumaanmenoaika”

  1. Kuulostaa hyvältä! Olen itsekin ottanut helmikuussa tavaksi olla tuomatta puhelinta ollenkaan makuuhuoneeseen. Joudun heräämään syöttämään vauvaa öisin, eikä se tunnu enää yhtään niin raskaalta, kun en vilkuile edes kellonaikaa yöllä. Illalla uni tulee nopeammin, kun en juutu selailemaan puhelinta, ja myös aamut lähtevät paremmin käyntiin ilman puhelinta. Tämä jää ehdottomasti pysyväksi tavaksi!

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa