Hautaako ilmastonmuutos alleen luonnonsuojelukysymykset?

Helsingin Sanomat julkaisi keskiviikkona (4.11.) mielipidekirjoitukseni hiilidioksidipäästöjen pysymisestä ilmakehässä. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan noin 20 prosenttia nykyisistä hiilidioksidipäästöistämme on ilmakehässä vielä vuonna 3009. Tätä vauhtia olemme polttaneet tulevina vuosikymmeninä taivaalle kaiken sen hiilidioksidin, joka meillä olisi varaa laittaa sinne seuraavien satojen vuosien aikana.

Päästöjen riittävä vähentäminen on sekä teknisesti että taloudellisesti mahdollista. Tämä edellyttää kuitenkin poliittisen tahdon löytymistä Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Päätösten tekemisen ei uskoisi olevan liian vaikea nykyisille päättäjille, jotka ovat todennäköisesti viimeisiä, jotka kehityssuuntaan voivat vielä vaikuttaa.

Keskiviikko-aamupäivän (4.11.) istuin eduskunnassa Nuorten Akatemian hallituksen kokouksessa. Kävimme läpi mm. valmisteilla olevaa strategiaa ja meneillään olevia hankkeita. Yksi parhaimpia uusia projekteja on ollut mielestäni ”Anna mulle aikaa” -kampanja, jossa kiireeisiä aikuisia haastetaan antamaan aikaa nuorille.

Iltapäivällä jatkoin vapaamuotoisia keskusteluja Luonto-Liiton toimistolla työntekijöiden kanssa. On ollut inspiroivaa huomata, miten hienoja, motivoituneita ja kykeneviä ihmisiä Luonto-Liitossa on töissä.

Iltapäivällä ja alkuillasta osallistuin eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän 30-vuotisjuhlaseminaariin. On upeaa, miten tinkimättömästi muutamat kansanedustajat, kuten Pertti Salolainen, Erkki Pulliainen ja Pentti Tiusanen toimivat luonnonsuojelun puolesta.

Seminaarista jäi mieleen erityisesti kansanedustaja Pertti Salolaisen puheenvuoro. Hänen mielestään luonnonsuojelussa ollaan menettämässä saavutettuja asemia. Osaltaan tähän on johtanut se, että ilmastonmuutoskeskustelu on haudannut alleen alkuperäisen luonnonsuojelun.

Samaan aikaan nykyinen hallitus nakertaa useiden hankkeiden voimalla saavutettuja luonnonsuojeluvoittoja. Luonnonsuojelun kannalta tuhoisia hankkeita ovat esimerkiksi Pallaksen suurhotelli, puheet Kollajasta ja Vuotoksesta, aluehallinnon uudistushanke (ALKU), jossa ajetaan alas ympäristöhallintoa, Metsähallituksen organisaatiouudistus ja toimimattomuus Itämeren suojelukysymyksissä. Olen itsekin sivunnut aihetta aiemmin kirjoituksessani: Kuka suojelisi ympäristöä ympäristöministeriltä?

Yksi kommentti artikkeliin ”Hautaako ilmastonmuutos alleen luonnonsuojelukysymykset?”

  1. (En kommentoi nyt merkintääsi, vaan käytän blogin kommentointia röyhkeästi foorumina viitaten Twitterin merkintään.)

    Kiitos, Leo, tämänpäiväisestä Turun visiitistäsi. Koko tilaisuus päivitti tajuntani Köpiksen uusista tuulista, ja tosiaan Uusikaupunki hiilineutraaliksi -hanke kuulosti varsin mielenkiintoiselta. Pointtisi, jossa huomautit valtioiden sitoutumisen päästövähennyksiin liian pitkällä aikavälillä, oli järkevää kritiikkiä, joka näyttäisi olevan oikeutettua myöskin Suomen kohdalla.

    Kerkesit jo paeta junaan ennen kuin mieleeni tuli kysyä, että mikäli Kööpenhaminassa saadaan sopimus aikaiseksi, milloin tämän pöytäkirjan sopimuskausi alkaa ja kuinka kauan se kestää? Kioton pöytäkirjan kausi muistaakseni loppuu 2012.

    Toivottavasti VR huomioi sääolosuhteet paluumatkalla!

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa