Tällä viikolla on vietetty epäonnistumisen päivää.
Valtioneuvoston kanslia järjesti aiheesta aamutilaisuuden 13.10.2016. Sessiossa mm. Ainu Kortelainen, Jani Halme, Pauliina Feodoroff ja Riku Rantala jakoivat kokemuksiaan ja näkemyksiään epäonnistumisesta.
Omassa arjessa epäonnistumiset ovat läsnä jatkuvasti. Erityisesti pienten lasten kanssa tuntuu usein, että hommat eivät mene ihan suunnitelmien mukaan.
Ehkä kaikkein suurimmat epäonnistumiset viime vuosien aikana olen kuitenkin kokenut esimerkiksi silloin kun en tullut valittua Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajan paikalle hoidettuani tehtävää jo sijaisena. Tai kun eduskuntavaaleissa ei tullut odotettua menestystä.
Aina pitää kuitenkin yrittää. Se, joka ei yritä, ei voi koskaan onnistua. Jos taas haluat onnistua, tuplaa se määrä, jonka epäonnistut.
Ohessa muutamia poimintoja aivan erinomaisilta puhujilta.
Ainu Kortelainen:
– Jos mokaa jossain, se voikin olla iso mahdollisuus miettiä uudestaan.
Jani Halme:
– Epäonnistuminen on organisaation kannalta erinomainen juttu. Se kertoo siitä, että on otettu riskejä. Et voi ottaa riskejä epäonnistumatta. Kun epäonnistutaan, päällimmäinen tunne on häpeä. Kyse on siitä, miten organisaatio manageeraa häpeän.
Pauliina Feadoroff:
– Jos ei voi kulkea kohti onnistumista, voi kuitenkin kulkea kohti suurempaa ymmärrystä.
Riku Rantala:
– Kukaan ei onnistu yksin, mutta yksin epäonnistutaan. Silloin onnistuu, kun auttaa muita onnistumaan.
Suomi on maailman vähiten epäonnistunut maa. Mitä jos ongelma ei olekaan epäonnistumisen pelko vaan liian pienet unelmat?
Kiitos Valtioneuvoston kanslia ja sen kokeilukulttuuria edistävälle yksikkö sekä Anna Moilanen inspiroivasta aamutilaisuudesta! Seuraavaksi sama konsepti kannattaa viedä vielä suuremmille areenoille.
Kannattaa lukea myös tämä:
– Miksi kannattaa epäonnistua
Miten itse olet epäonnistunut? Hyvää viikonloppua!
Sinullekin Leo sopii huoneentauluksi erään suomalaisen postikortin arviointi epäonnistumisista. Kortin kuvassa ruskea karhu kurkistelee sen eteen polulle kaatuneen puun takaa ja toteaa: ” Pienet esteet poluilla tekevät elämän kiinnostavaksi ”.
Eihän se olisikaan elämää, jos ei olisi pettymyksiä ja epäonnistumisia…ja niiden ylimpääsemisiä ! Elämä koostuu monenlaisista onnistumisista, iloista, pettymyksistä, epäonnistumisista. Se on melkoista myllerrystä, eikä ihan tyyntä ja ”rauhallista virtaa”.
Ehkä ainakin tuo Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajan tehtävään hyväksymättömyyden tuottama pettymys voitaisiin kääntää epäonnistumisesta myönteiseksi pettymykseksi. Minusta tuntui siltä, että sinun paikkasi ja valmiutesi ei oikeastaan ollut tässä tehtävässä ihan täysin sellainen, mitä itse odottaisit ja mihin pyrkisit luonnon-ja ympäristönsuojelussa. Vai oliko ? Ehkä olisit halunnut vaikuttaa enemmän tämän järjestön toimintaperiaatteisiin ja tekoihin ? Aikansa kutakin.
Nyt voit täysillä keskittyä Luonto-Liiton asioiden kollektiiviseen hoitamiseen ja Helsingin kaupunginvalttutetun tehtäviin.Ja muuhun mielenkiintoiseen. Niissä on jo yhdelle ihmiselle tekemistä. Ja tietysti silläkin polulla tulee eteen esteitä ja pettymyksiä, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä. Tuskin annat periksi!
Kuten tiedät, niin pettymysten ja epäonnistumisten syyt voivat olla myös itse tehdyissä virheissä ja vikavalinnoissa.
Eduskuntavaalit ovat poliittiset vaalit. Eduskunnan kautta tehdään osaltaan Suomen kansallista ja kansainvälistä politiikkaa. Niinpä viimeisimpien eduskuntavaalien osalta mieltäni erityisesti vaivaamaan jäänyt seikka oli myönteinen asenteesi Turkin mahdollista EU-jäsenyyttä kohtaan. Suomea ja Suomen kansaa edustavalta kansanedustajalta vaaditaan nimittäin tietyntasoista kansainvälisten asioiden ja poliittisten suhteiden tiedostamista ja tunnistamista.
Olisitko vieläkin valmis vastaanottamaan hyväntahtoisesti Turkin EU:n jäsenvaltioksi ?
Ja jos vastauksesi on myönteinen, niin miten perustelet valintaasi nykytilanteen valossa ? Ja miten oletat voivasi vakuttaa nykyisen Turkin poliittisen suuntauksen muuttamiseen ?
Turkin poliittinen tilanne ja kehitys kohti diktatuuria oli hyvin tunnettu jo viimeisten Suomen eduskuntavaalien edellä. Sitä suuntausta EU:n valitukset ja vaatimukset eivät ole muuttaneet miksikään. Päinvastoin, Turkin valtionjohto pilkkaa, kiristää, painostaa ja rahastaa EU:ta esimerkiksi pakolaistilanteen takia. Kuolemantuomion suunniteltu täytäntöönpanokaan ei näytä estävän Turkkia vaatimasta EU:lta mitä moninaisempia vapauksia ja jäsenyyden valmistelua. EU:n periaatteet ja säännöt eivät todellisuudessa kiinnosta Turkkia, sillä se pyrkii luomaan omat sääntönsä Euroopankin varalle.Ja näihin sääntöihin tulee kuulumaan nähtävästi poliittisen opposition vainoaminen ja kaikenlaisen vastustuksen hävittäminen. Ja kuolemantuomio ennenkaikkea poliittisen opposition toimintaan osallistumisesta tai oletetusta osallistumisesta. Siis demokratian tuhoaminen Turkissa.