Energiakäänne: Henkilökohtainen aurinkopaneeli

Suvilahti Aurinkovoimala Kuva Helsingin EnergiaAurinkosähkö on vihdoin täällä!

Teknologia on kehittynyt ja hinnat romahtaneet. Tulevina vuosina luvassa on paljon uutta kapasiteettia myös Suomessa. Aurinkosähkö ei ole enää tuotantomuoto, jota on vain Saksassa.

Itse liityin aurinkoenergiabuumiin ja varasin sopivasti tänään 6.10.2014 aamulla kaksi Helsingin Energian aurinkopaneelia tulevasta Suvilahden aurinkovoimalasta.

Helsingin Suvilahteen valmistuu siis maaliskuussa 2015 Suomen suurin aurinkovoimala.

Voimalaan tulee 1188 aurinkopaneelia. Ensi kevääksi valmistuvia paneeleja voi varata omaan käyttöön. Varausten tekeminen alkoi viikonloppuna. Paneelit ovat menneet kuumille kiville. Tätä kirjoittaessa jäljellä on enää noin 300 paneelia.

Yksi paneeli maksaa 4,40 euro/kk. Helsingin Energia hyvittää vastaavasti sähkölaskussa paneelin tuottaman sähkön markkinahinnan mukaisesti.

Yksi 285 watin yksikidepaneeli tuottaa vuodessa noin 230 kWh sähköä. Meidän kotitaloutemme vuotuisesta sähkönkulutuksesta (1421 kWh vuonna 2013) saamme kahdella paneelilla katettua noin kolmasosan. Loput sähköt hankimme tuulivoimalla.

Suurten aurinkovoimaloiden lisäksi myös pientuotannon edistäminen olisi järkevää. Käytännössä aurinkopaneeleja kannattaisi rakentaa kesämökkien ja omakotitalojen lisäksi myös kerrostalojen ja julkisten rakennusten katoille. Tämä vaatii aktiivisuutta kunnilta ja taloyhtiöltä.

Kerrostalossa aurinkoenergian hyödyntämisestä on hyvä esimerkki Janne Käpylehdon asentamat paneelit Herttoniemessä Helsingissä. Kun en kuitenkaan itse ole vielä ehtinyt edistää asiaa tarpeeksi omassa taloyhtiössäni, päädyin varaamaan nuo Helsingin Energian paneelit.

Tulevaisuudessa on selvää, että ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia siitä, mistä heidän hankkima sähkö tulee.

Ihmisille ei riitä se, että sitä tulee silloin kun tarvitaan töpselistä. Sähkön täytyy olla myös tuotettu ekologisesti kestävästi, mieluiten vielä lähellä tai ainakin sen alkuperä pitää tietää. Vähän samalla tavalla kuin elintarvikkeissakin.

Kannattaa lukea myös tämä kun miettii omaa sähköyhtiötä:
– Ympäristön ystävän sähköyhtiö: Ekosähkö

Tosin näiden paneelivarausten myötä oma sähköyhtiöni menee vaihtoon ja siirryn Helsingin Energian asiakkaaksi. Vaikka yhtiö tuottaakin suurimman osan sähköstä ja energiasta vielä fossiilisilla polttoaineilla, haluan olla mukana uudessa kokeilussa ja Suomen suurimmassa aurinkovoimalassa.

Tervetuloa energiakäänne!

Kirjoitus on julkaistu alunperin Luonto-Liiton kulutus.fi -sivustolla.

4 kommenttia artikkeliin ”Energiakäänne: Henkilökohtainen aurinkopaneeli”

  1. Helsingin Energia on ainakin täällä boikotissa vesivoimapolitiikan takia, eikä asiaa auta firman pomon valehtelu Vanhankaupungin padon purkukeskustelussa. Törkeää valehtelua väittää, että joki kuivuisi Nurmijärvelle asti, kun vedenpinta laskisi vähän, mutta vain seuraavalle pohjapadolle asti, joka on Haltialan peltojen takana ennen Pitkäkoskea. Tuokin vedenlasku vain auttaisi siinä, että kevään tulvat eivät nousisi Oulunkylän kohdalla viljelypalstoille yms.

    Mitä tähän aurinkovoimaan tulee, niin aika kallista näyttää olevan todistelu siitä, että aurinkovoimalla pidetään teollista elämäntapaa yllä. Ja en tarkoita pelkästään tällä hetkellä taloudellisesti, vaan kaiken tuon uuden rakentamiseen tarvittavina muina resursseina. Säästäminen, vähentäminen ja turhasta luopuminen ovat minusta ainoaa oikeaa politiikkaa, eikä tällainen jatkuva lisääminen. Mutta onhan se niin, että jos talouden ja väestön kasvattamisesta ei halua siirtyä kestävään elämäntapaan ja yhteiskuntaan, niin lisää ja enemmän lienee oikea valinta.

  2. Hei jos Helsingin Energian tietojen mukaan paneelista hyvitettävä summa on noin 1€ kuukaudessa(tämä tieto on kampanjasivustolta) ja paneelin vuokra on 4,40€ euroa kuukaudessa, jää kuluttajalle maksettavaksi 3,40€ paneelista vuokraa. Mitä järkeä tässä on? Ostaa hyvä mieli siitä että Helsingin Energia tuottaa osan sähköstään aurinkoenergialla? Vai olenko jotain ymmärtänyt väärin vai mikä tässä on?

  3. Nämä ovat hienoja edistysaskeleita, ehdottomasti. Kuitenkin jokaisen tuuli- tai aurinkovoimaa sähköyhtiön kautta ostavan on syytä ymmärtää, että Straniuksen lause ”Meidän kotitaloutemme vuotuisesta sähkönkulutuksesta (1421 kWh vuonna 2013) saamme kahdella paneelilla katettua noin kolmasosan. Loput sähköt hankimme tuulivoimalla.” ei pidä paikkaansa, vaan Straniuksen sähkö tulee sähköverkosta eli tuulettomana talviaamuna (tuulienergian tuotanto ja aurinkoenergian tuotanto nollassa) Straniuksen kodista ei suinkaan katkea sähköt, vaan Straniuksen aamupuurot valmistuu sähköverkon sähköllä niillä tuotantomuodoilla, joita sillä hetkellä käytetään (kotimainen ja venäläinen ydinvoima, ruotsalainen vesivoima, helsinkiläinen hiilivoima) jne.

    Ainoastaan asumalla omakotitalossa suurella maatilalla, jonne pystyy itse rakentamaan pientuulivoimaa ja aurinkosähköä sekä akustot näiden varastoimiseksi, pystyy oman kulutuksensa täysin tuottamaan polttoaineettomasti. En sano ”puhtaasti” vaan ”polttoaineettomasti”, koska myös aurinkopaneelien ja pientuulivoimaloiden valmistus kuluttaa energiaa eikä välttämättä ole puhdasta. Jäljelle jää lämmitys, jonka voi hoitaa polttamalla tai lämpöpumpulla, jos oma sähköntuotanto ja energiavarastot edes riittävät lämpöpumppua varten.

    Ympäristön näkökulmasta saamme edellisestä oivan aasinsillan hyvin usein eri tahojen käyttämään ilmaisumuotoon, kuinka tietyllä tuotantomuodolla katetaan oman kotitalouden sähkönkulutus. Huomioimatta jää ”näkymätön energiankulutus” eli kaikkien tavaroiden ja hyödykkeiden tuottamiseen tarvittava energia. Esimerkiksi polkupyörällä ajamisesta ei aiheudu ilmansaasteita suoranaisesti, mutta sekin on täytynyt valmistaa jossakin ja siihenkin tarvittavat materiaalit ovat kuluttaneet huikeasti energiaa. Kiinalainen terästehdas, josta teräs tulee EU:ssa kasattuun polkupyörään, ei välttämättä toimi maailman ekologisimmin.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa