Energiakäänne: Henkilökohtainen aurinkopaneeli

Suvilahti Aurinkovoimala Kuva Helsingin EnergiaAurinkosähkö on vihdoin täällä!

Teknologia on kehittynyt ja hinnat romahtaneet. Tulevina vuosina luvassa on paljon uutta kapasiteettia myös Suomessa. Aurinkosähkö ei ole enää tuotantomuoto, jota on vain Saksassa.

Itse liityin aurinkoenergiabuumiin ja varasin sopivasti tänään 6.10.2014 aamulla kaksi Helsingin Energian aurinkopaneelia tulevasta Suvilahden aurinkovoimalasta.

Helsingin Suvilahteen valmistuu siis maaliskuussa 2015 Suomen suurin aurinkovoimala.

Voimalaan tulee 1188 aurinkopaneelia. Ensi kevääksi valmistuvia paneeleja voi varata omaan käyttöön. Varausten tekeminen alkoi viikonloppuna. Paneelit ovat menneet kuumille kiville. Tätä kirjoittaessa jäljellä on enää noin 300 paneelia.

Yksi paneeli maksaa 4,40 euro/kk. Helsingin Energia hyvittää vastaavasti sähkölaskussa paneelin tuottaman sähkön markkinahinnan mukaisesti.

Yksi 285 watin yksikidepaneeli tuottaa vuodessa noin 230 kWh sähköä. Meidän kotitaloutemme vuotuisesta sähkönkulutuksesta (1421 kWh vuonna 2013) saamme kahdella paneelilla katettua noin kolmasosan. Loput sähköt hankimme tuulivoimalla.

Suurten aurinkovoimaloiden lisäksi myös pientuotannon edistäminen olisi järkevää. Käytännössä aurinkopaneeleja kannattaisi rakentaa kesämökkien ja omakotitalojen lisäksi myös kerrostalojen ja julkisten rakennusten katoille. Tämä vaatii aktiivisuutta kunnilta ja taloyhtiöltä.

Kerrostalossa aurinkoenergian hyödyntämisestä on hyvä esimerkki Janne Käpylehdon asentamat paneelit Herttoniemessä Helsingissä. Kun en kuitenkaan itse ole vielä ehtinyt edistää asiaa tarpeeksi omassa taloyhtiössäni, päädyin varaamaan nuo Helsingin Energian paneelit.

Tulevaisuudessa on selvää, että ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia siitä, mistä heidän hankkima sähkö tulee.

Ihmisille ei riitä se, että sitä tulee silloin kun tarvitaan töpselistä. Sähkön täytyy olla myös tuotettu ekologisesti kestävästi, mieluiten vielä lähellä tai ainakin sen alkuperä pitää tietää. Vähän samalla tavalla kuin elintarvikkeissakin.

Kannattaa lukea myös tämä kun miettii omaa sähköyhtiötä:
– Ympäristön ystävän sähköyhtiö: Ekosähkö

Tosin näiden paneelivarausten myötä oma sähköyhtiöni menee vaihtoon ja siirryn Helsingin Energian asiakkaaksi. Vaikka yhtiö tuottaakin suurimman osan sähköstä ja energiasta vielä fossiilisilla polttoaineilla, haluan olla mukana uudessa kokeilussa ja Suomen suurimmassa aurinkovoimalassa.

Tervetuloa energiakäänne!

Kirjoitus on julkaistu alunperin Luonto-Liiton kulutus.fi -sivustolla.

4 kommenttia artikkeliin ”Energiakäänne: Henkilökohtainen aurinkopaneeli”

  1. Helsingin Energia on ainakin täällä boikotissa vesivoimapolitiikan takia, eikä asiaa auta firman pomon valehtelu Vanhankaupungin padon purkukeskustelussa. Törkeää valehtelua väittää, että joki kuivuisi Nurmijärvelle asti, kun vedenpinta laskisi vähän, mutta vain seuraavalle pohjapadolle asti, joka on Haltialan peltojen takana ennen Pitkäkoskea. Tuokin vedenlasku vain auttaisi siinä, että kevään tulvat eivät nousisi Oulunkylän kohdalla viljelypalstoille yms.

    Mitä tähän aurinkovoimaan tulee, niin aika kallista näyttää olevan todistelu siitä, että aurinkovoimalla pidetään teollista elämäntapaa yllä. Ja en tarkoita pelkästään tällä hetkellä taloudellisesti, vaan kaiken tuon uuden rakentamiseen tarvittavina muina resursseina. Säästäminen, vähentäminen ja turhasta luopuminen ovat minusta ainoaa oikeaa politiikkaa, eikä tällainen jatkuva lisääminen. Mutta onhan se niin, että jos talouden ja väestön kasvattamisesta ei halua siirtyä kestävään elämäntapaan ja yhteiskuntaan, niin lisää ja enemmän lienee oikea valinta.

  2. Hei jos Helsingin Energian tietojen mukaan paneelista hyvitettävä summa on noin 1€ kuukaudessa(tämä tieto on kampanjasivustolta) ja paneelin vuokra on 4,40€ euroa kuukaudessa, jää kuluttajalle maksettavaksi 3,40€ paneelista vuokraa. Mitä järkeä tässä on? Ostaa hyvä mieli siitä että Helsingin Energia tuottaa osan sähköstään aurinkoenergialla? Vai olenko jotain ymmärtänyt väärin vai mikä tässä on?

  3. Nämä ovat hienoja edistysaskeleita, ehdottomasti. Kuitenkin jokaisen tuuli- tai aurinkovoimaa sähköyhtiön kautta ostavan on syytä ymmärtää, että Straniuksen lause ”Meidän kotitaloutemme vuotuisesta sähkönkulutuksesta (1421 kWh vuonna 2013) saamme kahdella paneelilla katettua noin kolmasosan. Loput sähköt hankimme tuulivoimalla.” ei pidä paikkaansa, vaan Straniuksen sähkö tulee sähköverkosta eli tuulettomana talviaamuna (tuulienergian tuotanto ja aurinkoenergian tuotanto nollassa) Straniuksen kodista ei suinkaan katkea sähköt, vaan Straniuksen aamupuurot valmistuu sähköverkon sähköllä niillä tuotantomuodoilla, joita sillä hetkellä käytetään (kotimainen ja venäläinen ydinvoima, ruotsalainen vesivoima, helsinkiläinen hiilivoima) jne.

    Ainoastaan asumalla omakotitalossa suurella maatilalla, jonne pystyy itse rakentamaan pientuulivoimaa ja aurinkosähköä sekä akustot näiden varastoimiseksi, pystyy oman kulutuksensa täysin tuottamaan polttoaineettomasti. En sano ”puhtaasti” vaan ”polttoaineettomasti”, koska myös aurinkopaneelien ja pientuulivoimaloiden valmistus kuluttaa energiaa eikä välttämättä ole puhdasta. Jäljelle jää lämmitys, jonka voi hoitaa polttamalla tai lämpöpumpulla, jos oma sähköntuotanto ja energiavarastot edes riittävät lämpöpumppua varten.

    Ympäristön näkökulmasta saamme edellisestä oivan aasinsillan hyvin usein eri tahojen käyttämään ilmaisumuotoon, kuinka tietyllä tuotantomuodolla katetaan oman kotitalouden sähkönkulutus. Huomioimatta jää ”näkymätön energiankulutus” eli kaikkien tavaroiden ja hyödykkeiden tuottamiseen tarvittava energia. Esimerkiksi polkupyörällä ajamisesta ei aiheudu ilmansaasteita suoranaisesti, mutta sekin on täytynyt valmistaa jossakin ja siihenkin tarvittavat materiaalit ovat kuluttaneet huikeasti energiaa. Kiinalainen terästehdas, josta teräs tulee EU:ssa kasattuun polkupyörään, ei välttämättä toimi maailman ekologisimmin.

Kommentointi on suljettu.

Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Seuraa minua Instagramissa