Ekoisin viikkopäiväkirja 37 (12.-18.9.2011)

Vauva-arjen myötä viikkopäiväkirja näyttää vähän toisenlaiselta kuin yleensä.

Maanantai: Kävin aamupäivällä juoksemassa 18 kilometrin lenkin Vanhankaupungin ympäri. Tämän jälkeen tein pasta-tofu-kikherne-tomaatti -lounaan. Myös yläkerran Jukka ja Pii liittyivät ruokaseuraan. Iltapäivällä vietin laatuaikaa vauvan kanssa Annukan käydessä kaupungilla asioilla ja hammaslääkärissä. Illalla lueskelin kirjoja ja värkkäsimme lastenvaunujen kanssa.

Tiistai: Aamulla nukuin pitkään. Vauvan myötä yöt ovat venyneet todella pitkiksi. Nukkuminen aloitetaan klo 22 jälkeen ja ylös sängystä päästään vasta klo 8-10 aikoihin seuraavana aamuna. Välissä on tietysti useita yöheräämisiä. Iltapäivällä vastailimme Annukan kanssa molemmat yhdelle tutkijalle suomalaisia ympäristöjärjestöjä koskeviin kysymyksiin. Myöhemmin Minna, Niklas ja Vilja tulivat kylään tuoden mukanaan ihastuttavan seuran lisäksi myös ruokaherkkuja.

Keskiviikko: Kävin aamulla juoksemassa ja hoidin isyysvapaaseen ja vauva-arkeen liittyviä rutiineja, kuten astioiden- ja pyykinpesua, harsojen taittelua sekä siivousta. Kaikkein parasta on toistaiseksi ollut vessahätäviestinnän onnistuminen. Alkuillasta pyöräilin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle johtamaan puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin yhdistyksen kokoukseen. Kotiin palasin ruokakaupan kautta.

Torstai: Hoidin aamurutiineja, kävin juoksemassa ja lähdimme ensimmäistä kertaa vauvan kanssa kaupungille. Iltapäivällä Meri kävi kylässä ja tein hiukan työhommia. Seikkaperäisen kuvauksen päivästäni isyysvapaalla voi lukea täältä: Ekoisi – osa 14: Päivä isyysvapaata.

Perjantai: Aamulla vietin vauvan kanssa kahdestaan jälleen muutaman tunnin Annukan ollessa hammaslääkärissä. Tämän jälkeen siivosin. Iltapäivällä kävimme neuvolassa. Samalla kokeilimme ensimmäistä kertaa lastenvaunuja. Paluumatkalla poikkesimme ruokakauppaan ja jäimme juttelemaan hetkeksi samoilla kulmilla asuvan Katrin kanssa. Myöhemmin hain Pasilasta kovalevyn, jolle Reetta oli polttanut kaikki CD-levyni palkkioksi siitä, että hän itse sai pitää ne varsinaiset levyt. Aiemmin monta metriä hyllytilaa vieneet levyni mahtuvat nyt kämmenen kokoiselle kovalevylle.

Lauantai: Kävin aamulla juoksemassa. Tämän jälkeen Annukan vanhemmat, sisko ja hänen poikaystävänsä tulivat kylään – tuoden mukanaan kassillisen omenoita ja pähkinöitä sekä 50 litraa soijamaitoa. Myöhemmin päivällä he lähtivät kävelylle vauvan kanssa ja me menimme Annukan kanssa kahdestaan syömään lounasta. Tämä oli ensimmäinen yhteinen hetki ilman vauvaa! Iltapäiväksi matkustimme Porvooseen kummilapsemme syntymäpäiville. Illan olimme kotona vauvan kanssa.

Sunnuntai: Hoidin aamulla vauva-arkeen liittyvät rutiinit. Iltapäivän aluksi kävin juoksemassa pari kertaa Vanhankaupunginlahden ympäri noin 30 km lenkin. Iltapäivällä ja illalla valmistelin vauva-arjen keskellä tulevan viikon kokouksia ja esityksiä sekä kävin Annukan kanssa hyviä keskusteluja.

Viikon aikana yhteensä 79 km juoksua ja 9 km pyöräilyä.

Edellisen viikon viikkopäiväkirjan voi lukea täältä: Ekoisin viikkopäiväkirja 36 (5.-11.9.2011)

2 kommenttia artikkeliin ”Ekoisin viikkopäiväkirja 37 (12.-18.9.2011)”

  1. Ratkaisusi CD-levyjen kanssa on varsin ihailtava. Olen itse huomannut, että vaikka ekologinen aspekti on helppo perustella monellakin elämän osa-alueella niin musiikin ja kirjallisuuden kohdalla pieni hamstraaja nostaa päätään kohdallani pahasti. En vain kykene järkiperustelemaan sähköistä tuotetta sen konkreettisen levyn/kirjan edelle 🙂

    Kuinka sen sähköisen levyn kanssa istahtaa sohvalle tutkimaan sanoituksia ja kansien grafiikkaa kuuntelun ohessa. Kuinka sähköiseen kirjaan alle-, yli- ja päälleviivataan kaikki ne tärkeät asiat jne. 🙂

    Kyllä tulevat sukupolvet nauravat kun kuulevat, että luemme eilisen päivän uutisia jotka on painettu kuolleeseen puuhun, mutta niin on raskas tunneperäinen painolasti joissakin asioissa.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa