Ekoisi: Perheen päästöjen kompensointi

Pohdimme aikanaan puolisoni kanssa paljon lasten hankinnan/saannin ympäristövaikutuksia. Tämä aihe tuli jälleen mieleeni viikonloppuna. Pohdiskelin, miten voisin hyvittää paitsi omat, myös lapseni aiheuttamat ilmasto- ja ympäristövaikutukset.

Miten siis voisi esimerkiksi kompensoida perheen päästöt? Tein oheisen laskuharjoituksen.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2010 vastasivat 74,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia (CO2- ekv.) Suomen väkiluvun ollessa joulukuun 2010 lopussa 5 374 499.

Tämä tarkoittaa noin 13,88 tonnia CO2-ekv päästöjä suomalaista kohden vuodessa.

Vastasyntyneen elinajan odote vuonna 2010 oli noin 80 vuotta. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2010 syntynyt suomalainen tuottaa noin 1110 tonnia CO2-ekv elämänsä aikana. Käytännössä esimerkiksi Atmosfairin laskurin mukaan noin 1291 edestakaista Helsinki-Bryssel -lentoa tai vastaavasti 150gCO2/km päästävällä autolla 7 400 000 ajokilometriä.

Miten nämä päästöt voisi sitten hyvittää tai kompensoida? Hiilidioksiditonnin hinta on tällä hetkellä Euroopan Unionissa päästökaupassa 6,83 euroa. Suomalaisen vuosittain aiheuttamat päästöt (13,88 tonnia CO2-ekv) tarkoittaisivat tällä hinnalla noin 95 euron vuosittaista kustannusta vapaaehtoisen maksun tai pakollisen veron muodossa.

Yksilöiden aiheuttamien päästöjen välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Esimerkiksi Helsingin Sanomien hiilijalanjälkitestin mukaan omat hiilidioksidipäästöni ovat 2867 kgCO2 (2,9 tonnia CO2-ekv) vuodessa (asuminen 1172 kg, liikkuminen 125 kg, ruokailu 787 kg ja elämäntapa 784 kg). Näin vastaavien päästöoikeuksien hankinta tarkoittaisi omalta osaltani vuosittain noin 20 euron kustannusta. Tämän lisäksi tulee sitten tietysti se yksi lapsi. Hänestäkin aiheutuu päästöjä.

Voisi olla perusteltua, että lasten päästöt allokoitaisiin vanhemmille. Näinkin laskettuna meidän kolmen hengen kotitalous tuottaa kuitenkin edelleen vähemmän päästöjä kuin yksi keskimääräinen suomalainen.

Olen kuullut, että monet avaavat vauvalle tai lapselle pankkitilin ja säästävät rahaa lapselleen tulevaisuutta varten. Itsekin haluan lapselle hyvän tulevaisuuden.

Ehkäpä teenkin niin, että pankkitilin sijaan lahjoitan vauvani puolesta 20-95 euroa vuosittain johonkin päästöjä vähentävään projektiin. Jokaiselle aikuiselle suosittelen taas ryhtymistä eettiseksi eläkesäästäjäksi.

Mitä muuta voisi tehdä? Mikä olisi hyvä tapa vanhemmille kompensoida lapsen aiheuttamat ympäristö- ja ilmastovaikutukset?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä: Ekoisi

4 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Perheen päästöjen kompensointi”

  1. Kaikkein paras kompensointitapa on kasvattaa lapsesta ympäristötietoinen ihminen, joka ei esimerkiksi pidä autoa välttämättömänä, vaan on valmis järjestämään elämänsä ympäristöystävällisyyden ehdoilla.

  2. Käsittämättömän pieni tuo 95 euron summa. Ihan oikeastiko ihminen voi kompensoida henkilökohtaiset hiilidioksidipäästönsä maksamalla 95 euron hyvitysmaksun vuosittain (olettaen, että oma kulutus vastaa enintään keskimääräistä suomalaisen kulutusta)? Tätä kannattaisi markkinoida enemmänkin, luultavasti moni olisi valmis ostamaan 100 eurolla itselleen vuodeksi hyvän omantunnon. Tulee sitä rahaa käytettyä tyhmempäänkin. Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa