Ekoisi: Kuinka paljon yksivuotias tarvitsee leluja?

Vauvan myötä lisääntynyt tavaramäärä on häirinnyt minua alusta lähtien. Olen myös ehtinyt jo listaamaan, mitä tavaroita vauva vuorokauden aikana käyttää.

Leluja meillä on ollut kuitenkin todella vähän. Tosin niitäkin alkaa nyt kertyä nurkkiin jonkin verran. Tällä hetkellä vauvalla on yhteensä 16 eri lelua (ks. kuva).

Vappu Taipale viittaa Osku Pajamäen Perintö vai perintä -kirjassa pohjoismaisen leikkikaluinstituutin tekemään tutkimukseen, jonka mukaan 1900-luvun alussa lapsilla oli viisi eri lajia leikkikaluja ja 1990-luvun lopussa 534 lajia. Tässä laskennassa esimerkiksi legot ovat yksi laji.

En toki kaipaa takaisin 1900-luvun alkuun ja sen aikaiseen kasvatukseen. Siitä huolimatta ainakin luonnonvarojen kulutuksen kannalta kehitys on huolestuttavaa. Kuinka paljon lapset oikeasti tarvitsevat leluja? Entä voisiko esimerkiksi tabletti korvata suurimman osan leluista? Vai tuleeko se jo nykyisten lelujen lisäksi ja kuluttaa muutenkin enemmän luonnonvaroja kuin laatikollinen erilaisia muovihärpäkkeitä?

Leikkiminen on tietysti lapsen työtä. Tietty leikkikalu, joka aikuisten maailmassa toteuttaa vain tiettyä tarkoitusta, voi kuitenkin rajoittaa lapsen luovuuden, kielen ja ajattelun kehittymistä. Toisaalta monet leikkikalut voivat olla hyvinkin opettavaisia ja antaa virikkeitä lapsen kehitykseen.

Kuinka paljon sitten yksivuotias tarvitsee leluja kehittyäkseen ja elääkseen tasapainoisen lapsuuden? Meillä leluja on yhteensä mainittu 16 kpl (kuvassa vauvan kaikki lelut). Ja hyvin olemme tällä määrällä toistaiseksi selviytyneet. Itse asiassa eniten vauva on leikkinyt muutamalla pallolla ja kaikilla muilla mahdollisilla kodin tavaroilla ja esineillä.

Jonkin verran enemmän leluja on vuoden aikana jostain kertynyt, mutta olemme laittaneet ylimääräisiä saman tien kiertoon. Lelua emme ole kuitenkaan ostaneet. Kaikki on saatu jostain käytettynä tai lahjoina.

Jatkossa tilanne tietysti muuttuu, kun lapsi kasvaa isommaksi ja alkaa myös itse haluta erilaisia asioita ja tavaroita. Tavoitteena kuitenkin on, että pystymme inspiroimaan lapsen mielikuvitusta jollain muulla tavalla kuin tavaroilla. Samalla toivomme, että myös ystävämme ja sukulaisemme arvostavat näkemystänne siitä, että ilman valtavaa määrää leluja lapsesta voi kehittyä ihan kelvollinen yksilö.

Miksi leluja kannattaa olla mieluimmin vähän kuin paljon? Ohessa on kolme huomiota.

1. Lapsen keskittymiskyky, luovuus ja mielikuvitus paranevat. Ilman lelujakin voi keksiä kiinnostavia leikkejä. Yksittäistapauksista ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta on ollut kiinnostavaa seurata läheltä muutamaa tapausta. Meillä on ollut pieni laatikollinen erilaisia keittiötavaroita, rasioita ja viinipullonkorkkeja. Toiset lapset keksivät niistä mielikuvituksellisia leikkejä ja toiset taas eivät yhtään mitään – kaipaavat näiden arkitavaroiden sijaan omien sanojensa mukaan ”leluja”.

2. Säästyy tilaa ja asuinneliöitä. Esimerkiksi Helsingin Käpylässä asuinneliö maksaa noin 3000-4000 euroa. Parille ylimääräiselle lelulaatikolle voi siis tulla aika reilusti hintaa. Lisäksi esimerkiksi pihalla voi suosia yhteisleluja.

3. Siivoaminen ja järjestely ovat helpompia. Vähän leluja tarkoittaa tietysti vähän sotkua ja epäjärjestystä. Ja tällä hetkellä noiden 16 lelun kerääminen lattialta takaisin laatikkoon on todella helppoa ja nopeaa.

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.

 

3 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Kuinka paljon yksivuotias tarvitsee leluja?”

  1. Tabletteja ei kannata edes leikillään pohtia lelujen korvikkeeksi. Ensinnäkin tietotekniikka syö kaikenikäisten keskittymiskykyä. Jokainen voi miettiä, miten rikkonaiseksi tekniikka on oman elämän muuttanut. Toinen juttu on tablettien ym. laitteiden säteily, jota lapset eivät itse voi ymmärtää ja jolta heitä tulisi suojata, vaikka se vaikeaa onkin. Kolmas asia on, että lapsille kannattaisi jo alusta pitäen opettaa, ettei jatkuvasti uusia laitteita tuottavan teknologiateollisuuden tukeminen kuulu kestävään elämäntapaan.

  2. Tabletti ei korvaa leluja, sillä lapsi haluaa tehdä asioita käsillä.

    Meidän yksivuotias käyttää sujuvasti isoveljen (5 v.) leluja. Hän käpistelee mielellään esimerkiksi isoja autoja, joista löytyy avautuvat ovet. Pehmeät pallot ja legoukot pitävät pintansa ahuskoina leluina. Kypärän tai ninjahuivin laittaminen päähän ja pois vaikuttaa mielenkiintoiselta puuhalta.

    Jos yksivuotiaalla riittää kärsivällisyyttä, myös työkalupakin voi antaa leikkikaluksi. Erinäiset ruuvimeisselit, kuusiokoloavaimet ja muut työkalut menevät meillä leluina.

    Kaikenkaikkiaan leluja ei tarvitse kovinkaan montaa, aikuisten tavarat riittävät pitkälle. Poikkeuksena joku lapselle tarkoitettu lautapeli, jossa on isot pelinappulat ja selkeät säännöt. Puisia omenoita voi yrittää syödä ja paiskia. Sama ei onnistu aikuisten pelinappuloilla -yleensä.

  3. Huh. Kuten edelliset kirjoittajat, minä suorastaan kauhistuin ehdotusta lelujen korvaamisesta tabletilla. Lapsi kehittyy varmasti täydellisesti, vaikkei olisi aikuisikään mennessä koskenutkaan tablettiin, mutta jos lelut olisi korvattu tabletilla, tulisi lapselle pian ongelmia monessa niin motorisessa kuin älyllisessäkin kehityksessä.

    Ja ympäristökuormitusmielessäkin. Tabletin ymp.kuormituksella valmistaa suuren määrän lelukrääsää, varsinkin sukupolvelta toiselle kestäviä perusleluja. Peruslegot ja erilaiset muut palikat ovat varmaan lelujen ekologista aatelia. Ja pallo!

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa