Ekovanhemmuuden näkökulmasta Helsinki ja monet muut kunnat voisivat tehdä aika paljon nykyistä enemmän.
Esimerkiksi olisi kiva jos ympäristöasiat huomioitaisiin vahvemmin jo neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa sekä varmistettaisiin, että lapsille on tarpeeksi kaupunkimetsiä, kiipeilypuita ja puhtaita luonnonvesiä.
Ohessa on kahdeksan ajatusta, joilla voitaisiin tukea lapsiperheiden ympäristöystävällistä arkea ainakin Helsingissä.
Sini Saarela: ”Mä ole sitä mieltä, että meidän kaikkien pohjoisessa asuvien ihmisten pitäisi tehdä oma osamme sen eteen, että Arktinen alue suojeltaisi ja että sitä ei käytettäisi tällä tavalla hyväksi.” Mitä sinä aiot tehdä? Lisää Greenpeacen tempauksesta täällä.
Kävin lauantaina (25.8.) Polttava Kysymys –kampanjan ilmastovaikuttajakoulutuksessa puhumassa kansanedustajan kohtaamisesta ja lobbaustyöstä.
Lobbaus eli käytäväpolitiikka (lobby) tarkoittaa erilaisten eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa päättäjiin ja poliitikkoihin. Lobbaus ei ole lahjontaa, sukulaisuuteen vetoamista, kiristystä, oman edun tavoittelua tai päättäjien takapuolen nuolemista.
Ohessa viisi vinkkiä kansanedustajan kohtaamiseen:
Maailman luonnonvarat kulutettiin tällä viikolla (22.8.) loppuun. Asiasta tiedottivat Ympäristöministeriö ja WWF.
Maailman ylikulutuspäivänä (Earth Overshoot Day) ihmiskunnan tarpeet ylittävät ekosysteemien kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja päästöjä.
Siis hupsista. Mitäs nyt tehdään? Pitäisikö rajoittaa vaikka joulumyyntiä vai jatketaanko kulutusjuhlia varastamalla tulevilta sukupolvilta?
Ihmiskunta tarvitsee tällä hetkellä yhteensä 1,5 maapalloa tyydyttääkseen tarpeensa.
Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on 2,7 globaalia hehtaaria ja biokapasiteetti vain 1,8 globaalia hehtaaria henkeä kohden. Suomalaisen ekologinen jalanjälki on 6,2 globaalia hehtaaria.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Hiljattain julkaistun YLEn verkkouutisten mukaan Lappeenrannan kaupunki ja teknillinen yliopisto haluavat Lappeenrannasta aurinkovoiman mallikaupungin. Hienoa!
Yhtenä tavoitteena on uutisen mukaan, että pientalot ja omakotitalot voisivat siirtää aurinkopaneeliensa tuottaman ylijäämäenergian Lappeenrannan Energiaverkkoon.
Olen itse käynyt muutamissa eurooppalaisissa ekokaupungeissa. Esimerkiksi Saksan aurinkoenergian kehto Freiburg on todella kiinnostava nähtävyys. Toivottavasti Lappeenrantaan saadaan tulevaisuudessa vähintään yhtä hienoja innovaatioita.
Voisiko myös Helsinki ottaa etunojaa jossain? Tässä muutama ehdotus Helsingin profiloitumiseksi:
Vieraskynäblogissa Annukka Berg. Kirjoitus on alunperin julkaistu kulutus.fi -sivuilla.
Olen taas tänä kesänä törmännyt toistuvasti tilanteeseen, jossa itseni kaltaisia cityvihreitä syytetään marjametsien ja maaseudulla sijaitsevan ”aidon luonnon” välttelystä. Keskustelun juonena on, että todellinen kiinnostus ympäristöä kohtaan voidaan osoittaa vain jokakesäisellä poimintarituaalilla tai hylätyn kyläkoulun remontoinnilla. Muuten ei ole oikeasti kiinnostunut maapallon kohtalosta.
On hämmentävää huomata, miten laajasti cityvihreiksi leimatut, heidän oletetut ajatuksensa ja elämäntapansa, ärsyttävät Suomessa. Ja ihan niin kuin monen muunkin ryhmän kohdalla, stereotypiat kukoistavat rehevinä. Vaikka en itse aio lähteä tänä kesänä mustikkaan, monet vihertävät kaupunkilaiset ystäväni kyllä suuntaavat metsään ämpärit kourassa. Itse asiassa luonnon antimien keräily on tällä hetkellä niin hip ja pop, että on vähän noloa tunnustaa marjastavansa lähinnä Alepan pakastelaatikolla.
Luin viikonloppuna Osku Pajamäen Perintö vai perintä -kirjan. Kirja on lukemisen arvoinen.
Onhan se jotenkin järkyttävää, että Suomen väestöllinen huoltosuhde tulee olemaan seuraavat 30 vuotta maailman huonoimpia.
Tämä on ollut tiedossa jo 1980-luvulta lähtien eikä asiaan ole varauduttu vaikka viimeiset 30 vuotta ollaan päästy nauttimaan erinomaisen hyvästä huoltosuhteesta.
Erityisen miellyttävää oli, että Pajamäki oli ottanut sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuustematiikkaansa mukaan myös ilmasto- ja ympäristökysymykset.
Olin itsekin päässyt kirjaan mukaan yhdellä maininnalla.
Vieraskynäblogissa Riikka Suominen
Yli puolet vanhemmista pitää kauppakeskusta turvallisempana paikkana koululaisille kuin kaupunkia.
Suomen Kauppakeskusyhdistys pitää teettämänsä tutkimuksen tulosta tietenkin hyvänä.
”Ovathan kauppakeskukset rajoitettuja tiloja, joissa on valvontaa ja esimerkiksi hätätilanteessa saatavilla apua nopeasti. Lasten on turvallisempaa liikkua yksin kauppakeskuksessa, jossa ei ole esimerkiksi autoja ja muuta liikennettä.”, lukee tiedotteessa.
Kaupunkilaisena olen tuloksesta järkyttynyt.
Arktinen jääpeite sulaa ennen näkemätöntä vauhtia.
Euroopaan avaruusjärjestö ESA:n (European Space Agency) satelliittikuvien mukaan Arktisen merijään sulaminen on noin 50 prosenttia suurempi kuin aiemmat ennusteet.
Aiheesta kirjoitti mm. Guardian ja suomeksi CO2-raportti. Lisätietoja kannattaa katsoa esimerkiksi RealClimaten sivuilta ja Arctic Sea Ice Blogista.
Tilanne on huolestuttava.
Jos syystä tai toisesta omistaisin auton, hankkisin siihen varmasti oheisen tarran: ”I’d rather be riding my bike”. Oheinen kuva on ihan kotikulmiltamme Helsingin Kumpulasta Kätilöopiston sairaalan vierestä. Tästä tuli hyvä mieli. Voi kun useampi autoilija toimisi omaksi parhaakseen ja kulkisi matkansa mielummin polkupyörällä. LISÄYS: Monet tietysti ajattelevat, että tämä voi yhtä hyvin tarkoittaa moottoripyörää. Itselleni tuli kuitenkin ensimmäisenä mieleen nimen omaan polkupyörä. Halutessaan asian voi toki tarkistaa auton omistajalta 🙂
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä.
Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta!
Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille.
Third Rock Finland oli saanut alkunsa.
Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti:
-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta
Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa.
Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.
Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella.
Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.
Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!
#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Jes! Nyt on tehty tänä kesänä triathlonin kaikki yleisimmät matkat.
Kesäloman ensimmäisen päivän kesäkuun lopussa vietin tekemällä omatoimisesti täydenmatkan triathlonin.
Heinäkuun lopussa olin mukana kun ystävä teki sprinttimatkan ja elokuun alussa teimme yhdessä perusmatkan.
Tänään sitten vielä omatoimisesti puolimatka.
Tästä on hyvä aloittaa kohta alkava syksyn treenikausi!
#triathlon #helsinkitriathlon @helsinkitriathlon
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto
Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea.
Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja.
Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa.
Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.
Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen.
#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
Kuormittaako kehoa enemmän lomailu vai työarki? Oma kokemukseni on, että vaikka lomailisi pitkään ja ottaisi todella rennosti, voi loma olla kuormittavampaa kuin työarki.
Tein kesällä yhteensä neljä mittausta Firstbeatilla. Käytännössä siis pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa neljänä eri ajankohtana kolmen vuorokauden ajan.
Mittausten tulokset vahvistivat omat tuntemukseni monien vuosien ajalta. Loma ja lomailu on kivaa, mutta itselleni lomailu on rankempaa ja kuormittavampaa kuin esimerkiksi intensiivinen työnteko.
Tein kolmen päivän mittauksen kesäkuussa keskellä tiukkaa työrupeamaa. Tällöin tulokset olivat erinomaiset eli tarkemmin ottaen 85/100.
Sen sijaan kiinnostavaa oli katsoa tuloksia kun tein mittauksen lomaillessani lasten ja puolison kanssa. Tuolloin tulokset olivat 76/100. Stressi oli korkeammalla kuin töissä ollessa ja uni heikompaa. Liikunta oli erinomaisella tasolla. Kokonaisuudessa voimavarat pysyivät vielä lähtötasolla ja palautuminen oli riittävää.
Kolmas lomamittaus ajoittui kohtaan, jossa olimme kahdestaan toisen lapsen kanssa matkalla Lofooteille ja takaisin. Tuolloin tulokset heikkenivät edelleen ollen 71/100. Stressi kyllä väheni edelliseen mittaukseen verrattuna, mutta uni heikkeni edelleen ja yllättäen myös liikunta tippui aiemmista 100/100 tuloksista tasolle 87/100.
Keskimääräinen tulos omassa ikä- ja sukupuoliryhmässäni on Firstbeatin mukaan 58/100 eli elämä on kuormittavaa ja voimavaroja syödään melkein jokaisella osa-alueella. Itse sain vastaavat mittaustulokset (53/100) kun olin tehnyt täydenmatkan triathlonin ja mietin tätä kirjoittaessa, että jos ihmisistä keskimäärin tuntuu samalta kuin minusta silloin, niin ei ihmekään, jos ei jaksa ja voimavarat on vähissä. Täytyy sanoa, että sitä on todella onnekas, kun pystyy palautumaan ja on näin paljon energiaa käytössä. Tätä taustaa vasten voi myös pohtia, että ehkä aktiivinen elämä sittenkin antaa enemmän keholle kuin kuormittaa sitä.
Vaikka tämä on ollut pitkä, rento ja ihana loma, niin onneksi työt jatkuvat ja pääsen taas vahvistamaan voimavaroja ja palutumista kuormittavan loman jälkeen.
Lue tuloksista tarkemmin www.leostranius.fi
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka.
Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki.
Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e.
Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi
Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa.
#norja #lofootit #lappi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
