Syntymäpäivä on usein sellainen hetki elämässä, jolloin on hyvä arvioida mennyttä ja tulevaa.
Tähän päivään tiivistyi kuitenkin paljon elämästä juuri nyt, sen iloista, haasteista ja pohdinnoista, joten keskitytäämpä hetkeksi nykyhetkeen.
Oma syntymäpäiväni alkoi 10.10. aamulla kello 4.00, kun heräsin katsomaan Yhdysvaltojen presidentinvaaliväittelyä.
Mummollani oli tapana majoittaa lapsuudessani kulkureita, romaneita ja vieraita pieneen tupaansa, jossa kaikki asuimme.
Mitä jos mekin avaisimme kotimme vieraille? Tai edes naapureille joskus. Vietettäisiin ravintolapäivän ja siivouspäivän jatkeena vaikka naapuripäivää, jolloin voisimme pitää kotimme avoinna ulkopuolisille vierailijoille.
Haluaisitko lähteä kanssani järjestämään naapuripäivää?
Oheinen kolumnini julkaistiin tällä viikolla (7/2016, 21.9.2016) Käpylä-lehdessä.
***
Leo Stranius: Avataan pihat ja ovet ulkopuolisille
Lähetimme 20 järjestön voimin terveisiä tällä viikolla (21.9.2016) Euroopan kauppaministereille, jotka kokoontuvat keskustelemaan CETA-sopimuksen voimaansaattamisesta 22.–23. syyskuuta 2016 Slovakian Bratislavassa.
Esitämme, että Suomen tulee jättää hyväksymättä Euroopan unionin ja Kanadan välinen laaja-alainen talous- ja kauppasopimus CETA.
Kyseessä on jälleen yksi yritys muuttaa kaupankäyntiin vaikuttavaa sääntely-ympäristöä suurten ylikansallisten yritysten eduksi ihmisiä ja ympäristöä suojaavan sääntelyn kustannuksella.
Alla järjestöjen yhteinen vetoomus ja ohessa tiedote.
Osallistuin keskiviikkona 21.9.2016 Rubic HR Finland Oy:n aamiaistilaisuuteen koskien kansalaisjärjestöjen toimintaympäristön muutosta, viestintää ja varainhankintaa.
Rubic HR Finland Oy:n Petri Rajamäki aloitti tilaisuuden kuvaamalla toimintaympäristön muutosta. Esimerkiksi viestinnässä ostetun yleisön aika on ohi. Läpinäkyvyys ja avoimuus tekevät ostetusta mediasta ”hapanta”.
Rajamäen mukaan pitää olla sellainen viestintästrategia, jossa tavoitetaan kohdeyleisö, mutta ei voi päättää, missä kohdeyleisö on. Kaikkien aikojen tehokkaimmat välineet vaativat erinomaista sisältöviestinnän osaamista myös teknisesti.
Radical Soulin Salla Saarinen peräänkuulutti rohkeutta kokeilla: Mitä tekisit, jos pelkäisit vähemmän? Ja siteerasi Franklin Rooseveltia: ”The only thing we have to fear, it fear itself”.
Suomessa elää viimeisimpien arvioiden mukaan vain noin 200–235 sutta. Susi luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Susien vähäisestä määrästä huolimatta niitä metsästetään valtion luvalla kannanhoidollisista syistä. Lisäksi sutta kohtaan tunnetaan petovihaa, joka ilmenee Suomessa muun muassa susien salametsästyksenä.
Tulevana lauantaina 17.9.2016 Luonto-Liiton susiryhmä järjestää Helsingissä ja Tampereella ensimmäistä kertaa Liity laumaan – kävelyn, joka on kaikille avoin koko perheen hyvän mielen tapahtuma Suomen susien hyväksi.
Politiikan superlauantai on omalta osaltani takana. Itselläni oli ainutlaatuinen mahdollisuus seurata Keskustan puoluekokousta paikan päällä Seinäjoella.
Kokoomuksen ja Vasemmistoliiton kokouksia seurasin pääsääntöisesti Twitterin välityksellä.
Ohessa yhdeksän havaintoa Keskustan puoluekokouksesta.
Eri puolilla maailmaa on rakkauden siltoja, joihin rakastavaiset voivat käydä lukitsemassa lukon elinikäisen rakkauden symbolina.
Luonto ja metsä on suomalaisille tärkeä. Mitä jos Suomessa ja Helsingissä rakkautta voisi tunnustaa ja osoittaa lukkojen ja siltojen lisäksi tai sijaan myös istuttamalla puun?
Voisiko Helsinki osoittaa paikan, johon rakastavaiset voisivat käydä istuttamassa puun merkkinä rakkaudestaan? Rakkauden metsä voisi olla paikka, johon rakastavaiset tulisivat myöhempinä vuosina muistamaan merkkipäiväänsä.
Idea on alun perin kestävän matkailun ammattilaiselta Anu Nylundilta. Hän on avannut ideaa myös blogissaan.
Ideasta inspiroituneena ajattelin tehdä kaupunginvaltuuston kokouksessa 8.6.2016 aloitteen rakkauden metsän perustamisesta Helsinkiin.
Mitä mieltä olet? Tarvitaanko Helsinkiin rakkauden metsä?
EDIT: Päivitys: Rakkauden metsä -ajatus etenee. Lue täältä lisää.
Huhtikuun lopussa Emmaus Helsinki juhli 50-vuotista taivaltaan. Paljon onnea Emmaus!
Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin kirja ”työtä tukea toivoa” (pdf). Emmaus on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansainvälinen liike, jonka tehtävänä on auttaa kärsiviä ja siten edistää oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.
Useimmille Emmaus taitaa olla tuttu kirpputoreistaan. Itse käytän ahkerasti Vallilassa sijaitsevan kirpputorin ompelupalveluita saadakseni korjattua rikkimenneitä vaatteita. Lisäksi olen ollut aikanaan tutustumassa Jokioisissa sijaitsevaan lajittelukeskukseen ja sen toimintaan.
Emmaus viittaa palestiinalaiseen kylään, jossa toivonsa menettäneet löysivät uudelleen toivon. Toivo on hyvä lähtökohta myös siirryttäessä kohti ympäristöystävällistä elämäntapaa.
Ilmassa on paljon toivoa. Joulukuussa 2015 Pariisissa saatiin aikaiseksi historiallinen ilmastosopimus. Samaan aikaan uusiutuvien energialähteiden vallankumous on edennyt pisteeseen, jossa monet valtiot ovat luopumassa fossiilisista polttoaineista, ja suursijoittajat vetäytyvät ilmastolle haitallisesta toiminnasta.
Vuoden 2015 syksyn hyviä uutisia on myös olleet se, että YK sai sovittua uudet kunnianhimoiset kestävän kehityksen tavoitteet, Yhdysvallat luopui 1900 kilometrin mittaisen öljyputken rakentamisesta Kanadan hiekkaöljykentiltä Yhdysvaltain öljyjalostamoihin ympäristösyistä johtuen, arktinen öljynporaus ei kannata ja Helsingissä Hanasaaren hiilivoimala suljetaan 2020-luvun alkupuoliskolla.
Alla juhlakirjaan kirjoittamani lyhyt artikkeli kokonaisuudessaan.
Aika harvoin kirjoitan käsin kirjeen.
Maanantaina (18.4.2016) siihen oli kuitenkin syytä kun 85-vuotias taiteilija Pauli Malmisalo lähetti vuonna 1977 maalaamansa upean kuovi-teoksen Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle.
Kuovi on Euroopan suurin kahlaajalaji, jonka löytää parhaiten peltoaukeilta. Kuovin tunnistaa pitkistä jaloista ja alaspäin kaarevasta pitkästä nokasta sekä ruskeankirjavasta värityksestä. Birdlifen sivuilta löytyy hyviä vinkkejä siitä, miten kuovia voi auttaa.
Viikko alkoi muutenkin mukavasti kun Luonnonvarakeskus uutisoi, että Suomen karhukanta on kasvanut noin 15 prosenttia verrattuna edellisvuoden vastaavaan arvioon. Suomessa on vähintään 1720–1840 karhua ennen syksyn 2016 metsästyskautta. Nyt pitää toivoa, että tappolupia ei myönnetä liikaa.
Ohessa vielä kuva taulusta ja kirjoittamani kirje Paulille.
Ministerit Kimmo Tiilikainen ja Olli Rehn järjestivät keskiviikkona 30.3.2016 kuulemistilaisuuden koskien biomassan kestävyyskriteerejä.
Olin itse tilaisuudessa paikalla Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana.
Euroopan komissio on valmistelemassa ehdotusta kestävästä bioenergiapolitiikasta vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Yhtenä osana pakettia pohditaan myös biopolttoaineita ja bionesteitä koskevaa EU-tason kestävyysjärjestelmää.
Suomen hallituksen tavoitteena on, että bioenergian hyväksyttävyys uusiutuvana energiamuotona sekä sen laskennallinen nollapäästöisyys EU:n päästökaupassa ja päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla varmistetaan.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja ilmaston kannalta Suomen kanta on ongelmallinen. Ohessa on viisi syytä, miksi biomassan käytölle tarvitaan kunnon kestävyyskriteerit.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
Missä kaikki mainokset ovat?
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
11-vuotias lapsi teki mulle oman kyltin naistenpäivän marssille!
”I can make my own sandwitch.”
”Tämän marssin myötä lähetetään kirkas viesti poliittisille päättäjille”
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Uusi ruokatrendi on täällä.
SIPULIVESI!
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin.
Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa.
Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä.
Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen.
Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä.
Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista.
Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
