Olen viimeisen kuukauden aikana viettänyt säätytalolla ja hallitusneuvotteluissa yhteensä 17 päivää sekä käyttänyt prosessiin aikaa noin 230 tuntia.
Tänään perjantaina (17.6.) homma saatiin vihdoin valmiiksi. Neuvottelutulos on ladattavissa täältä: Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi.
Hallitusohjelmassa on ympäristön näkökulmasta paljon hyviä asioita.
Ohessa joitakin nopeita poimintoja, jotka itse koen tärkeäksi:
Olin viikonloppuna Maailma kylässä -festareilla keskustelemassa vapaaehtoistyöstä ja sen arvosta.
Keskustelusta tarkemmin täällä: Mikä on vapaaehtoistyön arvo uudella hallituskaudella?
Paneelikeskustelun aluksi Juhani Laasonen esitteli Helsingin yliopistolle tekemänsä tutkimuksen vapaaehtoistyön kansantaloudellisesta merkityksestä.
Selvityksen mukaan vapaaehtoistyötunnin arvo on 12,44 euroa ja jokainen vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro tuottaa kansantalouteen 6,5 euron panoksen.
Vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen kirjoittaa sunnuntain (29.5.) Helsingin Sanomissa säätytalon hallitusneuvotteluista. Pentikäisen mukaan pitää muistaa Suomen isot haasteet eli ”talouskasvu, julkisen talouden epätasapaino, kestävyysvaje ja köyhyys.” Olen Pentikäisen kanssa osittain samaa mieltä. Talouskasvu ja siitä vapautuminen ovat todellakin isoja haasteita. On sairaalloista, mikäli tulevaa hallitusohjelmaa ja Suomen hyvinvointipalveluita rakennetaan esimerkiksi kolmen prosentin talouskasvun varaan. Ennemmin tai myöhemmin on pakko löytää talouskasvua kestävämpiä tapoja järjestää yhteiskuntamme palvelut. Sitä paitsi Suomen ylivoimaisesti … Lue lisää
Perussuomalaiset kieltäytyivät kokoomuksen ja SDP:n vetämästä hallituksesta.
Tämä tarkoittaa sitä, että moni puolue joutuu pohtimaan hallitusneuvotteluita ja mahdollista hallituspaikkaa tai omaa oppositiotaivaltaan kokonaan uudelta pohjalta.
Tilanne on vähintäänkin kutkuttava.
Ohessa muistilista niistä asioista, jotka tulee olla mukana uudessa hallitusohjelmassa:
Ympäristö- ja luonnonsuojelupolitiikka:
Osallistuin tiistaina 10.5. Suomen Markkinointiliiton Idea 2011 -päivään. Olin keskustelemassa aiheesta kasvu vs. degrowth yhdessä EVAn johtaja Matti Apusen kanssa.
Oma väitteeni on, että rajaton talouskasvu rajallisella maapallolla on sula mahdottomuus. Meidän kannattaa vapautua kasvukiimasta ja varmistaa ihmisten hyvinvointi ekologissa rajoissa.
Yksilön tasolla kasvuvapaata yhteiskuntaa voi edistää esimerkiksi dowshiftaamalla. Yhteiskunnan tasolla kasvufetissiä voi purkaa mittaamalla oikeita asioita ja suuntaamalla työn tuottavuuden kasvua työajan lyhentämiseen.
Vieraskynäblogissa Nelli Heinimo
Haastaessamme ihmisiä tarkastelemaan kriittisesti kulutustottumuksiaan tulemme tosiasiassa kutsuneeksi heitä paljon suurempaan prosessiin: eräänlaiseen oman elämän välitilinpäätökseen.
Jos haasteeseen päättää heittäytyä täysillä, saattaa joutua ongelmallistenkin aiheiden äärelle.
Arjen haasteissa sukkuloiva ihminen ei usein koe tarpeelliseksi reflektoida valintojaan sen kummemmin, jos asiat tuntuvat sujuvan kohtuullisen hyvin. Totutuissa tavoissa pitäytyminen palvelee arjen sujuvuutta, muttei välttämättä meitä itseämme tai ympäristöä – olemmehan muun muassa tottuneet ostamaan tavaraa mielihalujemme mukaan ja heittämään sitä pois surutta.
Luin viikonloppuna erästä kirja-artikkelia varten Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) arvo ja asennetutkimuksen keväältä 2011 sekä Osmo Soininvaaran Vauraus ja aika -kirjan.
EVA:n raportin mukaan:
– 82 prosenttia on sitä mieltä, että suomalaisilla työpaikoilla työskennellään nykyisin ylikierroksilla ja niin kovan paineen alla, että monet ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun.
– 72 prosenttia on sitä mieltä, että pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta itsensä.
Kirjoitus on julkaistu 31.3.2011 Netcyclerin blogissa.
Siinä missä vanhemmat sukupolvet ovat arvostaneet ja säästäneet tavaraa, nuoremmille tavarasta luopuminen ei ole temppu eikä mikään. Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi yhä useampi meistä painii ylettömän tavarapaljouden keskellä.
Tavaraähky aiheuttaa helposti sen, että tilaa tarvitaan enemmän. Pitää hankkia yksi hylly tai kaappi lisää. Kun kaappeja ei mahdu nykyiseen asuntoon, pitää hankkia uusi huone eli suurempi asunto – mieluiten vielä isolla varastotilalla tai vaatekaapilla varustettuna. Tämä taas kuluttaa entistä enemmän luonnonvaroja asunnon lämmityksen ja valaistuksen myötä.
Haasteeseen pyritään vastaamaan milloin milläkin kevätsiivouksella tai ryhtiliikkeellä. Nurkkiin kertyy kuitenkin jatkuvasti uutta roinaa, vaikka olisi kulutuskriittinenkin. Mitä ihmettä siis pitäisi tehdä?
Vieraskynäblogissa Arja Alho
Ei riitä -kampanjan tavoitteena on saada nostettua ensiapuna perusturvaa 120 eurolla.
Tämän jälkeen tarvitaan niin verotukseen, asumisen tukeen kuin itse turvajärjestelmään uudistuksia, joilla voitaan estää perusturvan jatkuva jälkeen jääminen ansiotason noususta vastaisuudessa.
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on parhaillaan käynnissä. Nyt on aika valita, ketä äänestää. Olen julkaissut sivuillani omat kampanjateemani: onnellisuus, kohtuullisuus, ekologisuus. Tässä kohtuullisuus kokonaisuudessaan videon kera. Kohtuuden, ekoarjen ja -talouden Suomi – Hyvinvointia kasvatetaan ekologisissa rajoissa – bruttokansantuote vaihdetaan parempiin mittareihin. – Arjen ympäristökannusteiden käyttöä lisätään. – Ihmisille annetaan aikaa ja palveluita – vähennetään luonnonvarojen kulutusta. – Terveellisen kasvisruuan käyttöä tuetaan. – Tuotantoeläimille mahdollistetaan lajityypillinen käyttäytyminen ja luovutaan turkistarhauksesta.