Kuinka paljon älypuhelimen käyttö aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä? Viime vuosina on keskustelu paljon netin käytön ilmastovaikutuksista.
Kuinka monta sähköpostia voi lähettää tai kuinka pitkään voi katsoa videota, jotta se vastaa kilometrin autoilua? Kuinka monta googlehakua voi tehdä tai e-kirjaa lukea, jotta se vastaa suomalaisen vuorokauden tai vuoden päästöjä?
Arvioin ja laskin tähän myös oman älylaitteeni käytön hiilijalanjäljen. Seuraavassa laskelmia ja pohdintaa älypuhelimen käytön hiilijalanjälkeen liittyen.
Miten koronapandemia vaikuttaa ilmastotavoitteisiin? Hoidetaanko taloudellinen elvytys ekologisesti kestävästi? Katoavatko yritysten vastuullisuustavoitteet kuin tuhka tuuleen taloudellisen taantuman myötä?
Seuraavassa pohdintaa ilmastovastuusta koronakriisin keskellä.
Koronakriisin myötä päästöt tulevat vuonna 2020 vähentymään nyt käsillä olevien arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti jopa 8 prosenttia. Tämä on enemmän kuin koskaan aiemmin 1900-luvun alusta lähtien.
Kuluneen viikon aikana (11.-17.5.2020) luin tai kuuntelin yhteensä seitsemän kirjaa. Tämän vuoden aikana olen lukenut tai kuunnellut nyt yhteensä 138 kirjaa. Ohessa jokaisesta tämän viikon kirjasta pieni ja lyhyt pika-arvio.
Tavoitteena oli tiivistää arviot kolmen pointin mittaisiksi, mutta en siinä vielä tällä viikolla onnistunut. Katsotaan, miten käy tulevina viikkoina.
Koronaviruksen myötä päästöt ja kulutus vähenevät. Kriisivalmius paranee ja edessä voi olla iso arvomuutos. Etätyöt lisääntyvät ja monien hyvinvointi voi parantua. Toisaalta sosiaaliset ongelmat kasaantuvat. Maailmanpolitiikassa voi tapahtua isoja liikahduksia. Koronakriisin jälkeen investoinnit puhtaaseen ja ilmastoystävälliseen teknologiaan voivat hidastua juuri ilmastokriisin kannalta ratkaiseviksi vuosiksi.
Alammeko käsitellä myös ilmastokriisiä kriisinä. Vaikka päästöt ja kulutus vähentyvät koronatoimenpiteiden myötä lyhyellä tähtäimellä merkittävästi, on olennaista se, pitävätkö eri maiden ja yritysten ilmastolupaukset myös koronakriisin jälkeen. Miten taloudellista elvytystä tullaan hoitamaan? Kytketäänkö kaikki elvytys selkeästi ympäristötavoitteiden edistämiseen. Haetaanko tulevassa taantumassa kasvua hinnalla millä hyvänsä vai onko ihmiskunta ottamassa merkittävän askeleen kohti hiilineutraalia kiertotaloutta, jossa luonnon monimuotoisuus lisääntyy?
Ohessa pohdintaa siitä, miten koronavirus vaikuttaa ilmastokriisin torjuntaan.
4-vuotias: Mikä on maailman suurin riisi? 7-vuotias: Ilmastokriisi!
Syntyvyys on laskenut Suomessa nopeasti.Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 koko maan hedelmällisyysluku oli 1,41 lasta yhtä naista kohden. Esimerkiksi vuonna 2010 se oli vielä 1,87 lasta naista kohden.
”Syntyvyyden yhteydessä on keskusteltu yllättävän vähän ilmastokriisin vaikutuksesta”
Tämä on aiheuttanut asiantuntijoissa, viranhaltioissa ja poliittisissa päättäjissä huolta. Mitä tapahtuu kansantalouden kestävyydelle, hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselle ja perinteisille perhearvoille? Jotkut päättäjät ovat patistaneet kansalaisia synnytystalkoihin huoltosuhteen parantamiseksi.
Ihmisten huolen omasta taloudesta ja työpaikoista on katsottu vaikuttavan osin alentuneeseen syntyvyyteen. Keinoksi syntyvyyden alentumiseen Suomessa on esitetty perhevapaauudistusta, maksutonta varhaiskasvatusta, harrastusmahdollisuuksien parantamista sekä yleisesti lasten, nuorten ja perheiden aseman parantamista.
Toisaalta yhtä merkittäviä tekijöitä syntyvyyden laskuun voivat olla myös esimerkiksi nuoruuden pidentyminen, yksilöllisten tarpeiden korostuminen ja merkityksellisuuden etsiminen. Erityisen vähälle huomiolle syntyvyyttä alentavana tekijänä on saattanut kuitenkin jäädä ilmastokriisi.
Helsinki aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Saman tavoitteen on asettanut myös Suomen hallitus omassa ohjelmassaan. EU:n tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2050.
Vielä muutama vuosi sitten nämä tavoitteet vaikuttivat kunnianhimoisilta. Eivät enää. Vaikuttaa siltä, että yritykset ja sijoittajat liikkuvat nyt politiikkaa nopeammin.
Hiljattain esimerkiksi Microsoft kertoi, että aikoo olla hiilinegatiivinen vuoteen 2030 mennessä ja hyvittää kaikki historiansa aikana ilmakehään aiheuttamansa päästöt vuoteen 2050 mennessä sekä perustaa miljardin dollarin ilmastorahaston ilmastoteknologian edistämiseksi.
Nyt suomalainen S-ryhmä laittoi paremmaksi ja asetti tavoitteekseen olla hiilinegatiivinen jo vuoteen 2025 mennessä. S-ryhmä tavoittelee 90 % päästövähennyksiä samalla kun aikoo tuottaa 100 % käyttämästään sähköstä uusiutuvilla vuoteen 2030 mennessä.
Käyn nykyään aika usein Helsingissä lounaalla Unicafessa. Silloin kun on mahdollista, olen myös alkanut sopia sinne lounastapaamisia.
Miksi Unicafe? Tähän on ainakin neljä syytä.
1. Ilmastoystävällisyys. Tarjolla on aina ilmastoystävällisiä vegaanivaihtoehtoja, jotka ovat ravintoarvoiltaan hyviä. Ainesosat on aina myös merkitty esimerkillisesti. Toisin kuin monissa muissa paikoissa.
Kuulostaako hurjalta? Voiko laillisen liiketoiminnan markkinointia näin rajoittaa?
Kyllä voi. Rajoitamme tällä hetkellä aika paljon esimerkiksi tupakan ja alkoholin mainontaa. Rajoitamme näitä siitä huolimatta, että tupakalla ja alkoholilla on haitallisia vaikutuksia eniten vain yksilölle itselleen. Sen sijaan fossiiliteollisuuden haitat ovat paljon laajempia ja kohdistuvat useisiin sukupolviin, kuten Riikka Suominen kirjoitti aiheesta Twitterissä.
Voi olla, ettei mene kauan, kun fossiiliteollisuuden markkinointia aletaan rajoittamaan eri maissa myös lainsäädännön keinoin. Ellei sitten yritykset itse ehdi ensin.
On kiinnostavaa nähdä, mikä merkittävä media-alan toimija sitoutuu Suomessa ensimmäisenä vastaavaan eli kieltämään fossiilimainokset omissa kanavissaan ja miten raja hyväksyttävän ja hylättävän mainonnan välillä määritellään?
Kiitos kaikille kuluneesta vuosikymmenestä ja vuodesta 2019!
2010-luvulla olen saanut olla koko vuosikymmenen rakkaan puolisoni Annukka Bergin kanssa. Olemme saaneet kaksi lasta ja muuttaneet Helsingissä kaksi kertaa.
Olen työskennellyt Luonto-Liiton, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Kansalaisareenan toiminnanjohtajana sekä nyt viimeiset kolme kuukautta Kestävän tulevaisuuden johtajana T-Mediassa. Olen saanut toimia seitsemän vuotta Helsingin kaupunginvaltuustossa ja siihen liittyvissä luottamustoimissa.
Lisäksi olen juossut maratonin, suorittanut puolitriatlonin ja osallistunut Tour de Helsinki -pyöräilytapahtumaan. Vuosikymmenen viimeisenä vuonna julkaistiin omaelämäkertani Ekoistin muistelmat.
Vuosikymmenen viimeisinä hetkinä saattaa vaivata ilmastoahdistus ja ilmastopessimismi.
Ahdistukselle on hyvät syyt. Maailman kasvihuonekaasupäästöt kasvavat ja nykymenolla hiilibudjetti, joka mahdollistaisi lämpenemisen pitämisen 1,5 asteessa, on käytetty kahdeksassa vuodessa. Brasiliassa Amazonian metsäpalot ovat vapauttaneet merkittävän määrän hiilidioksidia ilmakehään. Australiassa ennätyshelteet ja pensaspalot eivät ole lisänneet maan ilmastopolitiikan kunninahimon tasoa. Suomessa mielipidemittausten suurimmaksi puolueeksi on noussut Perussuomalaiset. Puolue, joka ei ole profiloitunut kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla. Vielä.
Tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun päästöjä pitäisi vähentää paljon ja nopeasti. Samalla on mielestäni syytä optimismiin.
Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta.
Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään.
Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä.
Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.
Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä.
Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
Kirjamessujen kävijämäärät rikkoivat viime viikolla uusia ennätyksiä. Kirjat kiinnostavat, joten tässä pari erinomaista kirjasuositusta kaikille, jos ette ole jo lukeneet/kuunnelleet tai muuten jo täyttäneet sähköistä tai fyysistä kirjahyllyä uusilla kirjoilla viikonlopun aikana.
Sami Keto: enemmän kuin sapiens
Mitä on olla ihminen? Kohti kestävämpää suhdetta maailmaan! Loistava kirja lajien luontosuhteesta. Kirja laajentaa ja syventää merkittävästi sen esikuvana toiminutta sinänsä erinomaista Yuval Noah Hararin Sapiens - Ihmisen lyhyt historia -teosta. Sami Keto osoittaa lukemattomin esimerkein upeasti ihmisen paikan osana luontoa.
”Maailman vaikutusvaltaisimpia eliöitä ovat olleet sinibakteerit, jotka muuttivat maapallon ilmakehän hapellisiksi ja mahdollistivat valtavan määrän muun elämän kehittynistä.”
Kun ihastellaan tai kauhistellaan ihmisen maankäyttöä esimerkiksi maanviljelyksen myötä, on hyvä muistaa, että lehtimuurahainen on harjoittanut menestyksellistä maanviljelyä jo 50 miljoonan vuoden ajan. Tai kun ihastellaan ihmisen kommunikointikykyä, kannattaisi vaikka tutustua valaiden tai delfiinien viestintään. Ihminen ja sen kulttuuri on täysin riippuvaista luonnosta. Kannattaa toimia ja elää sen mukaan.
Paavo Teittinen: Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen
Jos kuvittelit, että pakkotyötä ei ole Suomessa, kannattaa lukea tai kuunnella tämä kirja. Viimeistään nyt jokaisen yrityksen kannattaisi hiukan tarkistaa käytäntöjään omassa toiminnassa ja arvoketjussa sekä varmistaa, että siellä toteutuu edes alkeelliset ihmisoikeudet.
Ravintolat, marjanpoiminta, siivous, rakennusala. Viranomaisten kyvyttömyys ja haluttomuus puuttua ilmiselviin väärinkäytöksiin. Paavo Teittinen maalaa lohduttoman kuvan siitä, miten heikossa asemassa olevia ulkomaalaisia hyödynnetään rahanteon ja bisneksen välineinä, kun samaan aikaan puhutaan kauniita yritysvastuusta. Mitä kaikkea paljastuukaan muilta aloilta, joita ei ole tässä kirjassa käyty läpi?
Kiitos @enemmankuinsapiens ja @instapaavo_official
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!
Täällä edellisten vuosien palkitut https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Tuossa on mukana neljä kaupungin vuokra-asuntoa, yksi asunnottomien asuntola, yksi opiskelija-asuntola, kolme yksityisiltä vuokramarkkinoilta vuokrattua asuntoa ja kolme omistusasuntoa.
Mukavia muistoja eri paikoista!
Näiden lisäksi olen asunut myös Leningradissa, Kannuksessa ja Limassa.
Seuraava juoksulenkki voisi kiertää vaikka kaikki pääkaupunkiseudun paikat, joissa olen ollut töissä.
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.
Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.
Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän.
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.
Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri.
Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.
Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.
“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo.
Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon.
Suomessa viedään vuosittain 82 miljoonaa broileria teurastomoille. Lisäksi 2,5 miljoonaa elävää, tuntevaa ja kokevaa lintua kuolee keskellä kärsimystä ennen teurastamoa.
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta.
Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä.
Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä.
”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!
Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota:
1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.
2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.
3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).
4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.
5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.
Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.
Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt.
Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/
Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys.
Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa.
Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin.
Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa.
Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä.
Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen.
Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä.
Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista.
Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
