Aloitin tällä viikolla Tekniikka & Talous -lehden Energiablogin kirjoittajana.
Ensimmäinen kirjoitukseni julkaistiin ke 6.2.2013 otsikolla Helsingissä kaikki tiet vievät kohti uusiutuvia.
”Yksi asia on kaikkialla varmaa. 2010-luvulla ei ole varaa suunnitella yhtään energialaitosta, joka tarvitsee toimiakseen fossiilisia polttoaineita tai turvetta.”
Alla kirjoitus kokonaisuudessaan.
Vietin torstain ja perjantain (31.1.-1.2.) Hyvinkäällä Helsingin kaupunginvaltuuston strategiaseminaarissa. Strategiaan on asetettava tavoitteeksi kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuksien nostaminen. Myös ilmastonmuutoksen torjunnassa Helsingin on nostettava rimaa. Ohessa Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Karin ryhmäpuhe. Lähes kaikki puolueet olivat joukkoliikenteen edistämisen takana ja monet ilmaisivat kannatusta sille, että ilmastotavoitteita pitää nostaa. Tältä pohjalta on hyvä sopia Helsingin strategiasta vuosille 2013-2016. Edelliset valtuustoblogin kirjoitukset ovat luettavissa täällä.
Valtuuston kyselytunnilla (ke 30.1.2013) kysyin Helsingin Energian ominaispäästöjen ilmoittamisesta.
Helsingin Energia myy sähköpörssiin oman tuotantonsa ja ostaa sieltä sähkön asiakkailleen. Tällä tempulla esimerkiksi sähköntuotannon ominaispäästöiksi voidaan ilmoittaa 83 g CO2/kWh (2011) kun todellisuudessa Helsingin Energian energiahankinnan (sähkö ja lämpö) aiheuttamat hiilidioksidipäästöt olivat 260 g CO2/kWh (2011).
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen vastasi kysymykseeni. Hän kertoi valtuustolle, että päästöjä voidaan tarkastella sekä tuotanto- että kuluttajalähtöisesti. Päästötiedot julkaistaan vuosittain verkossa, asiakaslehdissä ja vuosikertomuksessa sekä ilmoitetaan lain edellyttämällä tavalla.
Omassa vastauksessani Jussi Pajuselle muistutin vielä siitä, että nykyisestä tilanteesta koskien Helsingin Energian ominaispäästöjen ilmoittamista seuraa kolme ongelmaa:
Pyöräilin tänään Viikin hienoon ympäristötaloon ja osallistuin tämän valtuustokauden ensimmäiseen Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan kokoukseen.
Viikin ympäristötalo, jossa Helsingin ympäristökeskus sijaitsee, on Suomen vähiten energiaa kuluttava toimitila.
Näissä puitteissa on mukava kokoustaa! Ja mikä parasta, on lautakunnan kokoonpano tällä valtuustokaudella todella hyvä!
Kokouksen aluksi tutustuimme kahvittelun ja sämpylöiden merkeissä toisiimme ja meille opastettiin kaupungin kokoussovelluksen käyttöä. Keskustelua herätti mm. Ilta-Sanomien juttu, jossa toimittaja oli käynyt läpi Ympäristökeskuksen tarkastuskertomuksia Helsingin ravintoloihin suoritetuista terveystarkastuksista kahden viime vuoden ajalta.
Ohessa mielestäni kaikkein kiinnostavimmat poiminnat kokouksen esityslistasta ja päätöksistä:
Vuoden 2013 myötä minusta tuli Helsingin kaupunginvaltuutettu.
Ensimmäinen valtuuston kokous on keskiviikkona 16.1. klo 18 alkaen. Valtuusto kokoontuu noin kahden viikon välein.
Valtuustourani aluksi ajattelin tehdä heti ensimmäisessä kokouksessa aloitteen johdonmukaisemman ilmastopolitiikan saamiseksi kaupunkiin.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa ilmastolain kaltaisen työkalun käyttöönottoa, jolla kaupunki sitoutuisi vuosittaisiin päästövähennyksiin.
Koska periaatteisiini kuuluu mm. avoimuus, laitan luonnoksen valtuustoaloitteestani tänne blogiin ja sosiaaliseen mediaan kommentoitavaksi etukäteen.
Alla on luonnos valtuustoaloitteeksi Helsingin vuosittaisista päästövähennyksistä ilmastolain avulla. Tarkoitukseni on jättää aloite heti ensimmäisessä kokouksessa 16.1.2013. Sitä ennen otan tähän kuitenkin mielelläni vastaan mahdollisia evästyksiä, korjauksia ja kommentteja.
Heti kunnallisvaalien jälkeen käynnistyi puolueiden väliset neuvottelut kaupunginhallituksen ja lautakuntien sekä erilaisten johtokuntien paikkajaosta.
Esimerkiksi tuore Vihreiden valtuustoryhmä kokoontui vaalien jälkeen ja valitsi keskuudestaan neuvottelijat puolueiden välillä käytäviin neuvotteluihin.
Neuvotteluissa kyse on puhtaasta vallanjaosta. Siitä kuka saa mitäkin paikkoja.
Valitettavasti näistä neuvotteluista ei tässä vaiheessa voi hiiskua julkisuuteen sanaakaan.
Onkin erikoista, että 4,5 miljardin budjettia pyörittävän maan pääkaupungin paikkaneuvottelut eivät kiinnosta julkisuutta nykyistä enempää.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta pääkaupungin päätöksenteossa voitaisiin lisätä avoimuutta?
