Puolisoni viimeistelee tällä viikolla väitöskirjansa. Olen töistä vapaalla hoitamassa vauvaa. Seurasin vuorokauden ajan, millaisia tavaroita vajaan neljän kuukauden ikäinen lapsemme tarvitsee.
Tein vastaavan harjoituksen myös omalta kohdaltani edellisellä viikolla. Siitä voi lukea tarkemmin täältä: Tavarapaljouden keskellä: Vuorokaudessa 125 eri tavaraa.
Ohessa vauvan vuorokausi (28.12.) tavaroiden näkökulmasta:
Aika monet meistä kokevat ahdistusta tai stressiä tavarapaljouden keskellä. Olen itsekin haaveillut ajoittain vastaamisesta 100 tavaran haasteeseen. Monia on saattanut inspiroida myös Timo Wrightin Omakuva, jossa hän kuvasi kaikki 3500 tavaraansa.
Päätin itse kartoittaa oman tavaratarpeeni yhden satunnaisen vuorokauden (keskiviikko 21.12.) osalta. Tavoitteena oli, että voin tätä kautta pohtia omaa tavarariippuvuutta ja tavaran merkitystä omassa elämässä.
Minulta pyydettiin blogikirjoitusta tehtävälistastani ja sen käytöstä. Täältä tulee.
Ylipäätään kaikki tehtävät, jotka täytyy syystä tai toisesta tehdä, kannattaa kirjoittaa ylös aikataulun kera.
Näin tärkeitä tehtäviä ei tarvitse muistaa ulkoa ja mieli vapautuu ottamaan vastaan uusia asioita.
Ennen tehtävälistan tekoa kannattaa palauttaa mieleen omat pidemmän aikavälin tavoitteet ja varmistaa, että päivittäiset tehtävät palvelevat näiden tavoitteiden saavuttamista. Itse suunnittelen asioita yleensä seuraavalla vuodelle, keväälle ja syksylle sekä seuraavalle viikolle ja päivälle
Joulun alla monet meistä tekevät töissä ja kotona joulusiivousta. Parempi olisi pitää paikat kunnossa kuitenkin läpi vuoden.
Aika usein ihmisten työpöydillä näkee paperipinoja, käsittelemättömiä posteja, lukemattomia lehtiä ja hyväksymistä odottavia laskuja. Puhumattamaan tyhjistä kahvikupeista, erilaisista pikkutavaroista, kynistä ja sen sellaisista. Lisäksi on tietokoneen työpöytä, joka on täynnä kuvakkeita sekä sähköposti, jonka inboxissa pursuilee tuhansia viestejä.
Ohessa muutama näkemys siitä, miksi työpöytä, laatikot ja kaapit sekä tietokone ja sähköposti kannattaa pitää järjestyksessä.
Kolme syytä pitää työpöytä, tietokone ja sähköposti järjestyksessä:
Arjen kolumni Luonnonsuojelija-lehdessä (6/2011)
Tänä syksynä minusta tuli isä. Vanhemmuuden myötä olen kirjoittanut Ekoisi-blogia. Blogissani pohdin vanhemmuutta ja perhe-elämää ekologisesta näkökulmasta. Aihe on selvästi herkkä. Varsinkin isä kirjoittamassa vanhemmuudesta, ja vielä ympäristönäkökulmasta, herättää yllättäviä ennakkoluuloja.
Välillä olen miettinyt, uskallanko kirjoittaa teemasta lainkaan, koska olen saanut siitä niin paljon negatiivista palautetta.
Viime perjantaina (25.11.) vietettiin Älä osta mitään -päivää.
Päivän tarkoituksena on kannustaa ihmisiä viettämään yhden päivän ilman ostoksia ja pohtimaan samalla omia kulutustottumuksiaan.
Marraskuun lopun kunniaksi seurasin itse omia kulutustottumuksia kriittisesti yhden viikon ajan (23.-29.11.2011). Pyrin vähentämään kulutusta siellä missä se oli helposti mahdollista.
Pienellä tarkkailulla onnistuin vähentämään viikon kulutustani noin 32 prosentilla eli yhteensä 53 eurolla.
Ohessa yhteenveto viikon kulutuskokemuksista:
Kävin torstaina (24.11.) kuukauden vieraana mainostoimisto Dynamossa Helsingin Kaisaniemessä.
Peggy Bauer oli loihtinut tilaisuuteen todella maukasta vegaaniruokaaa. Session aluksi esittelin hiukan itseäni ja elämäntapavalintojani. Tämän jälkeen puhuin ruoasta ja sen ympäristövaikutuksista.
Erityisesti halusin kiinnittää huomiota kolmeen seikkaan:
Pidimme keskiviikkona (2.11.) Luonto-Liiton toimistolla järjestelypäivän.
Käytännössä pistimme yleisiä paikkoja ja omia huoneita kuntoon sekä laitoimme kierrätykseen tarpeettomaksi käynyttä tavaraa.
Tavaraa kertyikin reilusti. Viereisen kuvan lisäksi papereita ja vanhoja julkaisuja päätyi paperinkeräykseen laatikkokaupalla ja muuta roinaa roskikseen neljän jätesäkin verran. Nyt on tehty hyvä pohjatyö joulusiivousta varten.
Tässä vielä viisi pikavinkkiä järjestelypäivän järjestäjälle:
Aika usein sanotaan, että lapsen saaminen muuttaa koko elämän.
Tähän liittyen sain palautetta maanantaina julkaisemaani kirjoitukseen vauvan vapaapäivästä.
Palautteessa muistutettiin, että vanhemmuus ei ole perhelomailua. Todettiin, että vauva muuttaa lähestulkoon kaiken pienen lapsen hoidon ollessa ympärivuorokautista työtä vähintään kahdelle ihmiselle.
Vaikka elämä vauvan myötä muuttuukin, niin väitän, että muutos ei ole niin dramaattinen kuin usein annetaan ymmärtää.
Torstaina (20.10.) oli tarkoitus pitää Luonto-Liiton pääsihteerin tehtävistä vapaata, nukkua pitkään ilman kelloa ja olla kotona Vauvan kanssa.
Homma ei mennyt ihan nappiin. Ajauduin tekemään jatkuvasti satunnaisia hommia. Onneksi Annukka oli kotona varmistamassa vauvan ruokinnan ja muun huollon silloin kun itse tein jotain muuta.
Tässä ekoisin vapaapäivä tunnista tuntiin:
Jes! Nyt on tehty tänä kesänä triathlonin kaikki yleisimmät matkat.
Kesäloman ensimmäisen päivän kesäkuun lopussa vietin tekemällä omatoimisesti täydenmatkan triathlonin.
Heinäkuun lopussa olin mukana kun ystävä teki sprinttimatkan ja elokuun alussa teimme yhdessä perusmatkan.
Tänään sitten vielä omatoimisesti puolimatka.
Tästä on hyvä aloittaa kohta alkava syksyn treenikausi!
#triathlon #helsinkitriathlon @helsinkitriathlon
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto
Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea.
Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja.
Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa.
Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.
Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen.
#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
Kuormittaako kehoa enemmän lomailu vai työarki? Oma kokemukseni on, että vaikka lomailisi pitkään ja ottaisi todella rennosti, voi loma olla kuormittavampaa kuin työarki.
Tein kesällä yhteensä neljä mittausta Firstbeatilla. Käytännössä siis pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa neljänä eri ajankohtana kolmen vuorokauden ajan.
Mittausten tulokset vahvistivat omat tuntemukseni monien vuosien ajalta. Loma ja lomailu on kivaa, mutta itselleni lomailu on rankempaa ja kuormittavampaa kuin esimerkiksi intensiivinen työnteko.
Tein kolmen päivän mittauksen kesäkuussa keskellä tiukkaa työrupeamaa. Tällöin tulokset olivat erinomaiset eli tarkemmin ottaen 85/100.
Sen sijaan kiinnostavaa oli katsoa tuloksia kun tein mittauksen lomaillessani lasten ja puolison kanssa. Tuolloin tulokset olivat 76/100. Stressi oli korkeammalla kuin töissä ollessa ja uni heikompaa. Liikunta oli erinomaisella tasolla. Kokonaisuudessa voimavarat pysyivät vielä lähtötasolla ja palautuminen oli riittävää.
Kolmas lomamittaus ajoittui kohtaan, jossa olimme kahdestaan toisen lapsen kanssa matkalla Lofooteille ja takaisin. Tuolloin tulokset heikkenivät edelleen ollen 71/100. Stressi kyllä väheni edelliseen mittaukseen verrattuna, mutta uni heikkeni edelleen ja yllättäen myös liikunta tippui aiemmista 100/100 tuloksista tasolle 87/100.
Keskimääräinen tulos omassa ikä- ja sukupuoliryhmässäni on Firstbeatin mukaan 58/100 eli elämä on kuormittavaa ja voimavaroja syödään melkein jokaisella osa-alueella. Itse sain vastaavat mittaustulokset (53/100) kun olin tehnyt täydenmatkan triathlonin ja mietin tätä kirjoittaessa, että jos ihmisistä keskimäärin tuntuu samalta kuin minusta silloin, niin ei ihmekään, jos ei jaksa ja voimavarat on vähissä. Täytyy sanoa, että sitä on todella onnekas, kun pystyy palautumaan ja on näin paljon energiaa käytössä. Tätä taustaa vasten voi myös pohtia, että ehkä aktiivinen elämä sittenkin antaa enemmän keholle kuin kuormittaa sitä.
Vaikka tämä on ollut pitkä, rento ja ihana loma, niin onneksi työt jatkuvat ja pääsen taas vahvistamaan voimavaroja ja palutumista kuormittavan loman jälkeen.
Lue tuloksista tarkemmin www.leostranius.fi
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka.
Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki.
Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e.
Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi
Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa.
#norja #lofootit #lappi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
