Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2011!
On ollut mukava jakaa arkea kanssanne. Kiitos kaikesta siitä palautteesta ja kannustuksesta, jota olen vuoden aikana saanut sekä onnellista, kohtuullista ja ekologista vuotta 2012 kaikille!
Ohessa oma arjen muistilistani uudelle vuodelle eli viisi asiaa, joita aion vaalia vuonna 2012. Sitä ennen kuitenkin paluu hetkeksi vielä vuoteen 2011.
Vuonna 2011 omassa elämässäni tapahtui esimerkiksi seuraavat 11 asiaa:
Vuoden vaihtuessa on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mennyttä ja tulevaa. Tavoitteista ja lupauksista kannattaa tehdä myös julkisia.
Tässä on vielä itselleni muistutuksena uudenvuodenlupaukseni eli arjen muistilista vuodelle 2012.
Vaihtoehtoinen uudenvuodenpuhe tasan vuoden takaa (edelleen yllättävän ajankohtainen) löytyy täältä: Vaihtoehtoinen uudenvuodenpuhe.
Vuonna 2012 pyrin muistamaan, että seuraavat viisi asiaa ovat elämäni ja arkeni lähtökohtia:
Karppauksen (vähähiilihydraattinen ruokavalio) myötä erilaiset ruokavaliot ovat olleet paljon esillä. Tämä on tietysti hyvä asia.
Ruoan osuus yksityisen kulutuksen ympäristövaikutuksista on huomattava ja ruokavalio vaikuttaa merkittävästi myös ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Suurin osa eläinten hyväksikäytöstäkin tapahtuu lautasella.
Ravitsemusasiantuntija, ETM Johanna Kaipiainen kirjoittaa Vegaia-lehdessä (4/2011) Karppauksesta:
”Karppaus rasittaa enemmän ympäristöä, on epäeettistä ja lisäksi epäterveellistäkin.”
Puolisoni viimeistelee tällä viikolla väitöskirjansa. Olen töistä vapaalla hoitamassa vauvaa. Seurasin vuorokauden ajan, millaisia tavaroita vajaan neljän kuukauden ikäinen lapsemme tarvitsee.
Tein vastaavan harjoituksen myös omalta kohdaltani edellisellä viikolla. Siitä voi lukea tarkemmin täältä: Tavarapaljouden keskellä: Vuorokaudessa 125 eri tavaraa.
Ohessa vauvan vuorokausi (28.12.) tavaroiden näkökulmasta:
Aika useassa yhteydessä olen kuullut lasten vanhemmilta, että vaikka kuinka yrittäisi välttää turhan tavaran hankkimista, sitä tulee kuitenkin sisään ovista ja ikkunoista esimerkiksi sukulaisten ja ystävien antamien lahjojen muodossa.
Joulu on lahjojen antamisen sesonkiaikaa.
Olemme itse pyrkineet painottamaan varovaisen kohteliaasti sukulaisille ja ystäville, että lapsemme ei tarvitse tässä vaiheessa vielä mitään tavaroita – ja jos tarvitsee, niin kerromme sen kyllä.
Ohessa viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi:
Maanantai: Kirjoitin aamulla ekoisi-blogin aiheesta piilomerkityksiä vauvalle. Päivällä kävin Animalian 50-vuotistilaisuudessa, jossa palkittiin viiden vuosikymmenen merkittävimmät teot eläinten hyväksi. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, kävin lähtöhaastattelun Sinin kanssa sekä pistin muutaman joulukortin postiin. Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto laittoivat postia myös vetoomuksen muodossa Venäjä-asioiden ministeriryhmälle kansalaisjärjestöjen lähialueyhteistyöstä. Illalla kävin Ruohonjuuressa ja vauvan kanssa juoksemassa.
Joulu on mahdollista viettää vauvaperheessä myös ekologisesti.
Vauva arvostaa varmasti enemmän läheisyyttä ja aikaa kuin paketteja. Ei tarvita myöskään joulukuusia, koristeita tai vilkkuvia jouluvaloja (valosaastetta).
Ohessa neljä huomiota omasta joulunvietosta tänä vuonna:
1. Liikkuminen. Matkustamme junalla Helsingistä Turkuun. Autoilu tai kaukomatkat eivät tulisi kysymykseen.
Aika monet meistä kokevat ahdistusta tai stressiä tavarapaljouden keskellä. Olen itsekin haaveillut ajoittain vastaamisesta 100 tavaran haasteeseen. Monia on saattanut inspiroida myös Timo Wrightin Omakuva, jossa hän kuvasi kaikki 3500 tavaraansa.
Päätin itse kartoittaa oman tavaratarpeeni yhden satunnaisen vuorokauden (keskiviikko 21.12.) osalta. Tavoitteena oli, että voin tätä kautta pohtia omaa tavarariippuvuutta ja tavaran merkitystä omassa elämässä.
Lahjan tarkoitus on antaa toiselle jotain vastikkeetta ja ilahduttaa lahjan saajaa. Antamisesta tulee myös itselle hyvä mieli.
Jouluna monet kuitenkin tuskailevat lahjojen kanssa. Itsekin olen joskus tehnyt niin.
Olen kierrellyt tavarataloja ja miettinyt, mitä lahjoja ostaisin esimerkiksi kumppanilleni, sisaruksilleni ja vanhemmille. Ja olen ostanut jotain turhaa vain siitä syystä, että jotain piti joululahjaksi keksiä.
Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota moniin omasta mielestäni kestämättömiin kulttuurisiin merkityksiin, joita vaikka vauvan vaatteisiin tai kirjoihin on ladattu.
Meillä on esimerkiksi pulautusliina, jossa on traktorin kuvia. Nostaessani asian esille puolisoni totesi, että ”so what”.
Minulle traktori kuitenkin symbolisoi autoa ja autokulttuurin ihannointia, fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja niin edelleen. Mieluummin näkisin pulautus-liinassa polkupyöriä. Kuinka moni haluaisi pulautusliinaan vaikka aseiden kuvia?
Pulautusliinan myötä tulin kiinnittäneeksi huomiota moneen muuhunkin asiaan.