Aktiivisena talvipyöräilijänä olen vuosien varrella huomannut, että pyörätiet eivät aina ole ihan parhaimmassa mahdollisessa kunnossa lumisateen jälkeen.
Lastenvaunujen kanssa erityisen hankalia ovat suojateiden eteen autotieltä auratut lumivallit.
En yhtään ihmettele, että niin monet lapsiperheet liikkuvat ympäristön näkökulmasta kestämättömästi autolla, kun lastenvaunujen kanssa liikkuminen heti pienen lumisateen jäljiltä on niin hankalaa.
Jotain pitäisi siis tehdä.
Lomalla olen toistaiseksi ehtinyt lukea vain muutamia kirjoja.
Onneksi kuitenkin edes jotain. Arkena kirjojen lukeminen jää helposti vieläkin vähemmälle.
Ohessa on lista luetuista kirjoista. Suluissa on myös yhden sanan mittainen kirja-arvio kustakin teoksesta sekä perässä antamani tähdet (1-5).
Luetut kirjat, arvio ja tähdet:
Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2011!
On ollut mukava jakaa arkea kanssanne. Kiitos kaikesta siitä palautteesta ja kannustuksesta, jota olen vuoden aikana saanut sekä onnellista, kohtuullista ja ekologista vuotta 2012 kaikille!
Ohessa oma arjen muistilistani uudelle vuodelle eli viisi asiaa, joita aion vaalia vuonna 2012. Sitä ennen kuitenkin paluu hetkeksi vielä vuoteen 2011.
Vuonna 2011 omassa elämässäni tapahtui esimerkiksi seuraavat 11 asiaa:
Vuoden vaihtuessa on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mennyttä ja tulevaa. Tavoitteista ja lupauksista kannattaa tehdä myös julkisia.
Tässä on vielä itselleni muistutuksena uudenvuodenlupaukseni eli arjen muistilista vuodelle 2012.
Vaihtoehtoinen uudenvuodenpuhe tasan vuoden takaa (edelleen yllättävän ajankohtainen) löytyy täältä: Vaihtoehtoinen uudenvuodenpuhe.
Vuonna 2012 pyrin muistamaan, että seuraavat viisi asiaa ovat elämäni ja arkeni lähtökohtia:
Karppauksen (vähähiilihydraattinen ruokavalio) myötä erilaiset ruokavaliot ovat olleet paljon esillä. Tämä on tietysti hyvä asia.
Ruoan osuus yksityisen kulutuksen ympäristövaikutuksista on huomattava ja ruokavalio vaikuttaa merkittävästi myös ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Suurin osa eläinten hyväksikäytöstäkin tapahtuu lautasella.
Ravitsemusasiantuntija, ETM Johanna Kaipiainen kirjoittaa Vegaia-lehdessä (4/2011) Karppauksesta:
”Karppaus rasittaa enemmän ympäristöä, on epäeettistä ja lisäksi epäterveellistäkin.”
Puolisoni viimeistelee tällä viikolla väitöskirjansa. Olen töistä vapaalla hoitamassa vauvaa. Seurasin vuorokauden ajan, millaisia tavaroita vajaan neljän kuukauden ikäinen lapsemme tarvitsee.
Tein vastaavan harjoituksen myös omalta kohdaltani edellisellä viikolla. Siitä voi lukea tarkemmin täältä: Tavarapaljouden keskellä: Vuorokaudessa 125 eri tavaraa.
Ohessa vauvan vuorokausi (28.12.) tavaroiden näkökulmasta:
Aika useassa yhteydessä olen kuullut lasten vanhemmilta, että vaikka kuinka yrittäisi välttää turhan tavaran hankkimista, sitä tulee kuitenkin sisään ovista ja ikkunoista esimerkiksi sukulaisten ja ystävien antamien lahjojen muodossa.
Joulu on lahjojen antamisen sesonkiaikaa.
Olemme itse pyrkineet painottamaan varovaisen kohteliaasti sukulaisille ja ystäville, että lapsemme ei tarvitse tässä vaiheessa vielä mitään tavaroita – ja jos tarvitsee, niin kerromme sen kyllä.
Ohessa viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi:
Maanantai: Kirjoitin aamulla ekoisi-blogin aiheesta piilomerkityksiä vauvalle. Päivällä kävin Animalian 50-vuotistilaisuudessa, jossa palkittiin viiden vuosikymmenen merkittävimmät teot eläinten hyväksi. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, kävin lähtöhaastattelun Sinin kanssa sekä pistin muutaman joulukortin postiin. Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto laittoivat postia myös vetoomuksen muodossa Venäjä-asioiden ministeriryhmälle kansalaisjärjestöjen lähialueyhteistyöstä. Illalla kävin Ruohonjuuressa ja vauvan kanssa juoksemassa.
Joulu on mahdollista viettää vauvaperheessä myös ekologisesti.
Vauva arvostaa varmasti enemmän läheisyyttä ja aikaa kuin paketteja. Ei tarvita myöskään joulukuusia, koristeita tai vilkkuvia jouluvaloja (valosaastetta).
Ohessa neljä huomiota omasta joulunvietosta tänä vuonna:
1. Liikkuminen. Matkustamme junalla Helsingistä Turkuun. Autoilu tai kaukomatkat eivät tulisi kysymykseen.
Aika monet meistä kokevat ahdistusta tai stressiä tavarapaljouden keskellä. Olen itsekin haaveillut ajoittain vastaamisesta 100 tavaran haasteeseen. Monia on saattanut inspiroida myös Timo Wrightin Omakuva, jossa hän kuvasi kaikki 3500 tavaraansa.
Päätin itse kartoittaa oman tavaratarpeeni yhden satunnaisen vuorokauden (keskiviikko 21.12.) osalta. Tavoitteena oli, että voin tätä kautta pohtia omaa tavarariippuvuutta ja tavaran merkitystä omassa elämässä.
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen.
Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja.
Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista.
@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät.
Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle.
Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä.
Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa.
Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen.
Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.
Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.
Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.
Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.
Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Ei ole todellista! Mun ja Rauhatädin @rauhatati tuore räp-biisi Poljen poljen soi juuri äsken Radio Helsingin aamulähetyksessä! Samalla kun poljin Helsingin sateisilla pyöräteillä. 🌍🚴
Vietimme tänään @annukka.berg kanssa 18. hääpäivää. Tavoitteena oli tehdä vähintään 18 km kävely Tuusulanjärven ympäri sekä keskustella elämästä ja nauttia kulttuurimatkailusta. Lopulta kävelymatkaa kertyi 26,66 km.
Kiitos kaikista näistä vuosista ja kilometreista rakas Annukka! ❤️❤️❤️
Taustaksi:
Aloitimme 15. hääpäivänä perinteen, jossa kävelemme hääpäivän kunniaksi sen verran kilometreja kuin olemme olleet vuosia naimisissa. Ensimmäisen kerran kävelimme 15 km Karjaalta Fiskarsiin. Pari vuotta sitten kävelimme Porvoon ympäri 16 km ja viime vuonna kävelimme Vanhankaupunginlahden ympäri 17 km. Nyt vuorossa oli Tuusulanjärvi.
Todella tärkeä ja ajassa kiinni oleva kirjoitus Risto Sulkavalla Suomen Kuvalehdessä!
Esimerkiksi soiden ennallistaminen olisi parasta mahdollista rauhanturvaamista ja puolustuspolitiikkaa. Märät ja vaikeakulkuiset suot kun hidastaisivat mahdollisen hyökkääjän etenemistä samalla kun ilmasto ja vesistöt hyötyvät. Lisäksi purkamalla rajan pinnassa olevat metsäautotiet, voitaisiin vaikeuttaa lisää mahdollisen hyökkääjän liikkumista.
Luonnonsuojelu ja ennallistaminen on siis edullinen ja monivaikutteinen tapa vahvistaa kansallista turvallisuutta.
https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/soiden-ennallistaminen-parantaisi-maanpuolustusta-kirjoittaa-risto-sulkava/
Kiitos @ristosulkava3
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni
Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
12 vuotta kuntapolitiikassa!
Minut valittiin ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyllä 2012. Ensimmäinen valtuuston kokous kaupunginvaltuutettuna oli 16.1.2013. Tuossa kokouksessa tein valtuustoaloitteen Helsingin vuosittaisista päästövähennyksistä ilmastolain avulla.
Yhteensä ehdin olla kaupunginvaltuutettuna tai varavaltuutettuna melkein 12,5 vuotta. Kausi päättyy nyt toukokuun 2025 lopussa.
Näiden vuosien aikana Helsinki on esimerkiksi asettanut hiilineutraaliustavoitteen ja tiukentanut sitä, luopunut kivihiilestä, perustanut ison joukon uusia luonnonsuojelualueita, rakentanut paljon uusia ratikkalinjoja ja pyöräteitä sekä alkanut tarjota vegaaniruokaa päiväkodeissa ja kokeillut osallistavaa budjetointia. Hyvin paljon muutakin on tapahtunut, mutta mikään näistä ei tietenkään ole ollut omaa ansiotani. Olen vain saanut olla osaltani mukana vauhdittamassa vääjäämätöntä muutosta.
Noin 12,5 vuoden aikana olen saanut vaikuttaa kaupungin politiikkaan kaupunginvaltuuston lisäksi mm ympäristölautakunnassa, Helsingin Energian johtokunnassa, HKL:n johtokunnassa, ympäristö- ja lupajaostossa, Uudenmaan virkistysalueyhdistyksessä, HSY:n hallituksessa ja Uudenmaan liiton hallituksessa.
Paljon on jäänyt myös tekemättä. Helsinki investoi edelleen kohtuuttoman paljon yksityisautoilun edistämiseen, liian vähän pyöräilyyn ja rakentamisellaan nakertaa liian usein arvokkaita lähiluontokohteita. Kasvisruokailun edistäminen, joukkoliikenteen (hinnoittelun) tukeminen sekä suora demokratia ja asukkaiden äänten kuuleminen ovat olleet liian vähissä. Ruuhkamaksut antavat edelleen odottaa itseään ja biomassaa käytetään liikaa energiantuotannossa.
Uusi valtuusto ja luottamushenkilöt aloittavat työnsä kesäkuun alussa. Itse siirryn seuraamaan ja kannustamaan kuntapolitiikkaa katsomoon ja jatkan yhteiskunnallista vaikuttamista ja työtä planeetan puolesta välillä muilla areenoilla.
Kiitos kaikille mahtaville valtuusto- ja luottamushenkilökollegoille. Olen oppinut teiltä paljon. Paljon onnea ja tsemppiä tietysti myös uusille luottamushenkilöille!
Ohessa pari vaalikuvaa syksyn 2012 kuntavaaleista.
Seuraavaksi tarvitaan ja tullaan näkemään terästeollisuuden irtautuminen hiilestä. Tähän tarvitaan julkisten hankintojen, yksityisen kysynnän ja institutionaalisen rahoituksen muutosta.
Kiitos inspiroivasta illasta @justshiftfi @minnasumelius @ninni_kahkonen @idakkila @anttiautioyhtye @jennielinakauppila ja monet paikalla olleet vaikuttajat ja ystävät.
