Ajatuspaja e2 ja talouspolitiikkaa ohjaavat arvot

Piipahdin päivällä Ajatustaja e2:n Lunchbreaking News! -tilaisuudessa Ateljé Finnessä, jossa aiheena oli tällä kertaa talouspolitiikkaa ohjaavat arvot. Kansanedustaja Antti Kalliomäen mukaan ihmisten perusarvot, kuten rauha, hyvinvointi ja vapaus ovat seurausta talouden kehityksestä. Kalliomäen mukaan kannattaa kuitenkin jo nyt varautua jo seuraavaan finanssikriisiin. Aiemmasta ei ole opittu mitään ja kansalliset intressit jyräävät. Tilaisuudessa puhunut ministeri Mari Kiviniemi taas painotti mm. demokratiaa, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Kaikki eivät ole Kiviniemen mukaan kaupan eikä … Lue lisää

Yltäkylläisten pidot – Hyvinvoinnin tulevaisuus

Osallistuin keskiviikkona (10.3.) Yltäkylläisten pidot – Hyvinvoinnin tulevaisuus -kirjan julkaisuseminaariin Bottan juhalsalissa. Viime kesän ensimmäisenä hellepäivänä pieni porukka [1] kokoontui Vuosaasen Kulttuurikeskus Sofiaan keskustelemaan hyvinvoinnin tulevaisuudesta. Tämän keskustelun pohjalta syntyi kirja Tornin pitojen hengessä. Bottalle oli kokoontunut noin sata yltäkylläisyydestä kiinnostunutta henkilöä kuuntelemaan paneelikeskustelua.  Paneelia veti Jouko Kajanoja ja muut keskustelijat lisäkseni olivat Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, Demos Helsingin projektijohtaja Tuuli Kaskinen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander. Tässä tiivistetysti … Lue lisää

Kasvuhanke: Kestävästä kasvusta hyvinvointia ja elämänlaatua

Osallistuin tiistaina (9.3.) Säätytalolla järjestettävään seminaariin, jonka tarkoituksena oli keskustella Antti Tanskasen vetämän kasvutyöryhmän väliraportin pohjalta mahdollisuuksista nopeuttaa talouskasvua. Kutsutilaisuuden avasi pääministeri Matti Vanhanen ja paikalla oli iso joukko yhteiskunnan vaikuttajia. Koska seminaari toteutettiin Chatman House -säännöillä, en kommentoi muiden sanomisia. Tässä kuitenkin tiivistetysti se, mitä itse sanoin (tai yritin sanoa) seminaarissa. 1. Rohkeutta rakennemuutokseen. Maailman pisin matka on ryhtyminen tuumasta toimeen. Suomi ei uskalla kokeilla uusia innovaatioita. Vajoamme selvitysten … Lue lisää

Maailman tila 2010: Kulutuskulttuurin nousu ja tuho

”Vuonna 2008 maailmassa ostettiin 68 miljoonaa ajoneuvoa, 85 miljoonaa jääkaappia, 297 miljoonaa tietokonetta ja 1,2 miljardia matkapuhelinta. Kuinka kauan tämä voi jatkua?” Näin kysyttiin Maailma tila 2010 – Kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan -kirjan julkaisutilaisuudessa 18.2. eduskunnassa. Rajaton kasvu rajallisella maapallolla ei voi jatkua enää kovin pitkään. Olisiko aika siirtyä degrowth-talouteen? Ihmisten kulutus on riistäytynyt käsistä. Ihmiskunta käyttää luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluita tällä hetkellä 1,3  maapallon verran. Kulutamme siis kolmanneksen enemmän kuin mihin … Lue lisää

Ikuinen talouskasvu vai degrowth-talous?

Voisiko olla mahdollista, että talous kasvaisi loputtomasti rajallisella maapallolla? Tuskin. Jotku kuitenkin tuntuvat uskovan näin. Tästä johtuen kokoonnuimme perjantaina (29.1.) Luonto-Liiton toimistolle pohtimaan degrowth-taloutta. Tällä tarkoitetaan sellaista talousjärjestelmää, joka ei ajaudu kriisiin, vaikka se ei kasvaisikaan. Tavoitteena on rakentaa kohtuutalous tai nollakasvuun perustuva talous. Sopiva suomennos degrowth-käsitteelle on vielä auki. Nykyisen talousjärjestelmän ongelmana on se, että mikäli kasvu hidastuu, pysähtyy tai kääntyy laskuun, yhteiskunta ajautuu kriisiin. Talousjärjestelmämme kohtaa vääjäämättä välillä … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa