Yritin eilen (12.6.2013) pyöräillä lapsen ja pyöräperäkärryn kanssa Hämeentien pyörätietä Helsingin Vallilassa. Ihan helppoa se ei ollut. Oheinen Kuva kertonee enemmän kuin 2000 merkkiä. Pyysin ensimmäisen kuorma-auton kuljettajaa siirtämään autoaan, jotta pääsisin ohi pyörän ja peräkärryn kanssa. Hän käski minun painua helvettiin. Terveisiä vaan sinne Kuljetusliike Jouni Granathille! Seuraavan kuorma-auton kuljettaja sen sijaan ystävällisesti siirsi autonsa pois pyörätieltä pyynnöstäni. Kiitos siitä! Viimeisen kuvan kolmen väärin pysäköidyn henkilöauton kuljettajia en odottelusta … Lue lisää
Kävin viime viikolla Helsingin Vihreiden Nuorten kasvisruokaillassa puhumassa ruuan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista.
Ruoka oli niin hyvää, että uskallan suositella sitä kaikille muillekin näin blogini välityksellä.Ohessa siis hernesosekeiton ja tofupastan ohjeet.
Erityisesti Pakasteherneistä tehty hernesosekeitto oli myönteinen yllätys sekä kaiken lisäksi helppo ja nopea valmistaa.
(PS. Kuvan ruoka ei liity reseptiin)
Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla julkaistiin tänään (2.6.2013) minusta kahden sivun henkilöhaastattelu.
Juttua varten toimittaja vietti koko päivän kanssani. Kävimme aamulla pyöräilemässä Vanhankaupunginlahden ympäri ja söimme lounasta Veganissimossa. Jutustelun ohessa leikimme lapsen kanssa niin pihalla kuin kotonammekin.
Oli kiva viettää päivä mukavan, perusteellisen ja asiallisen toimittajan kanssa. Hyvien kysymysten kautta tulee samalla pohdittua omaa elämää ja valintoja. Uskon, että tällainen pohdinta tekisi monille aikuisille hyvää.
Viime aikoina olen pyrkinyt kovasti puhumaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolesta. Vaikka omat elämäntapavalinnat ovat toki tärkeitä ja voivat toimia inspiraationa ja kokeilujen kautta saadun oppimisen lähteenä, olisi kuitenkin tärkeämpi painottaa vaikuttamista yhteiskunnallisiin rakenteisiin: lainsäädäntö, verotus, erilaiset tuet ja maksut pitäisi saada tukemaan ihmisten ekologisia valintoja.
Jätin oheisen kysymyksen kaupungin johdolle koskien Keskuspuiston opasteiden parantamista.
Kysymys kaupunginvaltuuston kyselytunnille 29.5.2013
Keskuspuiston opasteiden parantaminen
Helsinkiä halkoo etelästä pohjoiseen hyvät virkistys- ja ulkoilumahdollisuudet tarjoava Keskuspuisto. Ulkoilureittejä Keskuspuistossa on yhteensä noin 100 kilometriä.
Ulkoilureittien suuresta määrästä johtuen suunnistus tai kulkeminen paikasta toiseen on Keskuspuistossa usein hankalaa. Varsinkin Helsinkiä tuntemattomalle viitoitus on epäselvää ja eksyminen tavallista.
Mihin toimenpiteisiin kaupunki ryhtyy Keskuspuiston viitoituksen ja opasteiden selkiyttämiseksi ja parantamiseksi?
Hyvä Finanssialan Keskusliitto
Olette lisänneet minut tammikuussa 2013 pyytämättä ja yllättäen sähköpostilla lähetettävälle uutiskirjeellenne.
Uutiskirje tarjoaa minulle tietoa finanssialasta sekä tuo esiin alan näkemyksiä ajankohtaisista teemoista.
Olen kuitenkin parhaillaan hoitovapaalla kotona lapsen kanssa ja pyrin vähentämään sähköpostini määrää. Tästä johtuen olen peruuttanut uutiskirjeen viestissä olevan linkin kautta.
Itse asiassa olen tehnyt uutiskirjeen peruutuksen nyt kolme kertaa.
Viimeksi tein sen 25.4.2013 ja sitä ennen 11.4.2013 ja 27.3.2013. Tästä huolimatta sain 8.5.2013 sähköpostiini viimeisimmän uutiskirjeen. Jokaisella kerralla, kun olen perunut tilauksen, olette luvanneet seuraavaa: ”Tilauksesi on peruutettu – Uutiskirjetilauksesi on nyt peruutettu ja sähköpostiosoitteesi on poistettu lähetyslistalta. Kiitos peruutusilmoituksestasi.”
Kävin viikonloppuna Alepassa. Ostin tofua.
Ilokseni huomasin, että Soyan luomutofu on nykyään valmistettu Suomen luonnonsuojeluliiton sertifioimalla ekoenergialla ja pakkauksessa on myös hiilijalanjälkimerkintä (ohessa kuva).
Juuri näin toivoisin kaikkien tuottajien toimivan!
Ruokapakkausten ja muiden tuotteiden hiilijalanjälkimerkinnät olisivat perusteltuja ainakin kolmesta syystä:
1. Ensinnäkin ihmisillä pitäisi olla lisäksi oikeus tietää, minkälaiset hänen ostoskorinsa ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset ovat siinä missä tieto hinnasta ja esimerkiksi ravintosisällöstäkin on tarjolla. Kyse on valinnan vapaudesta.
Usein sanotaan, että lapsen myötä kotitöitä pitää tehdä paljon enemmän. Tämän on totta myös meidän tapauksessa.
Esimerkiksi imurointia, luuttuamista, pölyjen pyyhintää ja pihatöitä on paljon enemmän. Meillä kaikkia näitä asioita vain tekee lapsi.
Ohessa on videoita ja kuvia yhden päivän aktiviteeteista ja leikeistä.
Aamulla imuroidaan.
Lueskelin hoitovapaalla Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piirin Kotineuvola Oy:n yhteistyössä Vauva-lehden kanssa tekemää Vauvan hoito-opasta.
Eihän tämä nyt omalta osaltani enää ajankohtainen ole, kun lapsi on jo selvästi taapero-iässä. Siitä huolimatta oli kiva lukea jälkikäteen, mitä olisi pitänyt tehdä ja miten toimia.
Yksi osuus kuitenkin pisti silmään. Hoito-oppaassa oli omistettu kokonainen osuus aiheelle ”Lapset turvalliset autoon”. Ihan hyvä. Kyllähän monet vanhemmat ottavat riskin ja kuljettavat vauvaa autossa.
Itse olisin kuitenkin kaivannut ohjeita siitä, miten vauvan kanssa kannattaa liikkua bussilla, junalla tai polkupyörällä. Vai onko oletuksena/suosituksena, että kaikki vauvat kulkevat matkansa vain autolla?
On kuitenkin turha soimata pimeyttä, jos ei ole valmis itse sytyttämään ensimmäistä kynttilää. Jos MLL ja Vauva-lehti eivät sitä tee, niin teen ohjeistuksen itse.
Tässä ohjeet vauvan kuljettamiseksi esimerkiksi pyörällä:
Kävin joulukuussa 2012 juoksemassa syvässä lumessa. Seuraavana päivänä kantapää ja akillesjänne olivat kipeät. Ajattelin, että kyseessä oli vain poikkeuksellisen kova rasitus ja jalan hetkittäinen jumiutuminen.
Muutaman päivän jälkeen akillesjänne ei enää häirinnyt arkea. Juostessa, varsinkin alkumatkasta, se kuitenkin tuntui ikävästi ja oli aamuisin jäykkä. Viikot ja kuukaudet vierivät. Muutaman kerran pidin reilun viikon juoksutauon ja tiputin juoksumäärät 1-3 kertaan viikossa, jotta jalka saisi kunnolla lepoa.
Maaliskuuhun mennessä jalka ja akillesjänne kuitenkin edelleen muistuttivat aina juoksun alussa itsestään. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin siten, että asiaa ei voinut olla huomaamatta.
Maaliskuussa päätin vihdoin käydä näyttämässä jalkaa lääkärille. Soitin Oulunkylän terveyskeskukseen, mutta siellä ei ollut yhtään vapaata aikaa. Koskelan terveysaseman lakkautuksen myötä Oulunkylässä on ruuhkaa. Siispä varasin ajan Helsingin urheilulääkäriasemalta, jossa olen noin vuosi sitten käynyt juoksutestissä.
Lääkäri tutki jalkani ja totesi, että akillesjänteessä on lievä tulehdus. Hän määräsi minut vähintään kuukaudeksi juoksukieltoon.
Hoito-ohjeet ovat nyt seuraavat:
YK on julistanut maaliskuun 20. päivän ensimmäiseksi onnellisuuden päiväksi.
Olen itse kirjoittanut onnellisuudesta aiemmin esimerkiksi Luonto-Liiton Kulutus.fi-blogiin ja Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Onnellinen yhteiskunta -projektiin.
Tässä on onnellisuuspäivän kunniaksi tiivistetysti vielä onnellisuudesta niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.
Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.
Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117
Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.
Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.
Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.
Nyt on hyv
Mukava Helsinki-päivän linturetki. Kaikkiaan noin 40 havaintoa. Uusia pinnoja mm. rytikerttunen ja ruokokerttunen.
En mä näitä laske mutta nyt tänä vuonna 90/100 havaintoa.
Lintujen tarkkailu lataa myös kehon energiavarantoja.
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!
”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”
Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.
Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?
Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.
Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.
Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.
Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.
Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:
- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.
Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?
Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
