Keskiviikko 3.10.2007 – tuulivoima ja bioenergia suosituimmat

Helsingin Sanomien teettämän mielipidekyselyn mukaan 58 prosenttia suomalaisista kannattaa kuudennen ydinvoimalan rakentamista ainakin jossain määrin. Kiinnostavampaa on kuitenkin tuulivoiman suosio ja sen kasvu (ja toisaalta uusiutumattoman ja tuhoisan turpeen suosio): ”Selvästi suosituimmiksi sähköenergialähteiksi osoittautuvat tuulivoima sekä puu, turve ja muu bioenergia.” […] ”Tulokset eivät ole juuri muuttuneet viime vuoden lokakuusta. Tuulivoiman ja bioenergian lisäämisen kannattajia on aiempaa hieman enemmän. Muuten tulokset ovat ennallaan.” Koko ilta kului omalta osaltani Suomen luonnonsuojeluliiton … Lue lisää

Tiistai 2.10.2007 – Suomi ilmastopolitiikan perässähiihtäjä – ekologisen dynamiikan periaatteet

Helsingin Sanomien mukaan Suomi on jäänyt ilmastotalkoissa jälkeen monista muista maista. Suomi onkin ilmastonmuutoksen hillintää seuraavan indeksin CCPI:n mukaan vasta sijalla 36 Ruotsin, Iso-Britanian ja Tanskan viedessä kärkisijat. Germanwatchin lähes vuosi sitten julkaisema tilasto löytyy täältä: http://www.germanwatch.org/klima/ccpi.htm. Suomen syntinä ovat muun muassa heikko energiansäästö, lämmitystapajärjestelmät ja liikenne. Osallistuin aamupäivällä Tampereella jatko-opinto seminaariin eli Umbrellaan. Käsittelimme professori Yrjö Hailan artikkeliluonnosta ekologia ja yhteiskuntateoria. Hailan mukaan luontoa ja kulttuuria on mahdotonta erottaa … Lue lisää

Viikonloppu 29.-30.9.2007 – Luonnonsuojeluliiton suunnittelupäivät

Heräsin lauantaina aikaisin aamulla ja poljin vastatuulessa Suomen luonnonsuojeluliiton (http://www.sll.fi) valtuuston suunnittelupäiville Vuosaareen hotelli Rantapuistoon. Aamulla ohjelmassa oli ennen suunnittelupäivien alkua liittohallituksen kokous, jossa käytiin läpi vuoden 2008 budjettia, toimintasuunnitelmaa, yritysyhteistyökuvioita sekä juhlavuoden arpajaisia. Päätimme myös järjestää liiton perinteisen jouluglögitilaisuuden joulukuussa. Ehdotin, että tilaisuudessa ei olisi alkoholitarjoilua ja ruokavalion suhteen pysyttäisiin kasvisruuassa. Ehdotukseni sai ristiriitaisen vastaanoton. Keskustelimme asiasta ja totesimme, että asia päätetään myöhemmin. Iltapäivän valtuuston suunnittelukokouksen aluksi esiteltiin uudelle … Lue lisää

Perjantai 28.9.2007 – Maksimitoimeentulo

Osallistuin Helsingin yliopiston filosofian laitoksen johtaja Thomas Wallgrenin kutsumaan Aloite 2009 palaveriin Seurakuntien talolla Kalliossa. Keskustelimme uuden punavihreän liikkeen mahdollisuuksista. Ekologisesti kestävän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan haasteena on yleinen uusliberalismin ja markkinatalouden hegemonia. Tämän johdosta myös hyvät poliittiset päättäjät ovat pakotettuja tekemään huonoja päätöksiä, jotka edistävät liiallista luonnon hyväksikäyttöä ja sosiaalista eriarvoistumista. Mikäli aika, yhteiskunnallinen tila, olisi punavihreän liikkeen puolella, huonotkin johtajat tekisivät hyviä päätöksiä. Liikkeen ideaaleja voisivat olla solidaarisuus, … Lue lisää

Keskiviikko 26.9.2007 – Ilmastonmuutosta pidetään uhkana

Helsingin Sanomien (26.9.2007) julkaiseman gallupin mukaan enemmistö suomalaisista pitää ilmastonmuutosta ainakin melko suurena uhkana. Reilu neljännes arvioi ilmastonmuutoksen hyvin suureksi uhkaksi. Suomalaiset ovat periaatteessa valmiita esimerkiksi tinkimään kulutuksestaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Enemmistö kuitenkin torjuu hintoihin lisättävän niin sanotun ilmastoveron. Syyskuun puolivälissä tehtyyn kyselyyn vastasi tuhat ihmistä. Lue myös Oras Tynkkysen raportti YK:n ilmastohuippukokouksesta: http://www.ilmasto.org/uutiset/vuoden_2007_uutiset/syyskuu_2007.html#3 Eilinen päivä oli täynnä hyvää keskustelua ja kuulumisten vaihtamista. Kylässä illalla kävivät Reetta ja vielä myöhemmin Meri … Lue lisää

Maanantai 24.9.2007 – YK:n ilmastohuippukokous, pitäisi tehdä paljon enemmän

Tänään YK:n järjestämään yksipäiväiseen ilmastohuippukokoukseen osallistui yli 150 maata, joista 70 lähetti paikalle valtionpäämiehen. Ihan hyvä. Seurasin itsekin hetken kokouksen kulkua osoitteessa: http://www.un.org/webcast/. Nettilähetyksestä saa paljon enemmän irti sisällön suhteen vaikka etäosallistuiminen ei verkostoitumista ja käytäväkeskusteluja korvaakaan. Halosen kokouksessa pitämä puheenvuoro löytyy osoitteesta: http://www.presidentti.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=65427 Lisää tietoa kokouksesta löytyy myös Suomen Greenpeacen sivuilta: http://www.greenpeace.org/finland/fi/mediakeskus/lehdistotiedotteet/yk-n-ilmastokokous-avaa Puheita on pidetty. Seuraavaksi tarvittaisiin tekoja. Itse kuljin tänään matkani polkupyörällä (yhteensä 27 km), söin kasvisruokaa, tein … Lue lisää

Viikonloppu 21.-23.9.2007 – kokeiluyhteiskunta, luontosuhde, identiteettiprojektit ja kevytaktivismi

Katsoimme perjantai-iltana Annukan kanssa elokuvan Thank you for smoking (http://en.wikipedia.org/wiki/Thank_You_for_Smoking). Suosittelen. Elokuva kertoo tupakkateollisuuden lobbarista. Viikottain lobbari Nick Naylor tapaa myös muita kuolemankauppiaita eli alkoholi- ja aseteollisuuden lobbareita. Tarinan opetus on, että olennaista ei ole se, oletko oikeassa, vaan pikemminkin se, että pystyt kyseenalaistamaan toisten väitteet ja perustelut. Elokuvan kaveri pärjää tässä uskomattoman hyvin. Lauantaina olin johtamassa puhetta välähdyksiä ekologisen yhteiskunnan tulevaisuudesta –seminaarissa Harakan saaressa. Kyseessä oli kansalaisjärjestöjen kestävän kehityksen … Lue lisää

Keskiviikko 19.9.2007

Valmistelin ja pohdiskelin hiukan tulevan lauantain Välähdyksiä ekologisen yhteiskunnan tulevaisuudesta -sessiota. Kyse on siis Harakan saaressa järjestettävästä ideariihestä, jossa pyrimme luomaan ajatuksia valikoidun porukan kanssa uudenlaisesta kestävästä kehityksestä tavoitteena tuottaa vieraskynäkirjoituksia. Virallisesti sanottuna projekti on osa kansallisen kestävän kehityksen strategian jalkauttamista. Epävirallisesti kyse on keski-ikäisestä ja -luokkaisesta ympäristövallankumouksesta. Ilta kului Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin syyssuunnittelu iltamassa ja piirihallituksen kokouksessa. Kävimme läpi piirin toimintaa ja taloutta, pohdimme piirin toiminnan painopistealueita … Lue lisää

Tiistaina 18.9.2007

Suomen luonnonsuojeluliitto (http://www.sll.fi) jätti maanantaina KTM:lle lausunnon Fortum Power and Heat Oy:n Loviisan kolmannen laitosyksikön ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta. Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa ei kerrota riittäviä perusteluja hankkeen tarpeellisuudesta. Arviointiohjelmassa ei esitetä sähkön tarpeen kasvun perusteita tai ennusteita tai esitetä perusteluja, miksi tarvittavaa sähkömäärää ei voitaisi tuottaa uusiutuvilla energianlähteillä. Illtapäivällä osallistuin Terveyden edistämisen keskuksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteiseen liikkuminen, ympäristö ja ihminen -seminaariin. Pidin alustuksen aiheesta liikennepoliitiikka ja ympäristö: henkilökohtainen on poliittista. Seminaari oli … Lue lisää

Viikonloppu 14.-16.9.2007

Pyöräilimme perjantaina Annukan kanssa Alen ja Peggyn luokse mökille Kylmälään (lähellä Veikkolaa). Vierailun tarkoitus oli lunastaa saamamme h-lahja eli mökkiviikonloppu täydellä ylläpidolla. Perille päästyä saunoimme ja kävimme pulahtamassa viileässä järvivedessä. Tämän jälkeen ilta jatkui herkullisella fondue-illallisella intensiivisen keskustelun merkeissä. Keskustelut sivusivat elämänpolitiikkaa, ekologista elämäntapaa, maailmanparannusta ja yritystoimintaa. Sen verran kiinnostavia ja innostavia juttuja oli liikkeellä, että turinointi jatkui aina aamu viiteen asti. Lauantaina heräsimme hiukan ennen puoltapäivää pitkälle aamiaiselle, joka … Lue lisää

Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Seuraa minua Instagramissa