Keskiviikko 17.10.2007 – ilmastonmuutosta oikein kunnolla

Osallistuin aamupäivällä Suomen kestävän kehityksen toimikunnan seminaariin aiheesta ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset. Paikalla olivat puhumassa mm. ministerit Tarja Cronberg, Matti Vanhanen ja Kimmo Tiilikainen. Professori Matti Liski esitteli lisäksi Sternin raportin haasteita ja kritiikkiä.

Vanhasen puhe oli erinomainen. Hänen mukaansa ”elintason nousu pitääkin saavuttaa muilla keinoin kuin energian käyttöä jatkuvasti lisäämällä. Siinä onnistuminen vaatii paljon työtä teknologian kehittämisessä, mutta myös asenteiden muuttamisessa, jotta saamme energian kulutuksen kasvun taittumaan.”. Edelleen Vanhasen mukaan ”Meidän kehittyneiden maiden on näytettävä johtajuutta ja oltava esimerkkinä ja ilman sitä ei tapahdu edistystä maailmanlaajuisesti. Kukaan ei voi kiistää sitä, että Suomi muiden kehittyneiden maiden mukana on vuosien saatossa ollut suurempi päästöjen aiheuttaja kuin esimerkiksi Intia”.

Vanhanen asetti puheenvuorossaan myös energiapoliittisen arvojärjestyksen uusiksi. Hänen mukaansa toistaiseksi hinta on ollut energiapolitiikan ratkaisuissa tärkein argumentti. Nyt tärkeysjärjestyksen tulisi Vanhasen mukaan olla seuraava: (1) vaikutus ilmastoon, (2) vaikutus omavaraisuuteen/energiaturvallisuuteen ja (3) hinta. Vanhasen mukaan pitää olla myös ”valmius käyttää verotusta, määräyksiä, syöttötariffeja tai vihreitä sertifikaatteja ja muita erilaisia kannustimia keinoina ohjata ihmisten ja yritysten päätöksiä”. Vanhasen mukaan tulisi harkita kansallista ilmastosopimusta. Hänen mukaan myös liikenteen ja rakennusten tulee tehdä oma osansa päästövähennyksistä.

Itse kysyin pääministeri Vanhaselta Tuulivoiman syöttötariffeista, pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuista ja isojen kaupunkien joukkoliikennetuesta sekä ajatuksia uusista ympäristöverotusinstrumenteista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sain ympäripyöreän vastauksen, että näitä asioita joko edistetään tai sitten niistä keskustellaan mm. työn alla olevassa ilmasto- ja energiastrategiassa.

Seminaarin lopuksi Valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen kävi läpi ilmastotavoitteiden taloudellisia vaikutuksia Suomelle. Hänen (vailla pohjaa olevien) laskelmien mukaan pahimmillaan Suomen BKT voisi tippua noin 3,4 prosenttia, työllisyys 3 prosenttia ja kulutus 8 prosenttia, mikäli Suomi vähentäisi 20 prosenttia hiilidioksidipäästöjä vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Vaikka laskelmat pitäisivät paikkansakin, niin kysymyksessä on mielestäni naurettavan pieni kustannus ilmastonmuutoksen rinnalla. Kysehän on käytännössä siitä, että esimerkiksi ensi vuonna talouskasvun sijaan pitäisimme BKT:n nykyisellä tasolla. Tämä tuskin on liian kova hinta ilmastonmuutoksen torjumisesta!

Ilmastoseminaarin jälkeen kävin Annukan kanssa yliopistolla pikalounaalla ja sukkuloin Valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan kestävän kehituksen toimikunnan kokoukseen. Asialistalla oli hallinnon kestävän kehityksen ohjelmatyön ohjeistus, vuosituhannen ekosysteemiarvion kansallinen analyysi sekä Alue- ja paikallisjaoston työohjelman hyväksyminen. Aika tylsä kokous. Harmitti, että niin monet toimikunnan jäsenet, ml. ympäristöministeri Tiilikainen painottivat vapaaehtoisen suojelun merkitystä – samalla kun ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Väyrynen jaksoi muistuttaa metsien taloudellisen hyödyntämisen hyödyistä.

Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen jälkeen pyöräilin Smolnasta takaisin Eduskuntaan. Vuorossa oli tutkijoiden ja kansanedustajien seuran (TUTKAS) seminaari aiheesta ”missä mennään ilmastonmuutoksen hillinnässä?”. Paikalla olivat pitämässä erinomaisia alustuksia mm. Ilmatieteen laitoksen varapääjohtaja Mikko Alestalo ja Teknillisen korkeakoulun professori Peter Lund. Sen sijaan kansanedustaja Jouko Skinnarin (sdp) kommenttipuheenvuoro meni täysin ohi aiheen.

Illan päätteeksi vuorossa oli vielä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin piirihallituksen kokous. Käsittelimme työsuhdeasioita sekä viimeistelimme talousarvion ja toimintasuunnitelman vuodelle 2008 syyskokousta varten. Kokouksen jälkeen kävin juomassa teetä Hanna Kaisan ja Ursulan kanssa. Vähän myöhemmin joukkoomme liittyi myös Harri.

Torstain ja perjantain olen ensi vuoden suunnittelupäivillä Espoon Meripuistossa. Oi miten ihana paikka!

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa