Menneiden muistelu

Elämää ja kirjoitusvirheitä (http://elina-s.livejournal.com/76305.html) muisteli omassa blogissaan menneitä. Siitä innostuneena tein itsekin saman ajatusharjoituksen (meemin). Ottakaa muutkin haaste vastaan.

20 vuotta sitten oli vuosi 1987. Olin juuri täyttänyt 13 ja mennyt Ressun yläasteelle seitsemännelle luokalle. Pari vuotta aiemmin alkanut skeittausharrastus oli hiipumassa. Kävimme usein Lepakon pihalla olleessa rampissa harjoittelemassa. Asuimme tuolloin Vallilassa. Taskurahaa hankin jakamalla ilmaisjakelulehtiä (Alueuutiset) ja tekemällä siivoustöitä. Vaikka olimme aiemmin muuttaneet Hietalahdesta Hauhon puiston viereen Vallilaan, olin saanut jäädä vanhaan kouluuni. Bruntlandin komission raportti Yhteinen tulevaisuutemme ilmestyi. Itse en tosin tiennyt siitä vielä silloin yhtään mitään. Sen sijaan yläasteella minua puhutteli suuresti äidinkielen luokan seinällä ollut juliste, jossa oli söpö turkiseläimen kuva ja alla teksi (vapaasti lanaten): ”minä en voi elää ilman turkkia, voisitko sinä”.

15 vuotta sitten oli vuosi 1992. Olin juuri täyttänyt 18 ja kävin Vallilan ammattikoulun tietotekniikan mekaanikon linjan viimeistä vuotta. Iltaisin kävin töissä suoramarkkinointi Mega Oy:ssä. Myin ihmisille puhelimitse sellaisia lehtiä kuin esimerkiksi Urheilulehti ja Tekniikan Maailma. Seurasin myös tiiviisti jääkiekkoa sekä musiikkimaailman viimeisimpiä tuulia USA:n musiikkilistojen kautta. Asuimme tuolloin vielä Vesalan ja Kontulan rajalla Rekipellontiellä. Olin saanut myös kaksi pikkusiskoja ja yhden pikkuveljen. Vuoden vaihteen jälkeen isäni perheineen muutti Joensuuhun ja itse jäin Kontulaan Kilpolantielle HOAS:n asuntoloihin. Aiemmin samana vuonna ollut Rio de Janeiron YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi oli herättänyt myös oman kiinnostukseni ympäristöasioihin. Maapallon pelastamiseksi pitäisi tehdä jotain.

10 vuotta sitten oli vuosi 1997. Olin juuri täyttänyt 23 ja olin kokopäivätöissä vakituisessa työsuhteessa tietoliikennealan yrityksessä. Asuin Herttoniemen rannassa kaupungin vuokra-asunnossa. Musiikki- ja listaharrastus oli vaihtunut ympäristöasioiden seuraamiseen. Maan ystävien perustaminen sekä eläinoikeusliikkeen nousu olivat inspiroineet minua valtavasti. Samalla kiinnostus yliopisto-opinnoista erilaisten luentojen ja seminaarien myötä oli herännyt. Tuona syksynä huomasin, että Tampereella voisi lukea ympäristöpolitiikkaa. Kaiken huipuksi pääsykoekirja ja monet kurssikirjat olivat minulle ennestään jo tuttuja.

5 vuotta sitten oli vuosi 2002. Olin juuri täyttänyt 28 vuotta. Ympäristöpolitiikan opinnot Tampereen yliopistossa olivat hyvässä vauhdissa. Tuona vuonna opiskelin kokopäivätöiden ja aktivismin ohella yli 40 opintoviikkoa. Nykyinen vaimoni ja silloinen ympäristöpolitiikan opiskelukaverini Annukka Berg oli tullut Brysselistä takaisin Suomeen. Kävimme silloin tällöin Cafe Engelissä ja ravintola Barcelonassa puhumassa ympäristöpolitiikasta. Olin ollut mukana perustamassa Vihreitä Nuoria ja Opiskelijoita (ViNO) vuonna 1999 ja olin edelleen mukana järjestön toiminnassa. Lisäksi olin mukana ydinvoimaa vastustavan Valtavirta-verkoston toiminnassa. Valitettavasti taistelu viidennestä ydinvoimalasta oli hävitty aiemmin keväällä. Olin turhautunut puoluepoliittiseen toimintaan. ViNOa enemmän minua kiinnosti tässä vaiheessa ympäristöjärjestöjen toiminta. Olin aktiivisesti mukana mm. Maan ystävissä, jonka puheenjohtaja minusta myöhemmin syksyllä tuli.

Viime vuonna tähän aikaan olin juuri valmistunut hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Samalla imu kohti jatko-opintoja oli kova. Olimme muuttaneet Annukan kanssa kesällä Vallilasta Käpylään ja remontoineet uuden asuntomme täysin. Juhlimme synttäreitäni, valmistujaisiani ja uutta kotiamme samalla kertaa. Aiemmin syksyllä Smas Asem -mielenosoitus oli muuttunut poliisin omavaltaiseksi spektaakkeliksi, jota kansalaistarkkailijaryhmässä hämmästelimme. Kirjoittelimme aiheesta erillisen julkaisunkin yhdessä Nuorisotutkimusverkoston kanssa. Intensiiviset vuodet Maan ystävissä olivat vaihtuneet vapaaehtoistyöksi ja luottamustehtäviksi Suomen luonnonsuojeluliitossa.

Juuri nyt olen täyttänyt 33 vuotta, ja se on kivaa. Koen olevani täysin aikuinen. Nautin ympäristöpäällikön työstäni tietoliikennealalla ja olen aika innoissani väitöskirjan tekemisestä. Koen tärkeäksi toimia Suomen luonnonsuojeluliitossa ja muissa kansalaisjärjestöprojekteissa. Viihdyn mainiosti vaimoni Annukan kanssa Käpylässä. Marraskuun alusta lähtien olen töistä kolme kuukautta opintovapaalla. Tarkoituksena on tehdä Tampereen yliopiston rahoituksen turvin väitöskirjaa. Sen jälkeen en tiedä mitä teen. Tulevaisuus on auki. Se on aika siistiä!

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa