Arktinen jääpeite sulaa ennätysvauhtia

Arktinen jääpeite sulaa ennen näkemätöntä vauhtia.

Euroopaan avaruusjärjestö ESA:n (European Space Agency) satelliittikuvien mukaan Arktisen merijään sulaminen on noin 50 prosenttia suurempi kuin aiemmat ennusteet.

Aiheesta kirjoitti mm. Guardian ja suomeksi CO2-raportti. Lisätietoja kannattaa katsoa esimerkiksi RealClimaten sivuilta ja Arctic Sea Ice Blogista.

Tilanne on huolestuttava.

Ilmaston lämpenemisen ja sen seurauksena aiheutuvan jääpeitteen sulamisen myötä Arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntäminen kiinnostaa joitakin. Itse asiassa juuri niitä toimijoita, jotka muutenkin ovat vastuussa ilmaston lämpenemisestä. Esimerkiksi Shell haaveilee alueen öljyvarojen hyödyntämisestä.

Mitä pitäisi tehdä? Voi olla, että Arktista jääpeitettä ei pelasta enää mikään. Siitä huolimatta päästöjä pitää vähentää niin paljon kuin mahdollista, jotta ilmaston lämpenemisen katastrofaalisilta seurauksilta pystyttäisiin välttymään.

Öljynporaus ja teollinen kalastus pitäisi kieltää Arktisella alueella sekä julistaa Pohjoinen jäämeri Antarktiksen tapaan suojelualueeksi.

Lue myös tämä: Öljynporaus Arktisella olisi typeryyden huippu ja katso Greenpeacen Save the Arctic –kampanja.

2 kommenttia artikkeliin ”Arktinen jääpeite sulaa ennätysvauhtia”

  1. Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta.

    Yksi huomio vain.

    Siitä huolimatta päästöjä pitää vähentää niin paljon kuin mahdollista, jotta ilmaston lämpenemisen katastrofaalisilta seurauksilta pystyttäisiin välttymään.

    Näinhän asia on. Mutta miten tämä on linjassa oman ja edustamasi järjestön ydinvoimakantojen kanssa?

    Jos päästöjä pitää vähentää niin paljon kuin mahdollista, niin käsittääkseni siitä seuraa loogisesti, ettei hiilettömän energian rakentamista kannata hidastaa. Ei varsinkaan silloin, kun puhutaan vesivoiman jälkeen ylivoimaisesti suurimmasta yksittäisestä hiilettömän energian lähteestä, ja ainoasta, jonka skaalautumista ei vielä pitkään aikaan haittaa rakennuspaikkojen rajallisuus tai tuotannon epäluotettavuus.

    Elän edelleen siinä toivossa, että ympäristöjärjestöiksi itseään nimittävät ymmärtäisivät keskeyttää nämä kriittiset päästövähennykset vaarantavan taistelunsa ydinvoimaa vastaan edes siksi ajaksi, kunnes fossiiliset on saatu nitistettyä. Tapeltakoon sitten siitä, tarvitaanko ydinvoimaa enää – edes Greenpeacen sille kuvittelemat haitat eivät ole edes samassa suuruusluokassa kuin fossiilisten ongelmat, ja jos mielikuvien sijaan katsotaan esimerkiksi tieteellistä konsensusta (esim. IPCC:tä vastaavan elimen UNSCEAR:in tutkimusyhteenvetoja), ydinvoiman ongelmat kutistuvat käytännössä olemattoman vähäisiksi.

    PS. Arvellaan, että Saksassa ydinvoiman vastustus tulee nyt vahvasti edesauttamaan sitä, että hiilen osuus sähköntuotannosta nousee 42 prosentista 50 prosenttiin. Myös päästöt muista lähteistä (etupäässä maakaasu) kasvavat huomattavasti. Tämähän on aivan päinvastainen kehitys kuin mitä haet takaa. Kts.

    ”German Coal Power Revival Poses New Emissions Threat,”

    http://www.bbc.co.uk/news/business-19168574

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa