Kuinka paljon älypuhelimen käyttö aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä? Viime vuosina on keskustelu paljon netin käytön ilmastovaikutuksista.
Kuinka monta sähköpostia voi lähettää tai kuinka pitkään voi katsoa videota, jotta se vastaa kilometrin autoilua? Kuinka monta googlehakua voi tehdä tai e-kirjaa lukea, jotta se vastaa suomalaisen vuorokauden tai vuoden päästöjä?
Arvioin ja laskin tähän myös oman älylaitteeni käytön hiilijalanjäljen. Seuraavassa laskelmia ja pohdintaa älypuhelimen käytön hiilijalanjälkeen liittyen.
Tällä hetkellä arvioidaan, että ICT-alan päästöt ovat noin 3-4 prosenttia maailman päästöistä. Toisaalta samaan aikaan mobiiliteknologia voi vähentää päästöjä. Esimerkiksi GSMA:n julkaiseman laskelman mukaan mobiiliratkaisut vähensivät maailmanlaajuisesti vuonna 2018 päästöjä kymmenen kertaa enemmän kuin aiheuttivat niitä.
Myös Suomessa pohditaan asiaa. Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriössä on käynnistetty ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategian valmistelu.
Vaikka monen henkilökohtaisessa arjessa älypuhelin on tarkoittanut sitä, että erilaisia laitteita tarvitsee vähemmän ja yhä useampi homma voidaan hoitaa etänä ilman matkustamista, on hyvä tarkastella myös ICT-sektorin päästöjä. Tästä esimerkiksi Ylen noin vuoden takainen juttu: Netti syö kasvavalla tahdilla sähköä ja suurin syyllinen ovat nettivideot – ”Epämiellyttävä totuus, josta ei haluta puhua”
Tästä aiheesta ehkä yksi kiinnostavimmista koosteista, joita olen lukenut on Eveliina Hylkilän Lappeenrannan-Lahden teknilliseen yliopistoon syksyllä 2019 tekemä kandidaatintyö Älypuhelimen käytön vaikutukset puhelimen hiilijalanjälkeen. Työ on ladattavissa täällä.
Hylkilä on työssään käynyt kattavasti läpi olemassa olevat tutkimukset ja laskelmat älypuhelimen käytön ilmastovaikutuksista. Käytetyt tutkimukset koskevat tosin usein älypuhelimen sijaan kannettaavaa tietokonetta, mutta vertautuvat todennäköisesti kohtalaisen hyvin myös älylaitteeseen.
Tässä joitakin esimerkkejä ja nostoja Hylkilän työstä koskien älypuhelimen netin käyttöä. Olen poiminut nämä luvut työn lopussa olevista taulukoista (s.56-57).
-Tekstiviestin lähettäminen: 0,000153 gCO2-ekv/viesti
-E-kirjan käyttö: 2,334 gCO2-ekv/kirja
-Google-haku: 0,051 gCO2-ekv/haku
-Sosiaalisen median käyttö: 0,821 gCO2-ekv/1h
-Puhelu: 0,035 gCO2-ekv/10min
-Sähköpostin lähettäminen: 1,140 gCO2-ekv/viesti
-Videoiden katselu (HD-tasoinen): 111,50 gCO2-ekv/1h
Miten ja mihin tätä kannattaa verrata? Alla olevaan taulukkoon olen laskenut kuinka monta tekstiviestiä, e-kirjaa, googlehakua, sometuntia, 10 min puhelua, sähköpostiviestiä ja videoiden katselutuntia voi tehdä, jotta se vastaa suomalaisen koko vuoden päästöjä, vuorokauden päästöjä tai yhden kilometrin autoilun aiheuttamia päästöjä.
Suomalaisten vuoden päästöillä voisi siis lähettää noin 67 miljardia tekstiviestiä, lukea 4,4 miljoonaa e-kirjaa, tehdä 200 miljoonaa googlehakua, olla 12,5 miljoonaa tuntia (1432 vuotta) sosiaalisessa mediassa, puhua 5600 vuotta puhelimessa, lähettää 9 miljoonaa sähköpostiviestiä tai katsoa 10,5 vuotta videoita.
Vastaavasti kilometrin autoilun päästöillä, jonka päästöt ovat 155,4 g/km (suomalaisen liikennekäytössä olevan auton keskimääräiset päästöt), voisit lähettää miljoona tekstiviestiä, lukea 67 e-kirjaa, tehdä 3047 googlehakua, olla 189 tuntia sosiaalisessa mediassa, puhua 740 tuntia puhelimessa, lähettää 136 sähköpostiviestiä tai katsoa 1 h 23 min videoita.
Miten paljon puhelimen käytön päästöt voisivat olla omalta osaltani?
Applen laskelman mukaan iPhone 11 (128 Gt muistilla) puhelimeni elinkaaren aikaiset päästöt (3 vuoden ajalta) ovat 77 kg. Laskelman mukaan 17% puhelimen päästöistä (=13,09 kg) tulee käytöstä. Loput valmistuksesta, kuljetuksista ja kierrätyksestä.
Laskin siis myös mahdollisen oman puhelimen käyttöprofiilini noiden Hylkilän lukujen perusteella ja innoittamana. Tämän arvion mukaan päivittäinen puhelimen käyttöni aiheuttaa päivässä noin 174 gramman päästöt ja vuodessa 63,62 kilon päästöt eli moninkertaisesti enemmän kuin Applen laskelma. Eikä tässä ole tietenkään mukana lähellekään kaikki asiat, joita puhelimella teen (esim uutisten lukeminen, pankkiasioiden hoitaminen, muistiinpanojen tekeminen jne.) Älypuhelimeni päästöt vastaavat alla olevien toimintojen osalta päivittäin 1,12 kilometrin ja vuosittain noin 410 kilometrin autoilua.
Kun omat päästöni eri laskureiden mukaan ovat noin 2-3 tonnia vuodessa, on puhelimeni käytön päästöt tästä silloin noin 2-3 prosenttia.
Johtopäätöksenä voi todeta, että puhelimessa puhuminen ja tekstiviestit aiheuttavat todella vähän hiilidioksidipäästöjä. Somesta tai googlehauista ei ehkä myöskään kannata olla kovasti huolissaan. Sen sijaan, jos jossain haluaa säästää, kannattaa yrittää karsia videoiden katselua ja sähköpostien lähettämistä, jotka aiheuttavat yllättävän paljon päästöjä.
Lisäksi kannattaa tietysti suosia mobiilidatan lisäksi wifi-verkkoja ja esimerkiksi ladata videot ja kirjat laitteelle striimauksen sijaan.
Laskelmiin liittyy toki huiman paljon epävarmuuksia. Kaikki mahdollisesti näissä taulukoissa olevat näppäily- ja laskuvirheet ovat omiani. En ole myöskään tarkistanut kaikkia Hylkilän käyttämiä lähteitä, joten niissäkin saattaa olla virheitä tai liian suuria yleistyksiä.
Jostain on kuitenkin aloitettava. Toivottavasti tieto ICT-sektorin sekä älylaitteiden valmistuksen ja käytön päästöistä vielä tulevina vuosina tarkentuu. Kerro minulle, jos tiedät parempia laskelmia tai lähteitä, joita tässä on käytetty.
ICT-sektorin , digilaitteiden ilmastovaikutuksia on hyvä tutkiskella, mutta ilmastokriisin kokonaishallinnassa on sitäkin tärkeämpää huomata tietotekniikan, digitalisaation vaikutus kunkin valtion ilmastopolitiikasta päättävien poliitikkojen käytännön toimintaan ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi.
Meneillään olevan ” talouskriisin ” ja ympäristökriisinkin yhteydessä on hyödyllistä miettiä ja arvioida miten digitalisaatio vaikuttaa demokratian normaaliin pyörimiseen. On kovin helppoa puhua instituutioiden ja poliittisten päättäjien hitaudesta ja kyvyttömyydestä hoitaa ” vastuullisesti ” ilmastopolitiikkaa ja ylikorostaa samalla tässä yhteydessä yritysten oletettua toimintakykyä ja ”vastuullisuutta ”. Ennenkuin ryhdymme osoittamaan instituutioita ja poliitikkoja, joilla voi olla ihan hyvin tahtoa kääntää valtion asioiden hoito ympäristölle myönteiseen suuntaan , niin on huomioitava eräs tärkeä asioiden kulkuun vaikuttava seikka :
mikä taho lopulta päättää talous-ja siihen liittyvän ilmastopolitiikan suunnasta nykyisten kriisien olosuhteissa , jolloin päätösvalta karkaa demokraattisesti valittujen poliittisten päättäjien käsistä ? Ja jolloin valtioiden itsemääräämisoikeus ja jopa itsenäisyys ovat uhattuina ja jo melko lailla menetettyjä. On aihetta miettiä miten tilanne olisi korjattavissa ? Vai onko se edes mahdollista enää korjata. Ja miten Leo sinä itse poliitikkona voisit vaikuttaa oman poliittisen päätösvaltasi kasvattamiseen sen sijaan, että pyrit nyt kaikin keinoin vaikuttamaan yritysten ( busineksen ) vaikutusvallan kasvattamiseen demokraattiseksi luonnehditussa Suomessa…toimien demokratiaa vastaan !!
Varsinkin suurilla yrityksillä on poliittisesti vaikutusvaltaa. Ne voivat ohjata poliittisia päätöksiä ( vert..esim.koronakriisistä ” toipuminen ” ja taloudellinen ” elvytys ”…). Tässä mielessä olet oikeassa ja luulet puolestasi voivasi vaikuttaa yritysten ” vastuullisuuden ” ( mitä se pohjimmiltaan on ? ) kehittämiseksi tarpeeksi ilmastoystävälliseen suuntaan . Mutta mutta…mitenkähän on kuntapoliitikon vaikutusvaltasi osalta suhteessa suurten yritysten haluun toimia oikeasti itse osittain aiheuttamaansa ilmastonlämpenemistä vastaan ?
Otetaanpa näkyväksi esimerkiksi valtio-omisteisen yrityksen Fortumin ajankohtainen ympäristölle/ilmastolle haitallinen toiminta Saksassa, jossa sen enemmistöomisteinen yhtiö Uniper on avannut suuren hiilivoimalan Datteln 4 valtavasta vastustuksesta välittämättä. Miten Suomen hallitus, siis nykyiset poliittiset päättäjät, ( Vihreät mukaanlukien ) ovat voineet vaikuttaa asiaan ? Ovatko ne vastustaneet tämän hiilivoimalan avaamista ? Kapitalistinen toludellisen kasvun ja voiton tavoittelu, toisin sanoen ahne RAHAN kasaaminen ovat saaneet nähtävästi kaikki päätösvaltaa hallussaan pitävät suomalaiset tahot unohtamaan lupaukset ” kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta ”…Suomen ulkopuolella, ikäänkuin tällä unohduksella ei olisi mitään vaikutusta kotimaassa ja kauempanakin. Poliittisilta päättäjiltä on puuttunut valtaa ja poliittista uskallusta tässäkin asiassa.
Kuka siis päättää ja uskaltaa ? Palataanpa ns. tietotekniikkaan ja yleisesti digitalisaatioon, joka on blogin aiheena. Mainitset blogissasi jättiyritykset Google ja Apple, niinkuin ne kuuluisivat ” normaalilla tavalla ” kaikkien elämään laitteistoon. Esimerkiksi digivallasta voidaan ottaa vaikkapa koko GAFAM ( Google, Apple, Facebook, Amazone, Microsof ). Niillä jokaisella erikseen ja yhteensä on jo nyt hyvin paljon taloudellista ja poliittistakin valtaa hallussaan. Ne hallitsevat planeettaamme ja päättävät monista asioista. Ovatko ne silti ilmaston kannalta ” vastuullisia ” kaikessa toiminnassaan ? Vastaus : kaukana siitä.
Tästä ” vastuullisuudesta ” kirjoittaa hyvin selventävästi Ari Ojapelto blogissaan ” Maailmaparantajan madonluvut ” : ” 72. Digitalisaatio tuhoaa demokratian ”. KU verkkolehti 2.6.2020.
Kuuntelin äsken France Inter-radion lähetystä , jossa alan asiantuntijat keskustelivat tietotekniikan päästöjen vaikutuksesta ympäristöön ( energiankulutus, ilmasto jne.).
Ranskan valtion tieteellinen tutkimuskeskus CNRS on tutkinut ICT-sektorin ja älylaitteiden valmistuksen ja käytön ilmasto-ja ympäristövaikutuksia, Tutkimuskeskuksen insinöörin mukaan Ranskassa datakeskusten osuus on 13% ja käyttäjien osuus 37 % alan päästöistä. Asiantuntija katsoo, että ympäristöhaittojen osalta kyse on ennemminkin luonnonvarojen käytön kuin älylaitteiden käytön aiheuttamasta ongelmasta. Tärkeää on tietenkin se, miten älylaitteita käytetään. Esimerkiksi älypuhelinten lyhyet tekstiviestit kuormittavat vähemmän kuin videoiden lähettäminen ja pitkät sähköpostit.
Ranskan ekologiaministeriö on tehnyt uuden ympäristöministerin Barbara Pompilin johdolla toimintastrategian ICT-sektorin ja älylaitteiden ympärsitövaikutusten vähentämiseksi. Siihen sisältyy mm. internetin palveluntarjoajien vastuullistaminen. Näiden tehtävänä on säännellä palvelujensa käyttö entistä paremmin.Tarkoitus on tehdä palveluista ekologisesti vähävaikutteisia. .