Viikon kirjakatsaus

Kuluneen viikon aikana luin tai kuuntelin yhteensä kahdeksan kirjaa. Tänä vuonna olen ehtinyt lukea tai kuunnella nyt yhteensä 160 kirjaa.

Ohessa lyhyet tiivistelmät ja arviot seuraavista teoksista:

  1. Topi Linjama, Markku Aho, Pauliina Kainulainen ja Raisa Simola (toim.): Kohtuuspamfletti. Elonkirjo edellä.
  2. Robert B. Cialdini: Influence
  3. Arno Kontro, Eenariina Hämäläinen ja muita: Idea 1: Johdatus filosofiaan
  4. Miklos Nyiszli: Mengelen patologina Auschwitzissa
  5. Pertti Simula: Miten kohdata vihaa ja ilkeyttä
  6. Christina Figueres & Tom Rivett-Carnac: The Future we choose. Surviving the climate crisis.
  7. Henri Hyppönen: Luomiskertomus. Matkalla luovuuden tulevaisuuteen
  8. Trevor Noah: Laiton lapsi

Topi Linjama, Marrku Aho, Pauliina Kainulainen ja Raisa Simola (toim.): Kohtuuspamfletti. Elonkirjo edellä.

-Hieno kokoelma artikkeleita suomalaisesta kohtuus- ja ympäristöliikkeestä lähtien taloyhtiön paikallisesta saunakiistasta nuorten globaaliin ilmastoliikkeeseen
-Kirja muistuttaa myös degrowth- ja kohtuutaloudesta. Siitä, miten meidän pitää varmistaa ihmisten hyvinvointi ekologisissa rajoissa sekä siitä, miten tärkeitä paikalliset kansalaistoimijat ovat yhteiskunnallisen muutoksen edistämikseksi.
-Erityisesti kiinnostava oli Risto Isomäen artikkeli, jossa hän voimakkaasti kritisoi ympäristöliikettä
-Kirja on hieno ylistys itäsuomalaisille ympäristökamppailuille ja juhlistaa 10-vuotiasta Kohtuus Vaarassa -kansalaisliikettä.

Robert B. Cialdini: Influence

-Klassikkoteos ihmisiin vaikuttamisesta ja suostuttelusta
-Suunnattu ehkä liikaa pölynimurikauppiaiden kaltaisille myjille,vaikka mukana toki paljon kiinnostavaa asiaa ihmisen psykologiasta
-Cialdinin vinkit ovat vastavuoroisuus, sitoutuminen, sosiaalinen todiste, henkilöstä pitäminen, auktoriteetti, niukkuus
-Jos siis haluat kehittyä puhelinmyyjänä tai autokauppiaana, kannattaa lukea tämä kirja

Arno Kontro, Eenariina Hämäläinen ja muita: Idea 1: Johdatus filosofiaan

-Huomasin sattumalta, että BookBeatissa oli myös lukion kurssikirjoja. Nyt kun koulut loppuivat ja kaikkialla on hössötetty valmistujaisista, niin pitihän se katsastaa, millaisia nämä tämän hetken lukion kirjat ovat
-Johdatus filosofiaan käy läpi nopeasti ja tehokkaasti läpi filosofian kehittymisen antiikin ateenasta nykypäivään. Lisäksi käydään läpi tyypillisimpiä argumenttivirheitä
-Ilahduttavasti mukana on myös pohdintaa siitä, miksi filosofit ovat niin usein miehiä.

Miklos Nyiszli: Mengelen patologina Auschwitzissa

-Olen viimeisen vuoden aikana kuunnellut varmasti kymmenkunta Auschwitz-kirjaa. Kaikkein vaikuttavin kirja tästä teemasta on mielestäni Viktor Franklinin ihmisyyden rajalla.
-Menegelen patologina oli kuitenkin siitä näkökulmasta hiukan erilainen, että tässä kirjoittaja oli leirin yhden arvostetuimman henkilön eli Mengelen suojattina ja leirillä mukana tavallaan seuraamassa ikäänkuin sivullisena tapahtuvia kauheuksia.
-Kirja on kuitenkin erityisen kamalaa kuunneltavaa sen yksityiskohtaisen kuvailun ja kerronnan takia.

Pertti Simula: Miten kohdata vihaa ja ilkeyttä

-Tämä kirja kiinnosti erityisesti siitä syystä, että olen aktiivisesti yrittänyt löytää oikeaa suhtautumistapaa lapsiin, jotka käyttäytyvät välillä omasta näkökulmastani minua kohtaan hyvin töykeästi ja epäkunnioittavasti
-Kirja onkin mahtava katsaus niihin konkreettisiin keinoihin ja toimintatapoihin, joita kannattaa noudattaa kun kohtaa vihaa, ilkeyttä tai jopa agressiivisuutta
-Kaiken ytimessä on kuunteleva ja kunnioittava käytös toista osapuolta kohtaan. Se, että yrittää ymmärtää ja antaa toiselle mahdollisuuden kertoa oma näkemyksensä sekä tietysti se, että kykenee asettumaan omien tunteidensa yläpuolelle ja hillitsemään omaa käytöstä.
-Tämä on todella vaikeaa käytännössä, mutta Simulan kirja antaa siihen tosi hyväitä konkreettisia vinkkejä

Christina Figueres & Tom Rivett-Carnac: The Future we choose. Surving the climate crisis.

-Figueres on toiminut YK:n ilmastosopimuksen pääsihteeri ja Rivett-Carnac strategisena neuvonantajana ilmastoneuvotteluissa erityisesti Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä
-Kirja tarjoilee perus tietoa ilmastokriisistä ja sen vaikutuksista sekä näin muistuttaa tilanteen vakavuudesta. Se mitä teemme seuraavien kymmenen vuoden aikana, määrittää ihmisten elämää seuraaviksi sadoiksi vuosiksi eteenpäin. Vastuu on todellakin juuri meillä.
-Kirjan kiinnostavinta antia ovat epäonnistuneen Kööpenhaminen ja onnistuneen Pariisin ilmastokokouksen taustapohdinnat. Esimerkiksi se, kun Figueres joutuu pohtimaan sitä perutaanko koko Pariisin ilmastokokous juuri sen alla tapahtuneiden terrori-iskujen takia. Onneksi ei peruttu.

Henri Hyppönen: Luomiskertomus. Nähdään pian! luovuuden tulevaisuuteen

-Hyppönen painottaa, että luovuttaa syntyy siellä, missä on paljon ihmisiä (kaupungeissa)
-Innovaatiot eivät synny siksi, että ne ovat helppoja, vaan siksi, että ne ovat vaikeita – moonshotteja
-Resurssien kerrostuma auttaa luomaan uutta – seisomme jättiläisen harteilla
-Hienoa, että Hyppönen puhuu kirjassa paljon myös ympäristöarvoista ja vastuullisuudesta. Siitä, että meidän tärkein asiakas on luonto.
-Hyppönen käy kirjassa haastattelemassa muutamia kiinnostavia ihmisiä. Itseeni teki vaikutuksen erityisesti performanssitaitelija Marina Abramovicin haastattelu.
-Tämä on hyvä kirja tekoälystä ja luovuudesta. Toki mukana on klassiset esimerkit Deep bluesta ja Alpha Gosta, mutta myös itselle uusia esimerkkejä siitä, miten kone kirjoittaa romaanin tai suunnittelee yritysilmeen.

Trevor Noah: Laiton lapsi

-Ajankohtainen, traaginen ja poskettoman hauska kirja Etelä-Afrikan rotuerottelusta
-Kyseessä on siis vuonna 1984 syntyneen valkoisen isän ja mustan äidin lapsi. Hänen syntyessään rotujen sekoittumisesta saattoi saada vielä vankeutta.
-Trevor Noah on ammattikoomikko ja näyttelijä. Tämä näkyy siinä, että vaikeita asioita voi käsitellä myös paikoin huumorin keinoin.
-Traagisia kohtauksia on kun Trevor heitetään ulos autosta ja ääneen nauramista en pystynyt lopettamaan kun koko naapurusto tuli rukoilemaan sanomalehden päältä löytyneitä pökäleitä. Uskomattomia kohtauksia on myös kun Trevoria epäillään myymälävarkaudesta eivätkä kuulustelijat tunnista valvontakameroiden kuvista Trevoria, koska kamera näyttää niissä olevan Trevorin valkoisena.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikon kirjakatsaus”

  1. Onpa monipuolinen ja kiinnostava luettelo/kirjakatsaus.

    Määrätietoisen luonnon monimuotoisuuden lisäämisen ansiosta puutarhaani on ilmestynyt pesimään siellä ennen näkymättömiä lintulajeja.
    Tästä innostuneena lähdinkin jatkamaan lintujen vähäpäästöisessä matkassa maailman ympäri ulottuvaa retkeäni lukemalla ja katselemalla tietokirjat :

    1) ” Le Grand Guide Ornitho- Les Oiseaux d’Europe, d’Afrique du Nord et du Moyen- Orient ” , suomeksi ” Suuri ornitologinen opas – Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän linnut ” .
    Kyseessä on ranskankielinen versio vuodelta 2009 olevasta englanninkielisestä teoksesta ” Collins Bird Guide ” .Kirjan teksti ja kartat ovat Lars Svenssonin , kuvitus ja kuvatekstit on Killian Mullarneyn ja Dan Zetterströmin kädestä.
    Tämä tarkkaselosteinen lintukirja on tehty Peter J. Grantin yhteistyöllä.

    2 ) Jennifer Ackermanin toimittama ” Le Génie des Oiseaux ” , ” Lintujen nerous”. Kirja kuvaa mainiosti ja hauskalla tavalla lintujen valtavia kykyjä, jotka ovat mahdollistaneet niiden olemassaolon miljoonia vuosia koko planeetallamme.
    Tietokirja, jota lukee kuin romaania.

    3 ) ” Le Traité des Oiseaux du Jardin ” , ” Tutkielma puutarhan linnuista ”.
    Kirjan ovat koonneet linnuista kiinnostunut luontoharrastaja Guilhem Lesaffre, luontoon ja ekologiaan erikoistunut toimittaja Catherine Levesque ja siivekkäisten terveydenhoitoon erikoistunut eläinlääketieteen tohtori Emmanuel Risi, joka on European Association of Avian Veterinarians -yhdistyksen jäsen. Kirjan on ansiokkaasti kuvittanut piirroksillaan François Debordes.

    Olipa opettavainen, värikäs ja musikaalinen matkareitti ! Ovi avautui tosiaankin lumottuun maailmaan.
    Kertokaa mitä kirjoja te muut Leon blogin seuraajat olette viimeksi lukeneet tai kuunnelleet ! Ja millaisen vaikutuksen ne ovat tehneet ?

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa