Älä osta mitään -päivä: Pystytkö olemaan vuorokauden ostamatta?

Tänään 25.11. vietetään kansainvälistä Älä osta -mitään päivää.

Luonto-Liiton Suomessa järjestämä päivä kannustaa viettämään yhden päivän ilman ostoksia ja pohtimaan samalla omia kulutustottumuksiaan.

Itse olen ollut usein viikon tai parikin ostamatta. Tällä kertaa ajattelin viettää vähintään viikonlopun ilman ostotarpeita.

Maailman tila 2010 -kirjan mukaan vuonna 2008 maailmassa ostettiin 68 miljoonaa ajoneuvoa, 85 miljoonaa jääkaappia, 297 miljoonaa tietokonetta ja 1,2 miljardia matkapuhelinta. Kuinka kauan tämä voi jatkua?

Professori Tim Jacksonin mukaan olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meille ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin tragedia on se, että tämä kehä aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle.

Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna 27.9.2011. Tuon päivän jälkeen ihmiskunta on elänyt yli varojensa, kuluttaen luonnonvaroja ja päästäen ilmakehään hiilidioksidia enemmän kuin maapallo pystyy vuodessa tuottamaan ja sitomaan.

Joulukulutuksen sijaan terveydestä huolehtiminen, rikkaat sosiaaliset suhteet ja mielekäs tekeminen ovat avaimia onneen.

Älä osta mitään -päivän tapahtumista Suomessa löytyy lisätietoja täältä. Materiaalisten lahjojen sijaan parempilahjalista löytyy täältä.

Mikä on sinun näkökulmasi kulutusyhteiskuntaan?

5 kommenttia artikkeliin ”Älä osta mitään -päivä: Pystytkö olemaan vuorokauden ostamatta?”

  1. Karkean arvioni mukaan joka kuukausi on mitään ostamattomia päiviä on 15 – 20, ellei 4 – 5 euron hintaista lounaskeittoa lasketa mukaan.
    Paras olla ostamatta kun palkka pienenee joka vuosi, kiitos Suomen valtion.

  2. Älä osto mitään -päivä on itse asiassa ikivanha vanha kristillinen (ja juutalainen) perinne. Sitä kutsutaan nimellä ”sunnuntai”.

  3. Lainaan itseäni http://markuslehtipuu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89521-osta-tanaan-normaalia-enemman#comment-1241434

    Minusta olisi järkevää ostaa tuotteita ja palveluita sellaisista yrityksistä, jotka tukevat yrittäjäkentän monimuotoisuutta. Tämä onnistuisi parhaimmin kiertämällä S- ja K-ryhmien kartellin kaukaa ja ostamalla näiden sijaan pienemmiltä palveluntarjoajilta. 0 pistettä

    On aika loukkaavaa ja elitististä esittää maailmanparantajaa yhtenä päivänä vuodesta, kun pienituloisille palvelualojen yrittäjille ja työntekijöille näita ”älä osta mitään”-päiviä kertyy ihan automaattisestikin. Mielestäni on tekopyhää hankkia torstaina S-marketista kassit täyteen tavaraa, jotta voi sitten pestä kätensä perjantaina ja päästä taas lauantaina shoppailemaan.

    Tässä tulee väkisinkin mieleen pääkaupunkiseudun – usein hyväosaisten – vihreiden kampanjointi, jossa ilmaston tuhoamisesta ovat vastuussa maaseutujen yksityisautot. Jeesustellaan kuinka itse kuljetaan julkisella joukkoliikenteellä, mutta unohdetaan tyystin ettei tällaista mahdollisuutta ole kuin osalla suomalaisista. Samaan aikaan nämä ilmasto- ja ympäristöpolitiikan fariseukset lentelevät pitkin maapalloa avartamassa omaa mieltään tuhoten ilmastoa moninverroin enemmän kuin ihminen, joka ajaa töihin autolla, mutta kasvattaa ja hankkii ruokansa isolta osalta lähiympäristöstään.

  4. Katkaisetko myös sähköt, kaukolämmön ja veden?

    Ihan hyvä että kulutuskulttuuria kyseenalaistetaan. Huvittaa vain joskus se, miten itsestäänselvyytenä etenkin sähköä pidetään. Miten olisi uusi kampanja: sähkötön päivä, tai viikko?

    ”Kulutus” sinänsä kuin sen tässä ilmeisesti ymmärrät – tavaroiden ostaminen – ei ole automaattisesti ja välttämättömästi vahingollista ympäristölle. Vahingollisuus syntyy siitä, miten nuo kulutuksen kohteet tuotetaan ja kuinka niitä käytetään. Jos lasket auki mistä nämä vahingot koostuvat, huomaat nopeasti, että melkein millä laskutavalla tahansa kaikkein suurin yksittäinen komponentti noissa vahingoissa on peräisin energian tuotannosta.

  5. Tärkeintä on keskittyä miettimään omaa kulutustottumustaan. Syntipukkien kehittäminen ihmisryhmiä mielivaltaisesti niputtamalla saattaa toimia ala-asteella ja aikuisena olla merkki aivokuoren asiayhteyksien jonkinasteisesta ”löytämisestä”, mutta loppupeleissä ratkaisut lähtevät siitä näppiksen ja monitorin välistä. Ruokatottumuksissa kyseessä on loppupeleissä tietämättömyyden lisäksi siitä pienestä mielihyvästä, johon on varaa, kun yksilö kokee taloudelliset vaikutus(kulutus)mahdollisuutensa pieniksi suhteessa valtaväestöön, vaikka tänä aikana valtaväestö taitaa eriasteisesti kuulua köyhälistöön. Jostain silti kehitetään palkansaajien keskiansioiksi 3500€/kk. Kyllä tuolla rahalla hoitaa päiviltä alueen jos toisenkin. Ehkä siis aivokuoreni niputtaa tämän siten, että on paras olla tulematta toimeen liian hyvin, se on parasta säästöä se. Loppupeleissä laskun maksaa kutenkin ne, joilla on siihen varaa. Me loput ollaan nautittu siitä minimalistisuudesta jo siinä määrin, ettei uusi tilanne poikkea menneestä juurikaan. Mutta pientä nyyhkintää saattaa kuulua hyvätuloisten keskuudesta. Se vaimenee kyllä ajan mittaan..

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa