Kesälomapäiväkirja: Puolitriathlon ja Pride

Ensimmäinen lomapäivä. Heräilin yksin kotoa klo 8.30. Olen nukkunut huimat yhdeksän tuntia ja kahdeksan minuuttia. Syystäkin. Tein edellisenä päivänä puolitriathlonin eli uin 1,9 kilometriä, pyöräilin 90 kilometriä ja juoksin siihen päälle puolimaratonin eli 21,1 kilometriä. Edellisenä iltana päätin, että nukun niin pitkään kuin jaksan, jotta elimistö palautuu normaalia raskaammasta kuntoilupäivästä. 

Viime marraskuusta lähtien olen saanut kaiken muun ohella treenata uintia, pyöräilyä, juoksua ja fysiikkaa Helsinki Triathlon seuran valmentajien opastuksessa. Aika monet treenikaverit osallistuvat kilpailuihin pitkin kesää. Itse en ole osallistumassa, kun olen harjoitellut vain harjoittelun ilon ja hyvinvoinnin vuoksi, en kilpaillakseni. Päätin kuitenkin, että teen kesällä vähintään yhden omatoimisen puolimatkan. Kun työt oli suunnilleen tehty ja olin jo valmis lomalle, ajattelin, että tavoite kannattaa hoitaa etupainoisesti heti loman aluksi, tai oikeastaan jo juuri ennen lomaa, pois päiväjärjestyksestä. 

Pitkän aamupäivän ja lounaan jälkeen pyöräilin iltapäivällä ystävien kanssa Helsinki Pride tapahtumaan. On suunnattoman tärkeää ja ilahduttavaa, että niin moni haluaa osoittaa tukensa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta. On olennaista, että ketään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaa ei jätetä yksin ja jatkamme sinnikästä työtä ihmisten oikeuksien, osallisuuden ja hyvinvoinnin puolesta. Kaikesta ilosta ja rakkaudesta huolimatta musiikki oli paikoin omaan makuuni hiukan turhan kovalla.

Päivällä oli niin paljon aikaa, että ehdin lukea jopa Lasten uutisia. Myös siellä Pride-kuukausi oli hyvin esillä ja pääkirjoituksessa Anna Järviluoma kirjoitti osuvasti siitä, miten avoimuus lisää onnellisuutta.  

”Niin sanottujen huonojen vitsien ja haukkumisten takana on usein tiedonpuute. Mitä vähemmän ihminen tietää erinäköisistä ja eri lailla käyttäytyvistä ihmisistä, sitä enemmän hän saattaa heitä oudoksua tai jopa pelätä.” -Lasten uutisten pääkirjoitus 28.6.2023

Illalla kirjoitin työn alla olevaa ilmastokirjaa. Homma kulkee työnimellä ilmastosankarin käsikirja. Teksti perustuu osin siihen, kun olen käynyt luennoimassa aiheesta vuosia Sivarikeskuksessa sekä osin omiin arjen valintoihini. Juuri tätä kirjoitusprosessia vauhdittaakseni ja kirjoitustuntumaa ylläpitääkseni aloin kirjoittaa myös tätä päiväkirjaa.  

Miten ilmastoasiat sitten näkyivät arjessa esimerkiksi tänään? Tyypillisesti edistän työssäni siirtymistä hiilineutraaliin kiertotalouteen sekä autan yrityksiä ja organisaatioita vastuullisuustyössä. Työtehtävien ulkopuolella ilmastoasiat näkyvät esimerkiksi siinä, että käyttämäni sähkö on tehty aurinkoenergialla ja tuulivoimalla, syön vegaaniruokaa ja kuljen paikasta toiseen polkupyörällä. Tänäänkään en myöskään ostanut yhtään mitään.