Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tammikuussa 2023 kokeilin olla kuuntelematta lainkaan äänikirjoja.
Olen kuunnellut äänikirjoja vuodesta 2017 lähtien. Aika pian siirryin kuuntelemaan kirjat kaksinkertaisella nopeudella. Se on lähempänä omaa lukemisvauhtia ja kirjaan tulee keskityttyä paremmin, kun ajatus ei ehdi lähteä harhailemaan muualle.
Tammikuussa 2020 kokeilin, pystyisinkö kuuntelemaan tai lukemaan yhteensä 31 kirjaa eli kirjan päivässä. Keväällä kirjoja oli kertynyt 100 päivässä jo 100. Vuoden loppuun mennessä olin lukenut tai kuunnellut yhteensä 375 kirjaa. Vuonna 2021 ajattelin hillitä tahtia, mutta vuoden mittaan kertyi lopulta 370 kirjaa. Vuonna 2022 yhteensä 378 kirjaa. Kolmessa vuodessa kirjoja tuli luettua tai kuunnteltua siis yhteensä 1123 kpl.
Olen kuunnellut kirjoja kaikkialla. Aamu- ja iltatoimia tehdessä, juostessa ja pyöräillessä sekä monissa arjen pienissä hetkissä. Sen sijaan, että lukisin uutisia, katsoisin elokuvia, sarjoja tai dokumentteja tai seuraisin sosiaalisen median virtaa, olen viime vuosina kuunnellut kirjoja. Kaikki lukemani ja kuuntelemani kirjat löytyvät blogistani tätä kautta.
Huomasin jo viime vuoden lopussa, että perinteisten äänikirjapalveluiden tarjonta alkaa olla kaluttu läpi. Yhä harvempi kirja tarjosi enää merkittäviä uusia näkökulmia vaikka kirjoittelinkin jokaisesta kirjasta omia muistiinpanona ja havaintoja sekä yhteenvetoja Instagramiin.
Loppuvuodesta 2022 kypsyi ajatus, että haluan kokeilla miltä arki tuntisi ilman äänikirjoja. Siispä kokeilemaan.
Kaikkein haastavinta on ollut tottua olemaan ilman äänikirjoja juoksulenkeillä. Myös siirtymiset paikasta toiseen pyörällä ilman äänikirjojen kuuntele ovat tuntuneet erikoisilta.
Mitä sitten olen kuunnellut? Pääsääntöisesti kolmea asiaa. Hiljaisuutta tai ympäristön ääniä, musiikkia ja podcasteja tai uutisia. Lisäksi olen kotona kuunnellut entistä tarkemmin läheisiäni, kun kuulokkeet eivät ole olleet juuri lainkaan päässä.
Ehkä kuuntelun myötä on tullut hiukan enemmän tilaa omilla ja muiden ajatuksille. Kukaan ei ole kuitenkaan maininnut, että olisin enemmän läsnä tai minulla olisi parempia ideoita tai näkemyksiä.
Hiljaisuuden kuuntelu on antoista silloin kun sitä on tarjolla. Kaupunkiympäristössä kyse on kuitenkin usein liikenteen aiheuttamasta kakofoniasta.
Musiikin kuuntelu varsinkin juostessa toimii hyvin. Ihokarvat nousevat pystyyn ja vauhtia tulee hyvän biisin aikana lisää. Omat suosikkibiisit ovat kuitenkin kuunneltu kyllästymiseen asti loppuun jo muutaman lenkin jälkeen.
Podcastien ja uutisten kuuntelu on myös sivistävää. Vaikka keskustelu on enemmän juuri ajassa kiinni, ovat keskustelut kuitenkin yleensä hiukan ”löysiä” ja turhan rentoja omaan makuuni. Kirjat puolustavat paikkaansa podcastien rinnalla sillä, että niissä asia tai tarina on harkitumpaa, perustellumpaa ja painavampaa.
Viimeisten viikkojen aikana olen suorastaan kokenut tylsistymistä ja olen vain odottanut sitä, milloin pääsen kuuntelemaan taas kiinnostavia kirjoja. Onneksi kuukauden aikana on ilmestynyt monia uusia kiinnostavia teoksia.
Yksi asia on kuitenkin muuttunut. Suorituspaineet ovat kadonneet. On ollut hyvä olla suorittamatta kirjoja. Toivottavasti tämä kokeilu johtaa siihen, että voin hiukan rauhoittaa kirjojen kuuntelun tahtia. Välillä voin kuunnella musiikkia, toisinaan hyviä ajankohtaisia podcasteja ja ajankohtaisohjelmia sekä paikoin ihan vain hiljaisuutta.
Kokeilun myötä olen kuitenkin huomannut, että äänikirjat ovat tainneet tulla pysyvästi elämääni ja aion jatkaa tulevaisuudessakin niiden kuuntelua. Ehkä kuitenkin hiukan maltillisemmalla tahdilla kuin viimeisen kolmen vuoden aikana.