Kesän kokeilut: Suunnittelematonta joutilaisuutta

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Kesällä kokeilin olla kokeilematta mitään ja olla suunnittelematta päiviä etukäteen (heinäkuu) sekä kylmiä suihkuja (elokuu). 

Seuraavassa pohdintoja heinäkuun kokeilusta. Elokuun kokeiluun palaan erillisessä kirjoituksessa. 

Puolison kanssa spontaani ja suunnittelematon hetki Joensuussa jokivarren kahvilassa.

Helsingin Sanomat kirjoitti vuoden alussa kirjastani Tehokkuuden taika. Kirjassa ja haastattelussa kerron suunnittelevani päiväni puolen tunnin tarkkuudella. 

Haastattelun myötä virisi keskustelua siitä, pitääkö kaikkea suunnitellla ja suorittaa. Eikö voi vain olla ja mennä sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä? 

Oma ajatukseni on tässä ollut seuraava. Mikäli ei itse suunnittele päiviään, joku muu kyllä suunnittelee ne puolestasi. Tuolloin menet sen mukaan, mitä muut toivovat sinulta etkä omien arvojesi tai tavoitteidesi mukaan. Jos ei ole suunnitelmaa, on liian helppo unohtua seuraamaan uutisvirtaa, sosiaalista mediaa tai kiinnostavan sarjan seuraavaa tuotantokautta. Mikäli en suunnittele milloin vietän laatuaikaa puolison, lasten tai läheisten kanssa, ei sellaista aikaa ehkä koskaan tulekaan. 

Kun suunnittelee mitä tekee, voi elää arvojensa mukaista elämää. Suunnittelu auttaa navigoimaan arjessa, jossa prioriteetit ja suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti sekä erilaisia hetken houkutuksia ja ilmoituksia on kaikkialla. 

Aina tulee myös jotain vielä tärkeämpää tehtävää, jota ei ole etukäteen osannut ennakoida. Tuolloin tehdyn suunnitelman kanssa on helppo tunnistaa ”vaihtoehtoiskustannus”. Jos nyt otan vielä yhden ylimääräisen palaverin iltapäivälle, jää sähköpostit hoitamatta. Jos hoidan sähköpostit illalla, en syö perheen kanssa päivällistä. Jos jään tuijottamaan sosiaalista mediaa tai katson sarjaa suoratoistopalvelusta, en vietä laatuaikaa lasten kanssa. 

Olen siis omalta osaltani aika vakuuttunut siitä, että päivittäinen suunnittelu toimii itselläni. En toki kuvittele, että näin olisi kaikilla. Tämähän riippuu elämäntilanteesta sekä omista arvoista ja tavoitteista. 

Heinäkuu oli itselleni kuitenkin sopiva aika kokeilla luopumista päivittäisistä suunnitelmista. Eihän sitä tiedä millaiseen luovuuden kukkaan puhkeaisin, jos en suunnittelisi päiviä. Suurimman osan kuukautta olin lomalla työtehtävistä ja kokouksia oli minimaalisen vähän. Suunnittelemattomuus oli mahdollista toteuttaa, kun menoja tai tehtävää ei ollut paljon. 

En silti onnistunut täysin. Heinäkuun alussa olin viikonlopun kotona yksin muun perheen ollessa mökillä. Nuo päivät suunnittelin huolella. Näin sain tehtyä tiettyjä perheen yhteisiä säätöasioita ja kotiaskareita. Sen jälkeen pyöräilin mökille enkä suunnitellut päiviä. Kuun puolivälissä tuli harha-askelia ja löysin itseni tekemästä päiväsuunnitelmia. Osin tämä johtui siitä, että paikkakunnat vaihtuivat. Olin tiuhaan tahtiin mökillä Uudessakaupungissa, kotona Helsingissä ja Porin SuomiAreenassa. Lopulta kuun puolivälin jälkeen onnistuin vapauttamaan itseni pariksi viikoksi kuun loppuun asti päiväsuunnitelmista. Seuraavan kerran suunnittelin päiväni sunnuntaina 31.7.2022.

Kokemus oli mielenkiintoinen, mutta ei kovin innostava tai toimiva. Käytännössä heti elokuun alussa palasin päivittäisten suunnitelmien pariin.

Heinäkuun kokeilussa kävi juuri niin kuin olin pelännytkin ja mitä yllä pohdiskelin jo etukäteen. Päivät olivat epämääräisiä ja muut määräsivät tahdin. Oli toki mukava lomailla ja tein paljon hauskoja spontaaneja kesäjuttuja. Silti niistä jäi vähän tyhjä olo. Arttu Wiskaria mukaillen. Tässäkö tää nyt oli.

Ei merkityksellinen, luova ja omien arvojen mukainen elämä tule luoksesi. Se täytyy itse tehdä. Sitä varten kannattaa olla suunnitelma. Suunnitelma ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi jatkuvasti olla ahdistunut tulevaisuudesta. Päinvastoin. Suunnittelu mahdollistaa sen, että menneisyys ei masenna eikä tulevaisuus ahdista. Voi olla juuri tässä hetkessä ja tietää, että elää pidemmällä tähtäimellä itselle merkityksellistä elämää.

Vuoden aluksi on hyvä laskea hiilijalanjälki. Tässä tulokset Sitran Elämäntapatestillä tehtynä. Miten iso hiilijalanjälki sulla on?
10 asiaa vuodesta 2025

Third Rockin toimitusjohtaja viides kokonainen vuosi. Yritysvastuuregulaation lässähdyksestä huolimatta varsin kelvollista ja toivottavasti vaikuttavaa tekemistä noin 100 eri yrityksen tai organisaation kanssa. Lyhennetty työviikko täydellä palkalla sai mukavasti huomiota ja herätti paljon kiinnostusta.

Liikuntaa kertyi vuoden aikana yhteensä 862 tuntia. Uintia 281 km, pyöräilyä 8085 km ja juoksua 1302 km. Joka aamu kevyt venyttely ja 7 minute workout. 

Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan. Lisäksi kertyi kaksi puolimatkaa, maraton/ultrajuoksu (51 km) ja 16 puolimaratonia.

Kirjallisuutta. Vuoden alussa ilmestyi kirjani 1,5 astetta parempi arki. Yhteensä luin tai kuuntelin vuoden aikana 250 kirjaa.

Kävin 50 lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Tästä aiheesta on tavoitteena kirjoittaa seuraavaksi kirja. Omaksi yllätyksekseni sain kirjan tekemistä varten jopa apurahan Suomen tietokirjailijoilta. 

Luottamustehtäviä. Olen saanut olla Animalian hallituksessa edistämässä eläinten oikeuksia ja toimia Myrskyvaroitus-yhdistyksen hallituksen neuvonantajana edistämässä ilmastoasioita.

Matkustelua ja kokouksia. Yhteensä 70 matkapäivää. Suurin osa kotimaassa. Kesällä maata pitkin Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan Tromssaan ja Lofooteille. Tänäkään vuonna ei ainuttakaan lento- tai laivamatkaa. Lisäksi vuoden aikana yhteensä 837 kokousta. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Tästä yhteistyöstä julkaistiin toukokuussa ensimmäinen räp-kappale. Biisin nimi on ”Poljen poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen.

Sijoituksia. Lahjoitimme 10,13 % kotitalouden nettotuloista (9740,50 e) hyväntekeväisyyteen. Uskon, että kaikkein vastuullisinta ja tuottoisinta sijoittamista pidemmällä tähtäimellä on rahan lahjoittaminen niille tahoille, jotka edistävät kestävää maailmaa.

Unta kertyi vuoden aikana keskimäärin 6 tuntia ja 2 minuuttia yössä. Keskimäärin 7 minuuttia vähemmän yössä kuin edellisen vuonna.

Hyvää ja rauhaisaa vuotta 2026 kaikille!
Saa olla kiitollinen ja onnellinen, että tänä vuonna on pysynyt terveenä ja hyvässä kunnossa sekä voinut tehdä niin paljon sitä mistä tykkää eli käytännössä mm. harrastaa triathlonia. 

Mitä tuli tehtyä eli vuoden 2025 liikunta numeroina…

-Uinti: 125,5 h, 281 km
-Pyörä: 391 h, 8085 km
-Juoksu: 142,5 h, 1302 km
-Fysiikka: 175 h
-Muuta: 28 h
 
(Suuri osa tunneista/kilometreistä on arkiliikuntaa tai höntsäilyä eikä tavoitteellista treenaamista) 

Tämä pitää sisällään myös yhden omatoimisen täydenmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-/ultrajuoksun (51 km) ja 16 puolimaratonia sekä päivittäiset 7 minute workout -treenit. 

Liikuntaa yhteensä 862 h. Keskimäärin 16,5 tuntia viikossa tai 2 h 22 min päivittäin.
Jihuu! Tänään omatoiminen puolitriathlon. Uinti 1,9 km, pyörä 90 km ja juoksu 21,1 km. Nyt voi rauhoittua loman viettoon.
Vuoden 16. puolimaraton. Joka kuukausi vähintään yksi.
Euroopan suurin turkisten tuottajamaa Puola kieltää turkistarhauksen

Päätöksen myötä Euroopassa harjoitetaan turkistarhausta enää vain Suomessa ja Kreikassa sekä pienimuotoisesti muutamassa muussa maassa

https://animalia.fi/2025/12/02/euroopan-suurin-turkisten-tuottajamaa-puola-kieltaa-turkistarhauksen/
Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Seuraa minua Instagramissa