Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Kesällä kokeilin olla kokeilematta mitään ja olla suunnittelematta päiviä etukäteen (heinäkuu) sekä kylmiä suihkuja (elokuu).
Seuraavassa pohdintoja heinäkuun kokeilusta. Elokuun kokeiluun palaan erillisessä kirjoituksessa.
Helsingin Sanomat kirjoitti vuoden alussa kirjastani Tehokkuuden taika. Kirjassa ja haastattelussa kerron suunnittelevani päiväni puolen tunnin tarkkuudella.
Haastattelun myötä virisi keskustelua siitä, pitääkö kaikkea suunnitellla ja suorittaa. Eikö voi vain olla ja mennä sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä?
Oma ajatukseni on tässä ollut seuraava. Mikäli ei itse suunnittele päiviään, joku muu kyllä suunnittelee ne puolestasi. Tuolloin menet sen mukaan, mitä muut toivovat sinulta etkä omien arvojesi tai tavoitteidesi mukaan. Jos ei ole suunnitelmaa, on liian helppo unohtua seuraamaan uutisvirtaa, sosiaalista mediaa tai kiinnostavan sarjan seuraavaa tuotantokautta. Mikäli en suunnittele milloin vietän laatuaikaa puolison, lasten tai läheisten kanssa, ei sellaista aikaa ehkä koskaan tulekaan.
Kun suunnittelee mitä tekee, voi elää arvojensa mukaista elämää. Suunnittelu auttaa navigoimaan arjessa, jossa prioriteetit ja suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti sekä erilaisia hetken houkutuksia ja ilmoituksia on kaikkialla.
Aina tulee myös jotain vielä tärkeämpää tehtävää, jota ei ole etukäteen osannut ennakoida. Tuolloin tehdyn suunnitelman kanssa on helppo tunnistaa ”vaihtoehtoiskustannus”. Jos nyt otan vielä yhden ylimääräisen palaverin iltapäivälle, jää sähköpostit hoitamatta. Jos hoidan sähköpostit illalla, en syö perheen kanssa päivällistä. Jos jään tuijottamaan sosiaalista mediaa tai katson sarjaa suoratoistopalvelusta, en vietä laatuaikaa lasten kanssa.
Olen siis omalta osaltani aika vakuuttunut siitä, että päivittäinen suunnittelu toimii itselläni. En toki kuvittele, että näin olisi kaikilla. Tämähän riippuu elämäntilanteesta sekä omista arvoista ja tavoitteista.
Heinäkuu oli itselleni kuitenkin sopiva aika kokeilla luopumista päivittäisistä suunnitelmista. Eihän sitä tiedä millaiseen luovuuden kukkaan puhkeaisin, jos en suunnittelisi päiviä. Suurimman osan kuukautta olin lomalla työtehtävistä ja kokouksia oli minimaalisen vähän. Suunnittelemattomuus oli mahdollista toteuttaa, kun menoja tai tehtävää ei ollut paljon.
En silti onnistunut täysin. Heinäkuun alussa olin viikonlopun kotona yksin muun perheen ollessa mökillä. Nuo päivät suunnittelin huolella. Näin sain tehtyä tiettyjä perheen yhteisiä säätöasioita ja kotiaskareita. Sen jälkeen pyöräilin mökille enkä suunnitellut päiviä. Kuun puolivälissä tuli harha-askelia ja löysin itseni tekemästä päiväsuunnitelmia. Osin tämä johtui siitä, että paikkakunnat vaihtuivat. Olin tiuhaan tahtiin mökillä Uudessakaupungissa, kotona Helsingissä ja Porin SuomiAreenassa. Lopulta kuun puolivälin jälkeen onnistuin vapauttamaan itseni pariksi viikoksi kuun loppuun asti päiväsuunnitelmista. Seuraavan kerran suunnittelin päiväni sunnuntaina 31.7.2022.
Kokemus oli mielenkiintoinen, mutta ei kovin innostava tai toimiva. Käytännössä heti elokuun alussa palasin päivittäisten suunnitelmien pariin.
Heinäkuun kokeilussa kävi juuri niin kuin olin pelännytkin ja mitä yllä pohdiskelin jo etukäteen. Päivät olivat epämääräisiä ja muut määräsivät tahdin. Oli toki mukava lomailla ja tein paljon hauskoja spontaaneja kesäjuttuja. Silti niistä jäi vähän tyhjä olo. Arttu Wiskaria mukaillen. Tässäkö tää nyt oli.
Ei merkityksellinen, luova ja omien arvojen mukainen elämä tule luoksesi. Se täytyy itse tehdä. Sitä varten kannattaa olla suunnitelma. Suunnitelma ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi jatkuvasti olla ahdistunut tulevaisuudesta. Päinvastoin. Suunnittelu mahdollistaa sen, että menneisyys ei masenna eikä tulevaisuus ahdista. Voi olla juuri tässä hetkessä ja tietää, että elää pidemmällä tähtäimellä itselle merkityksellistä elämää.
