Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Maaliskuussa kokeilin miltä tuntuu lopettaa uutisten seuraaminen ja mitä tuosta säästyneellä ajalla voi tehdä.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopulla, seurasin ja luin monien muiden tavoin uutisia aika paljon.
Katsoin ruutuaikasovelluksestani helmikuun viimeisellä viikolla, että olin seurannut uutisia keskimäärin 126 minuuttia joka päivä. Yhteensä viikon aikana siis noin 15 tuntia. Kaksi kokonaista työpäivää doomskrollausta. Helmikuussa koko kuukauden osalta uutisten seurantaan kului aikaa keskimäärin tunti päivässä.
Tilanne ahdisti kahdestakin syystä. Ensinnäkin huonoista uutisista tulee huono olo. Varsinkin kun omat vaikutusmahdollisuudet tilanteeseen ovat rahan lahjoittamista lukuunottamatta aika rajalliset. Toisekseen uutisten seuraaminen ahdisti siitä näkökulmasta, että siihen kului paljon aikaa ja muut hommat jäivät vähemmälle. Mietin, mitä voisin tehdä, jos minulla olisi tunti enemmän aikaa päivässä. Voisinko kirjoittaa tuossa ajassa vaikka kirjan?
Ajattelin, että maaliskuu ja nykyinen maailmantilanne on haastavin mahdollinen ajankohta rajoittaa omaa uutisten seuraamista radikaalisti. Siispä kokeilemaan!
Rajasin maaliskuun ensimmäisellä viikolla uutisten katsomisen ensin kahteen kertaan päivässä ja loppuviikosta muutamaan minuuttiin päivässä.
Maaliskuun ensimmäisen viikon aikana seurasin uutisia keskimäärin 11 minuuttia päivässä. Toisella viikolla enää keskimäärin 2 minuuttia päivittäin. Lopulta koko kuukauden aikana käytin aikaa uutisten seuraamiseen keskimäärin noin 5 minuuttia päivässä eli yhteensä noin 2,5 tuntia.
Ihan kokonaan en siis uutisista irtautunut. Muutaman kerran katsoin uutisvirtaa vahingossa ja muutaman kerran halusin katsoa jonkun uutisen tai jutun ihan tietoisesti. Umpiossa arkea ei toki tarvinnut viettää. Ihmisten kohtaamisissa kuuli usein viimeisimmät tapahtumat. Lisäksi jatkoin sosiaalisen median käyttöä, jota kautta silmille vyöryi väkisinkin päivittäin erilaisia uutisotsikoita.
Ahdistus kuitenkin väheni ja minulla on ollut viikottain noin 14 tuntia enemmän aikaa tehdä merkityksellisiä asioita.
Mitä sitten olen tehnyt? Päätin alkaa kirjoittaa kirjaa.
Otin tavoitteeksi kirjoittaa ja tuottaa tekstiä joka päivä 666 sanan verran. Mikäli jatkaisin tätä tahtia 30 päivän ajan, saisin kasaan tekstiä noin 20 000 sanan verran. Tämä on suunnilleen se määrä sanoja, joita on viimeisimmässä kirjassani Tehokkuuden taika.
Oheisessa kaaviossa näkyy se, miten kirjoittaminen eteni suhteessa tavoitteeseen ja kuinka paljon edistyin eri päivinä.
Idean kirjan kirjoittamisesta kuukaudessa ja ylipäätään 30 päivän kokeiluista sain kauan aikaa sitten Matt Cuttsin TED-videosta Try something new for 30 days. Tämän lisäksi mielessäni oli Enid Blyton. Hän kirjoitti 40 vuoden uransa aikana yhteensä 600 kirjaa. Käytännössä siis 15 kirjaa vuodessa. Joka vuosi. 40 vuoden ajan.
Kirjani ei toki ole valmis. Ei lähimainkaan. Kysessä on raakatekstiä, joka vaatii vielä paljon muokkaamista ja hiomista. Puolustuksekseni täytyy kuitenkin sanoa, että en kirjoittanut työkseni tai kokopäiväisesti, kuten Blyton. kirjoitin päivittäin oman työni, useiden luottamustehtävien, liikuntaharrastusten ja lapsiperhearjen keskellä samalla kun luin tai kuuntelin muiden kirjoja keskimäärin yhden joka päivä. Lähinnä kirjoitin sillä ajalla, joka säästyi doomskrollauksesta. Hyödynsin paljon myös jo aiemmin kirjoittamaani.
Kun joskus aikanaan muistellaan sitä, mitä tehtiin tai missä oltiin silloin kun Venäjä hyökäksi Ukrainaan voin sanoa, että en lukenut uutisia juuri lainkaan vaan kirjoitin kirjan.
Ohessa aikaisemmat kokeilut:
- Helmikuu 2022: Säännöllinen unirytmi
- Tammikuu 2022: Päivittäinen meditaatio
- Vuoden 2021 kokeilut
Mikä on kirjan aihe?
Aiheena ilmastokriisi.
Tahti on hurja!