Tammikuun kokeilu: Päivittäinen meditaatio

Kokeilin viime vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tänä vuonna ajattelin jatkaa samalla linjalla.

Tammikuussa kokeilin meditaatiota. Parimeditaatiota.

Päätimme puolison kanssa, että istumme joka aamu noin 10-15 minuuttia. Apuna tai ohjaajana meillä oli Insight Timerin Jack Kornfieldin ja Tara Brachin ohjelma Mindfulness Daily At Work.

Kymmenen ensimmäistä päivää istuimme ja kuuntelimme harjoituksen, joka keskittyi perusasioihin, kehon tunnusteluun ja kuuntelemiseen sekä hengittämiseen.

Tämän jälkeen vaihdoimme tekniikkaa ja kokeilimme kävelyä. Lähdimme noin 20-30 minuutin aamukävelylle ennen kuin lapset heräsivät. Aamukävely oli hieno heti vaihtaa ajatuksia tulevasta päivästä ja mielen päällä olevista asioista. Valitettavasti käytäntö kuihtui noin viikon jälkeen, kun muu arki vyöryi tammikuussa päälle.

Loppukuukauden keskityin lopulta siihen, että tein meditoinnin yksinään juuri ennen nukkumaan menoa.

Olen kokeillut meditointia aiemminkin. En koe sitä itselleni valitettavasti kovin hyödylliseksi.

Aamuisin olen yleensä pirteä, täynnä toimintatarmoa ja myös mieli on puhdistunut. Kuten joillain muilla, ei minulla pää ole aamulla täynnä melua, joten rauhoittuminen tai meditaatio ei tuo juurikaan lisäarvoa. Itselläni toimii aamuisin paremmin urheilu tai kaikkein tärkeimpien/vaativimpien tehtävien tekeminen.

Pitkin päivää asiat kuitenkin vyöryävät päälle ja keskittyminen hajaantuu lukemattomiin eri asioihin. Meditoinnin sijaan olen nyt viimeisen vuoden ajan pyrkinyt ottamaan lounaan jälkeen noin 15 minuutin päivätorkut. Tämä rauhoittaa ja antaa energiaa iltapäivään. Tyypillistä iltapäiväkoomaa ei tule. Veikkaan, että päivätorkut kesken intensiivisen arjen toimivat hyvänä ja tehokkaana meditoinnin korvikkeena itselläni.

Iltaisin on taas aika rauhoittua. Omalta osaltani rauhoittumisen keinona on toiminut lasten iltatoimet. Kun lukee lapsille iltaisin kirjaa ja odottaa, että he nukahtavat, rauhoittuu ja rentoutuu siinä kummasti itsekin. Jos kuitenkin johonkin kohtaan omaa päivää meditoinnin ajoittaisin, olisi se ehdottomasti ilta. Hengittäminen, kehon kuuntelut ja rentoutuminen valmistavat hyviin yöuniin. Tosin itselläni on ongelma, että ehdin helposti nukahtaa kesken lyhyenkin meditoinnin.

Ohessa viime joulukuun kokeilu ja sen myötä muut viime vuoden kokeiluni.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.