Kansainväliset ilmastoneuvottelut Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoista jatkuvat marraskuun alussa Glasgowissa. Siinä missä poliittiset päättäjät ovat jumittaneet kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden parissa vuosikymmeniä, ovat yritykset toimineet viime vuosina entistä voimakkaammin ilmastopolitiikan kirittäjinä.
Glasgowin ilmastokokouksen alla esimerkiksi World Economic Forum julkaisi yli 90 suuren yrityksen johtajan kirjeen poliittisille päättäjille, jossa vaadittiin maita sitoutumaan päästöjen puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä ja sitoutumaan hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä, jotta lämpeneminen olisi mahdollista rajoittaa 1,5 asteen tuntumaan.
Aikaisemmin Climate Leadership Coalition (CLC) johdolla on käynnistetty Call on Carbon -hanke, jonka tavoitteena on nopeuttaa ilmastoinvestointeja ja hiilidioksidipäästöjen tehokkaan hinnoittelun käyttöönottoa. Allekirjoittaneet yritysjohtajat, joissa olen itsekin mukana, vaativat päättäjiä asettamaan hiilineutraaliustavoitteidensa tueksi Pariisin sopimuksen mukaiset tehokkaat, luotettavat ja tarkoituksenmukaiset hiilipäästöjen hinnoitteluvälineet, jotka mahdollistavat kustannustehokkaan investointipolun hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi.
Miksi yritysjohtajat vaativat päättäjiltä kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa? Tämä on hyvin loogista. Kuolleella planeetalla ei ole liiketoimintaa, hyvinvointia tai työpaikkoja. Ilmastokriisi on yrityksille systeeminen riski, johon tarvitaan pikaisia toimia. Toimintaympäristö uhkaa ilmaston kuumetessa käydä liian epävakaaksi pitkäjänteiselle liiketoiminnalle. Eri sidosryhmät odottavat myös toimia.
Pelkät muille osoitetut vaatimukset eivät kuitenkaan riitä. Omakin pesä olisi syytä puhdistaa. Yritysten liiketoiminta on yksi ilmastokriisin keskeinen syy. Fosiiliyhtiöt ovat jo vuosikymmeniä tienneet ilmaston lämpenemisestä, mutta ovat aktiivisesti piilotelleet ja väheksyneet sen vaikutuksia. Nämä yhtiöt joutuvat vielä tulevina vuosina kantamaan historiallisen vastuun ja maksamaan teoistaan. Vähän samaan tapaan kuin tupakkateollisuus.
Muutoksen tuulet puhaltavat. Hollannissa öljy-yhtiö Shell tuomittiin kiristämään ilmastotavoitteitaan oikeuden päätöksellä. Glasgowin ilmastokokouksen alla öljy-yhtiöiden johtajat olivat myös historiallisesti ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen kongressin kuultavana toiminnastaan.
Monilla yrityksillä on kunnianhimoisia ilmastotavoitteita ja uskottavia toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi. Omalla vastuullisuustyöllä kehuminen voi kuitenkin näyttää paikoin siltä, kuin olisi ensin sytyttänyt talon tuleen ja kehuisi sitten sillä, että on soittanut palokunnan paikalle ja osallistunut sammutustöihin.
Kuvittele, että sinä sairastut syöpään siksi, että joku toinen polttaa tupakkaa toisella puolella maapalloa. Samalla kun polttaja ei itse sairastu vaan on pikemminkin onnellisuus- ja hyvinvointitilastojen kärjessä. Tästä on kyse ilmastokriisissä ja ilmasto-oikeudenmukaisuudessa. Jokainen ilmakehään päästetty hiilidioksiditonni on itsekästä taloudellisen voiton tavoittelua ja selän kääntämistä ei ainoastaan tulevien sukupolvien oikeuksille vaan myös nykyisille ihmisoikeuksille. On varsin perusteltua vaatia yritysten vastuullisuus- ja ilmastotyöltä hiukan nykyistä enemmän.
Jotta yritysten vaatimukset olisivat uskottavia, kannattaa ilmastotoimissa huomioida ainakin seuraavat kolme seikkaa:
- Yrityksen ilmastotoimenpiteiden on oltava linjassa ilmastotieteen kanssa. Minimivaatimus on se, että yritys on sitoutunut Science Based Targets -aloitteeseen.
- Vastuullinen yritys noudattaa saastuttaja maksaa -periaatetta ja hoitaa myös historialliset päästönsä. Vastaa siis siitä, että oman yritystoiminnan seurauksena ilmakehään aiheutetut päästöt tulevat siivotuksi sieltä pois esimerkiksi nieluja kasvattamalla.
- Jotta tämä olisi mahdollista, olisi hyvä kirjata yhtiöjärjestykseen vastuullisuus ja sitoutuminen ilmastotieteen mukaisiin päästövähennyksiin.
Seuraavaksi odotan yritysjohtajien yhteistä kirjettä, jossa he kertovat, miten he hoitavat itse historiallisen vastuunsa ilmastokriisin ratkaisussa eivätkä vain vaadi muilta toimia. Ehkä Glasgowin ilmastokokous olisi sopiva paikka tehdä tämä.
Lisätietoja ilmastokokouksesta:
– Ympäristöministeriö: Glasgow´n ilmastokokous COP26
– Kansainvälisen ilmastosopimuksen (UNFCCC) sivut
– Puheenjohtajamaa UK:n kokoussivut
Leo,
Melko ovelaa yrityksiä ja etenkin niiden tarkoitusperiä puolustelevaa marketingpuhetta , varsinkin ilmastotoimien osalta. Puhut ” puuta heinää ” varsinkin yritysten luontosuhteen muuttamisesta ja sen muka muuttumisesta. Näinhän ei ole käynyt, ja tämä näkyy kaikkialla maapallolla. Pahimmasta Covid- säikähdyksestä selvittyään yritysmaailma on lähtenyt entistä kiihtyvämmällä vauhdilla kiivaampaan kuluttamisen kasvattamiseen ja luonnonvarojen hävittämiseen.
Millaisista yritysten perimmäisistä vaatimuksista on kyse, kun puhut ” kunnianhimoisen ilmastopolitiikan ” vaatimuksesta ? Näissä puheissasi olet kääntänyt nurinniskoin poliitikkojen ja yritysten yhteiskunnallisen tehtävän, roolin ja toimijoiden tärkeysjärjestyksen. Suomessakin ilmenee juuri tällä hetkellä , erityisesti muutaman edistysaskeleen ottaneen COP-26 kokouksen jälkeen , yritysmaailman innokas pyrkimys yhteiskunnallis-poliittisen vaikutusvaltansa kasvattamiseen. Tällöin kyse ei ole suinkaan ilmastotoimien vauhdittamisesta vaan niiden jarruttamisesta. Suomessa tämä tarkoittaa erityisesti ilmastotoimia käytännössä todella toteuttavan ja niiden onnistumisesta vastaavan poliittisen päättäjän eli hallituksen vastustamista ja vähemmän ympäristö/ilmastoystävällisten poliittisten johtoelinten asettamista sijalle määrittelemään toimien tarpeellisuutta, määrää ja täytäntöönpanoa. Tämä tarkoittaa jo toteutetunkin ympäristö/ilmastotyön saavutusten mahdollista kumoamista. Jollet ole tätä poliitikkona , anteeksi ennemminkin ” yritysjohtajana ”, huomannut, niin oletpa rutkasti ajasta jäljessä ?! Tätä tarkoittavat suomalaisen yritysmaailman johtoportaiden puheet ” toimeen ryhtymisestä ” COP-26 jälkeen.
Poljet naivisti tyhjän päällä, koska mitään erityistä ei ole käytännössä havaittavissa yritysten toiminnan vastuullistamisessa kansainvälisesti , eikä Suomenkaan osalta toteutusta koskien. Yrityksetkin polkevat tyhjää.Tai ehkä vain vähäistä on yritetty pienten yritysten toimesta , mutta varsinkin suurten suuriääniset lupaukset ovat edelleenkin jääneet näköharhaksi.
Suurimmat saastuttajat saastuttavat edelleenkin COP-26 suunnitelmista ja oikeuslaitosten päätöksistä huolimatta. Suurilla on vara maksaa jopa oikeuden päätösten noudattamatta jättämisestä.
Tässä välinpitämättömyydessä onkin se kapitalistisen markkinatalouden oloissa toimivan yritysmaailman heikkous. Sen ei tarvitse loppujen lopuksi olla vastuullinen muusta kuin vain omasta hyvinvoinnistaan.Ja jos edes siitäkään ottaen huomioon nopeutuneen ilmastonmuutoksen seuraukset. Vastuullisuus ei ole koskaan kuulunut eikä kuulu ko.systeemin ydinhyvellisyyteen, ja sitä kierretään edelleenkin kaikin mahdollisin keinoin, ilmastotoimienkin suhteen.
Taidat joutua pitkään odottamaan …sitä yritysten toteuttamaa ” kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ”…siis muunlaista kuin yritysten omaa maineen ja kunnianhimoa kohentavaa. Mutta sitä maineen ja kunnian kohentamista kasvattamaanhan sinut onkin laitettu tehtävääsi…
PS.
Ensiksi :
Puhut ” lööperiä ”, sanoisi isoäitisi tästä kirjoituksestasi. Miksi ihmeessä hiilidioksidipäästöjä pitäisi hinnoitella ? Eikös niistä pitäisi päästä eroon Suomessakin , eikä tehdä niistä markkinatavaraa? Käsitykseni mukaan vastuullinen yritys tekee kaikkensa päästäkseen mahdollisimma pian eroon hiilidioksidipäästöistään. Uutta teknologiaa hallitsevista työntekijöistä on kova pula Suomessa. Kuitenkaan suomalaiset teknologiateollisuuden yritykset eivät ole viime vuosina juuri satsanneet tarpeeksi työntekijöidensä koulutukseen, jos ollenkaan. Näin ei ole paljonkaan edetty toitottamasi yritysten ” vastuullisuuden ” kasvattamisessakaan. yritysten taholla kiinnostus konkreettisia ilmastotoimia kohtaan ei tunnu olevan kovinkaan suurta. Päästöistä maksaminen ” markkinamekanismien ” avulla ( kompensointi ) ei ole todellinen konkreettinen ilmastoteko.
Toiseksi :
Ennenkuin mainostat Maailman Talousforumia ( World Economic Forum ) ,niin yritäppä varata enemmän aikaa sen miettimiseen tarkemmin mikä on World Economic Forum syvemmin tarkasteltuna , mitä se pitää sisällään ja missä tarkoituksessa se toimii, ja mistä koostuu tämän kapitalististen markkinatalousmaiden yhteistyöelimen eli talousforumin vaikutusvaltaisin osanottajakaarti.
Jos yritykset olisivat tähän mennessä tehneet muutakin kuin lupauksia päästöjensä vähentämiseksi, niin ei oltaisi oltu nykyisenlaisessa hätätilanteessa , ja Glasgowin ilmastokonferenssissa oltaisiin voitu edetä paljon pitemmälle ja nopeammin.
PS. edelliseen kommenttiin :
Huvittaa tosiaankin tuon Call on Carbon- hankkeen allekirjoittaneiden yritysjohtajien listalla olevat muutamat tunnetut nimet ja edustamansa yritykset, esim.Fortum ja eräät muut suomalaiset kansainvälisestä toiminnastaan tunnetut suuret teollisuusyritykset ja yritysmaailman vaikuttajat. Tämän kyllä ymmärtää , sillä hankkeen tavoitteena näkyykin olevan mm.hiilipäästöjen hinnoittelun edistäminen, siis ei konkreettinen ilmastotoimi, vaan ” markkinamekanismein ” toimiva kaukankäynti oikeuksista saastuttaa.
Leo, miten olet voinut lähteä mukaan tällaista markkinahumpuukia tukemaan ?
Ja vielä enemmän huvittaa se, että ylläoleva ympäristöministeriön linkitys johtaa Hätäkeskuksen sivuille ! Kenellä on näin kirpeä hirtehishuumori…?
Mutta hädästähän tässä ilmastoasiassa onkin oikeastaan kyse, vaikka Hätäkeskus numeroineen ei taida ehtiäkään apuun !
Hyvä sentään, että ympäristöministeriön oikea linkki on nyt laitettu paikalleen. Vaan eipä sekään auta hätätilan poistamiseksi tarvittavan nopeasti.
Kannattaa lukea tämän blogin aihetta sivuava Ylen mainio tutkiva artikkeli ” Älkää olko huolissanne ilmastosankarit ” , sanoi lihatalon mainos – Katso tästä esimerkkejä viherpesusta, johon yritykset ovat syyllistyneet eri maissa ” ( Yle uutiset 19.12.2021 ).
Tässä jutussa tuodaan esille yritysten harjoittamaa mainontaa, jossa käytetään myyntivalttina sanoja ilmastoystävällinen, hiilineutraali, ekologinen , vastuullinen. Siinä puhutaan myöskin nk. päästöjen kompensaatiosta, jota yritykset käyttävät usein keinona selittää ja puolustella ” ilmastotoimiensa ” ja ” ilmastotavoitteidensa ” oikeutusta ja vaikuttavuutta. Kompensaation hitaudesta ja sen epäonnistumisesta ei tietenkään kerrota, koska sillä ei erityisesti kohenneta yritysten mainetta.
Eipä taida pitää paikkansa se väite, että vain yritykset olisivat viime vuosina toimineet ilmastopolitiikan kirittäjinä ! Ja että poliittiset päättäjät olisivat ainoastaan jumittaneet kansainvälisiä ilmastopäätöksiä ! Tällaisen väitteen esittäjän ekologinen ymmärrys ja todellinen sitoutuminen voidaan kyseenalaistaa.