Päiväkirja 24.4.2021: Tavallinen lauantai

Kuuntelin aamulla herättyäni Julia Cameronin kirjaa Kuuntelemisen polku. Cameron käy kirjassaan läpi kokemuksiaan kuuntelemisesta. Kirjassa hän muistuttaa myös aikaisemmissa kirjoissaan olleista aamusivuista. Aamusivuissa kyse on siitä, että herää joka aamu 45 minuuttia normaalia aiemmin ja kirjoittaa mitä mieleen tulee.

Cameronin innoittamana ajattelin, että alan kirjoittaa päiväkirjaa. En ehkä aamuisin, koska silloin minulla on jo omat rutiinini. Ehkä päiväkirjan kirjoittaminen sopisi aina illan päätteeksi ja toimisi näin samalla reflektointina päivän kokemuksiin. Harkitsen, että voisin kokeilla päiväkirjan kirjoittamista esimerkiksi toukokuun ajan yhtenä tämän vuoden kuukausittaisista 30 päivän kokeiluistani.

Otetaan päiväkirjan kirjoittamiseen kuitenkin pieni varaslähtö ja aloitetaan se jo nyt, kun puoliso lähti asioille ja lapset menivät naapuriin katsomaan elokuvaa.

Lauantai aamuna herätyskelloni soi tuttuun tapaan klo 4.45. Edellisenä iltana olin kuitenkin mennyt nukkumaan vasta noin klo 23.30. Olin niin väsynyt, että jatkoin unia. Sängystä pääsin ylös noin klo 6.30. Tein tutut aamurutiinit, joihin kuuluivat mm. 10 sivua paperikirjan lukemista, seitsemän minuutin lihaskuntotreeni ja puuron syöminen lämmittämättä soijamaidon kanssa. Lapset heräilivät seitsemän jälkeen ja laitoin heille aamupalaa pöytään. Edellisenä iltana olin vielä suunnitellut, että lähden juoksulenkille klo 6.00. Nukuttuani pommiin sekä jäätyäni lasten kanssa hengailemaan ja juttelemaan, pääsin lopulta juoksemaan vasta klo 9.30.

Juoksin Vantaanjoen vartta Käpylästä Helsingin pitäjän kirkonkylälle ja takaisin. Matkaa kertyi 21,30 kilometriä. Tämä oli vuoden yhdeksäs puolimaraton. Yhteensä juoksua on tänä vuonna kertynyt nyt 560 kilometriä. Samalla olen huomannut, että tarvitsisin uudet juoksukengät. Nykyisillä on juostu jo yli 1000 kilometriä. Lenkkarit saattavatkin olla ensimmäinen tavara, jonka tänä vuonna tulen ostamaan. Toistaiseksi en ole ostanut vielä vuoden 2021 aikana ensimmäistäkään tavaraa. Ruokaa ja palveluita olen toki kuluttanut.

Juostessa kuuntelin äänikirjana Harv Ekerin Secrets of the Millionaire Mind. Olen viime aikoina kuunnellut muutamia sijoittamiseen liittyviä kirjoja ja äänikirjapalvelu oli älynnyt suositella tätä. Kun nimi oli niin hassu, päätin tarttua siihen. Teos perustuu ajatukseen siitä, että ajatukset johtavat tunteisiin ja tunteet tekoihin. Itse olen usein miettinyt, että homma saattaa hyvin mennä myös toiseen suuntaan. Teoista syntyy arvoja ja arvojen perusteella haetaan tietoa. Ekerin kirjan hyvät perusajatukset menevät kuitenkin todella sakeaksi, kun hän kehottaa kuulijaa toistuvasti jokaisen vinkin ja luvun yhteydessä koskemaan päätään ja toistamaan ”minulla on miljonäärin mieli” -mantraansa.

Juoksulenkin päätin lähikauppaan. Hain sieltä lapsille jäätelöä joka viikkoisen perhepalaverin yhteyteen. Pidämme lauantaisin lounaan yhteydessä lasten kanssa perhepalaverin. Tuolloin käsittelemme koko porukalla yhteisistä asioita sekä suunnittelemme tulevaa. Samalla kiitämme toisiamme myös päivän tai kuluneen viikon asioista. Lapsia olemme motivoineet istumaan ruokapöydässä ja osallistumaan palaveriin sillä, että jälkiruuaksi on aina jäätelöä.

Aamupäivän jälkeen mietin, että voisin hiukan skarpata juoksuharjoituksiani. Nyt juoksen tasaisen tapaan rauhallisia 5-22 kilometrin juoksuja ja keskityn lähinnä kirjojen kuunteluun. Tämä ei juurikaan kehitä juoksuani vaikka toki pitää yllä hyvää peruskuntoa. Pohdin, että voisin ottaa viikkoon yhden intervalli- ja nopeustreenin, yhden pitkän lenkin ja sen jälkeen yksi voisi olla perusrauhallinen kymppi. Näin tulisi enemmän vaihtelua.

Lounaan jälkeen 9-vuotias halusi lähteä Eläintarhan kentän viereiseen skeittipuitoon scoottaamaan. Otimme hänen scootin pyöräperäkärryyn ja poljimme paikalle. Hän pääsi testailemaan ramppeja ja kouruja. Itse seisoin tai istuin sivussa ja katselin hänen menoaan ihaillen. Välillä tosin olin niin väsynyt, varmaankin juoksusta, että meinasin torkahtaa, kun istuskelin rampin reunalla. Silmät painuivat väkisin kiinni. Samalla muistin, että en ole muutaman viime päivän aikana ehtinyt ottaa jo rutiiniksi muodostuneita iltapäivätorkkuja. Lapsi kuitenkin nautti vaikka välillä satoi vettä tai räntää.

Päivän scoottiretki muistutti siitä, miten mukavaa ja helppoa on lähteä kahdestaan lapsen kanssa johonkin. Tämä parantaa huimasti lapsen ja aikuisen suhdetta. Tässä tapauksessa lapselle riitti vain se, että katselin hänen scoottausta. Edellisenä iltana olin ollut kahdestaan 7-vuotiaan kanssa luontoretkellä Lammassaaren lintutornilla. Myös siinä intensiivinen yhdessäolo ja keskittyminen oli ihan toista luokkaa kuin silloin, kun ollaan koko porukka liikkeellä.

Tultuamme kotiin, puoliso lähti lasten kanssa kukkakauppaan täydentämään parvekekasvejamme. Itse painelin pehkuihin ja otin 15 minuutin iltapäivätorkut. Tämä virkisti huimasti. Syötyämme päivällisen, lähtivät lapset naapuriin ja puoliso asioille.

Minä jäin kirjoittamaan tätä päiväkirjaa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Päiväkirja 24.4.2021: Tavallinen lauantai”

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa