Kuuntelin aamulla herättyäni Julia Cameronin kirjaa Kuuntelemisen polku. Cameron käy kirjassaan läpi kokemuksiaan kuuntelemisesta. Kirjassa hän muistuttaa myös aikaisemmissa kirjoissaan olleista aamusivuista. Aamusivuissa kyse on siitä, että herää joka aamu 45 minuuttia normaalia aiemmin ja kirjoittaa mitä mieleen tulee.
Cameronin innoittamana ajattelin, että alan kirjoittaa päiväkirjaa. En ehkä aamuisin, koska silloin minulla on jo omat rutiinini. Ehkä päiväkirjan kirjoittaminen sopisi aina illan päätteeksi ja toimisi näin samalla reflektointina päivän kokemuksiin. Harkitsen, että voisin kokeilla päiväkirjan kirjoittamista esimerkiksi toukokuun ajan yhtenä tämän vuoden kuukausittaisista 30 päivän kokeiluistani.
Otetaan päiväkirjan kirjoittamiseen kuitenkin pieni varaslähtö ja aloitetaan se jo nyt, kun puoliso lähti asioille ja lapset menivät naapuriin katsomaan elokuvaa.
Lauantai aamuna herätyskelloni soi tuttuun tapaan klo 4.45. Edellisenä iltana olin kuitenkin mennyt nukkumaan vasta noin klo 23.30. Olin niin väsynyt, että jatkoin unia. Sängystä pääsin ylös noin klo 6.30. Tein tutut aamurutiinit, joihin kuuluivat mm. 10 sivua paperikirjan lukemista, seitsemän minuutin lihaskuntotreeni ja puuron syöminen lämmittämättä soijamaidon kanssa. Lapset heräilivät seitsemän jälkeen ja laitoin heille aamupalaa pöytään. Edellisenä iltana olin vielä suunnitellut, että lähden juoksulenkille klo 6.00. Nukuttuani pommiin sekä jäätyäni lasten kanssa hengailemaan ja juttelemaan, pääsin lopulta juoksemaan vasta klo 9.30.
Juoksin Vantaanjoen vartta Käpylästä Helsingin pitäjän kirkonkylälle ja takaisin. Matkaa kertyi 21,30 kilometriä. Tämä oli vuoden yhdeksäs puolimaraton. Yhteensä juoksua on tänä vuonna kertynyt nyt 560 kilometriä. Samalla olen huomannut, että tarvitsisin uudet juoksukengät. Nykyisillä on juostu jo yli 1000 kilometriä. Lenkkarit saattavatkin olla ensimmäinen tavara, jonka tänä vuonna tulen ostamaan. Toistaiseksi en ole ostanut vielä vuoden 2021 aikana ensimmäistäkään tavaraa. Ruokaa ja palveluita olen toki kuluttanut.
Juostessa kuuntelin äänikirjana Harv Ekerin Secrets of the Millionaire Mind. Olen viime aikoina kuunnellut muutamia sijoittamiseen liittyviä kirjoja ja äänikirjapalvelu oli älynnyt suositella tätä. Kun nimi oli niin hassu, päätin tarttua siihen. Teos perustuu ajatukseen siitä, että ajatukset johtavat tunteisiin ja tunteet tekoihin. Itse olen usein miettinyt, että homma saattaa hyvin mennä myös toiseen suuntaan. Teoista syntyy arvoja ja arvojen perusteella haetaan tietoa. Ekerin kirjan hyvät perusajatukset menevät kuitenkin todella sakeaksi, kun hän kehottaa kuulijaa toistuvasti jokaisen vinkin ja luvun yhteydessä koskemaan päätään ja toistamaan ”minulla on miljonäärin mieli” -mantraansa.
Juoksulenkin päätin lähikauppaan. Hain sieltä lapsille jäätelöä joka viikkoisen perhepalaverin yhteyteen. Pidämme lauantaisin lounaan yhteydessä lasten kanssa perhepalaverin. Tuolloin käsittelemme koko porukalla yhteisistä asioita sekä suunnittelemme tulevaa. Samalla kiitämme toisiamme myös päivän tai kuluneen viikon asioista. Lapsia olemme motivoineet istumaan ruokapöydässä ja osallistumaan palaveriin sillä, että jälkiruuaksi on aina jäätelöä.
Aamupäivän jälkeen mietin, että voisin hiukan skarpata juoksuharjoituksiani. Nyt juoksen tasaisen tapaan rauhallisia 5-22 kilometrin juoksuja ja keskityn lähinnä kirjojen kuunteluun. Tämä ei juurikaan kehitä juoksuani vaikka toki pitää yllä hyvää peruskuntoa. Pohdin, että voisin ottaa viikkoon yhden intervalli- ja nopeustreenin, yhden pitkän lenkin ja sen jälkeen yksi voisi olla perusrauhallinen kymppi. Näin tulisi enemmän vaihtelua.
Lounaan jälkeen 9-vuotias halusi lähteä Eläintarhan kentän viereiseen skeittipuitoon scoottaamaan. Otimme hänen scootin pyöräperäkärryyn ja poljimme paikalle. Hän pääsi testailemaan ramppeja ja kouruja. Itse seisoin tai istuin sivussa ja katselin hänen menoaan ihaillen. Välillä tosin olin niin väsynyt, varmaankin juoksusta, että meinasin torkahtaa, kun istuskelin rampin reunalla. Silmät painuivat väkisin kiinni. Samalla muistin, että en ole muutaman viime päivän aikana ehtinyt ottaa jo rutiiniksi muodostuneita iltapäivätorkkuja. Lapsi kuitenkin nautti vaikka välillä satoi vettä tai räntää.
Päivän scoottiretki muistutti siitä, miten mukavaa ja helppoa on lähteä kahdestaan lapsen kanssa johonkin. Tämä parantaa huimasti lapsen ja aikuisen suhdetta. Tässä tapauksessa lapselle riitti vain se, että katselin hänen scoottausta. Edellisenä iltana olin ollut kahdestaan 7-vuotiaan kanssa luontoretkellä Lammassaaren lintutornilla. Myös siinä intensiivinen yhdessäolo ja keskittyminen oli ihan toista luokkaa kuin silloin, kun ollaan koko porukka liikkeellä.
Tultuamme kotiin, puoliso lähti lasten kanssa kukkakauppaan täydentämään parvekekasvejamme. Itse painelin pehkuihin ja otin 15 minuutin iltapäivätorkut. Tämä virkisti huimasti. Syötyämme päivällisen, lähtivät lapset naapuriin ja puoliso asioille.
Minä jäin kirjoittamaan tätä päiväkirjaa.
Päiväkirjaasi lukisi mielellään vaikka joka päivä.