Viikkopäiväkirja 50 – ilmastopolitiikkaa, Hesburger, Kansalaisareena ja kuntapolitiikkaa

Kuluneen viikon aikana käytiin ilmastoneuvotteluita Puolassa ja ihailtiin Greta Thunbergin esiintymisiä kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta.

Hesburgen käynnisti vastuullisuuskampanjan, jossa olen mukana. Tiistaina julkistettiin dokumentti Mistä olisit valmis luopumaan pitääksesi maailman.

Kansalaisareenan puolesta osallistuin Elämänote- ja Kanssala-hankkeiden ohjausryhmän kokouksiin, kävin puhumassa kestävästä arjesta ja kiertotaloudesta sekä osallistuin yliopistolla paneelikeskusteluun talouden ja ympäristön yhteensovittamisesta. Kävimme myös työntekijöiden ja hallituksen jäsenten kanssa joululounaalla hävikkiravintola Loopissa ja viikon huipennuksena julkaisimme teoksen vapaaehtoistoiminnasta nyt ja tulevaiduudessa.

Kuntapolitiikassa tapahtui paljon. Ympäristö- ja lupajaoston kokouksessa päätimme esittää Kallahden matalikon luonnonsuojelualueen perustamista Vuosaareen. Tämä on hienoa! Tiistai-illan olin kaupunkiympäristölautakunnan kokouksessa, keskiviikkona alkuillan kaupunginvaltuuston kokouksessa, torstaiaamun HKL:n johtokunnan kokouksessa ja perjantai-iltapäivän ympäristö- ja lupajaoston kokouksessa. Kuntapolitiikka ottaa ja antaa. Yhdessä muiden kanssa yritimme pelastaa Lapinlahden lähdettä, puolustimme liito-oravia ja luontoarvoja, puhuimme tiukemman ilmastopolitiikan puolesta, yritimme edistää hankinnoissa sähköautoja. Tosi paljon on tällä viikolla saatu hienoja päätöksiä ja toisaalta joitakin pettymyksiä.

Maanantaina tapasin Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Niina Kaion ja vedin Kansalaiareenan toimistokokousta. Lounaan jälkeen osallistuin Ikäinstituutin ja Valli ry:n Elämänote-hankkeen ohjausryhmän kokoukseen. Elämänote on ikäihmisten osallisuuden lisäämiseen tähtäävä ohjelma. Ohjelmassa mukana olevien hankkeiden yhteisenä tavoitteena on tukea haasteellisissa elämäntilanteissa olevien ikäihmisten kotona asumista ja vahvistaa heidän elämänhallintaansa.

Ohjausryhmän kokouksen jälkeen kävin hoitamassa päivän sähköposteja Mäkelänrinteen uimahallin kahviossa hain toisen lapsen koulusta. Naapuri ja päiväkotilapsen kaverin vanhempi oli ehtinyt hakea jo toisen lapsen, joka olikin sitten koko illan naapurissa kylässä. Illalla Alepan kauppakassi toi kotiimme 100 litraa soijamaitoa ja 20 pakettia neljän viljan luomupuurohiutaileita. On kätevä tilata hyvin säilyviä ja jatkuvasti meneviä ruokia kerralla vähän enemmän.

Tiistaina vein lapset kouluun ja päiväkotiin ja pyöräilin Tennispalatsin Hesburgeriin. Tuolloin sai ensi-iltansa Iris Olssonin ohjaama ja Grillifilmsin Hesburgerille tuottama dokumenttielokuva: Mistä sinä olisit valmis luopumaan pitääksesi maailman. Samalla käynnistyi Hesburgerin iso vastuullisuuskampanja Miksi olen osallistunut pikaruokaketjun markkinointikampanjassa käytettävään dokumenttiin? Kirjoitin tästä blogiini.

Julkaisutilaisuuden jälkeen pyöräilin Kansalaisareenan toimistolle, jossa Suvi Auvinen haastatteli minua tulevaa Lihan loppu -kirjaansa varten. Veikkaan, että aika pian olemme tilanteessa, jossa lihavero on todellisuutta ja asetamme konkreettisia tavoitteita lihan syönnin vähentämiseksi. Jos nyt olemme tilanteessa, jossa tupakan poltto on mahdollista kieltää lähivuosina, niin lihalle käy toivottavasti samoin vuosikymmenen kuluessa.

Iltapäivällä osallistuin Kaupunkiympäristölautakunnan kokoukseen. Keskustelua herätti erityisesti Lapinlahden lähteen kohtalo ja Tuusulanväylän bulevardisuunnitelmat. Kokouksessa venähtikin koko ilta ja ehdin kotiin vasta siinä vaiheessa kun lapset olivat menossa nukkumaan.

Keskiviikkona vein lapset kouluun ja päiväkotiin ja pyöräilin Ruoholahteen Sitran toimistolle. Olin puhumassa kestävästä arjesta ja kiertotaloudesta Sitran ja Opetushallituksen yhteisessä tilaisuudessa, jossa sparratiin eri toimijoita. Tavoitteena on tarjota aiheeseen liittyvää opetusmateriaalia 3-6-luokkalaisille. Iltapäiväksi siirryin yliopistolle ja Metsätalolle. Osallistuin Monitieteisen ympäristötutkimus -tieteenalojen näkökulmia ympäristökysymyksiin (MYT) -kurssin päätöksen paneelikeskusteluun, jossa puhuimme talouskasvun ja luonnonvarojen kulutuksen ristiriidasta ja käytännössä kaikista maailman ympäristökysymyksistä. Alkuillan olin kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa keskustelimme mm liito-oravan suojelusta.

Keskiviikkona tuli täyteen päivälleen kolme vuotta Pariisin ilmastosopimuksen syntymistä. Kuluneella viikolla Puolassa yritettiin saadaan sovittua konkreettisesti siitä, miten nuo lupaukset lunastetaan. Kaikkein eniten huomiota taisi kuitenkin saada ruotsalainen 15-vuotias Greta Thunberg, joka on noussut maailmanmaineeseen käynnistämällä joka perjantaisen koululakon kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta.

Torstaina aamulla pyöräilin Hakaniemeen ja osallistuin HKL:n johtokunnan kokouseen, jossa kävimme läpi vuoden 2019 tavoitteita ja teimme päätöksiä hankinnoista. Kiinnitin huomiota erityisesti siihen, että HKL oli tekemässä hankintaa autojen käytöstä, mutta vaihtoehtona ei ollut sähkö- tai biokaasuauto. Kehoituksestani johtuen luvattiin vielä selvittää mahdollisuudet hankkia Staralta käyttöön sähköautot.

Aamupäivällä hoitelin vielä Kansalaisareenan toimistolla hallinto- ja henkilöstöasioita ja pyöräilin tämän jälkeen Lapinlahden lähteen Loop-hävikkiruokaravintolaan, jossa meillä oli toimiston ja hallituksen yhteinen joululounas. Kiitos kaikki Kansalaisareenan porukat! Olen todella onnellinen saadessani tehdä maailmasta parempaa paikkaa ja Suomesta maailman parasta paikkaa vapaaehtoistoiminnalle Kansalaisareenan jengin kanssa!

Iltapäivällä osallistuin vielä Kanssala-hankkeen ohjausryhmän kokoukseen ennenkuin hain laopset päiväkodista ja koulusta. Kanssalan tehtävänä on varmistaa, että jokainen Helsingissä asuva tai oleskeleva löytää itselleen merkityksellistä tekemistä vapaaehtoisena, vertaisena tai aktiivina. Illan olin lasten kanssa ja teimme mm joulutorttuja.

Perjantaina vein lapset kouluun ja päiväkotiin ja pyöräilin Kansalaisareenan toimistolle. Istuimme alas Iida-hankkeen ja uusimaalaiset.fi -hankkeen toimijoiden kanssa ja mietimme, mikä on kaikkien eri vapaaehtoistyöalustojen rooli ja tulevaisuus.

Helsingin Sanomat tarttui Hesburgerin kampanjasta syntymään some-keskusteluun ja julkaisi aiheesta uutisen: Ilmastoaktivisti Leo Stranius lähti mukaan pikaruokaketjun mainoskampanjaan – Somen pilkkakirves iski heti.

Helsingin Sanomissa kommentoin: ”Meillä ei ole varaa odottaa, että vain kaikkein puhtoisimmat meistä toimivat, vaan ihan kaikkien on toimittava. Meidän on toimittava yhdessä, vaikka kaikesta ei olisikaan samaa mieltä. Siksi mielestäni tällaisten yritysten lähtiessä liikkeelle meidän ei pidä jarruttaa vaan antaa vauhtia”, Stranius sanoo.

Haastavaa siinä, että osallistuu pikaruokaketjun mainoskampamnjan dokumenttiin, on tasapainoilu siinä, että välillä syytetään kuplautumisesta ja välillä taas siitä, jos yrittää rikkoa niitä ja tehdä yhteistyötä yli perinteisten tai nykyisten rajojen. Iso kiitos kaikille hyvästä ja rakentavasta palautteesta! Sitä on tullut poikkeuksellisen paljon. Ilmastonmuutos on mielestäni sen kokoluokan haaste, että tarvitaan paljon toimia. Jos ei yritä ja uskalla kokeilla jotain uutta, ei voi koskaan onnistua tai saada mitään aikaiseksi. Usein tässä maailmassa kritisoidaan niitä, jotka yrittävät ja toisaalta jätetään huomaamatta ne, jotka eivät edes yritä. Mielestäni on hienoa, että Hesburger yritää.

Iltapäivällä julkaisimme SOSTEn tiloissa Kansalaisareenan valikkoverkoston julkaisun Vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa. Sini Hirvosen ja Satu Puolitaipaleen toimittama kirja on löytyy myös verkosta.

Päivän päätteeksi olin vielä kaupunkiympäristölautaunnan ympäristö- ja lupajaoston kokouksessa. Hyväksyimme rakentamisluvat Kalasataman seuraaville tornitaloille ja teimme esityksen Kallalahden suojelualueen perustamisesta. Alueesta tulee Helsingin ensimmäinen merenalainen suojelualue. Illalla kävin vielä Suomen luonnonsuojeleluliiton toimistolla luontoväen jouluglögeillä. Paljon tuttuja ja mahtavia, inspiroivia ihmisiä. Illaksi ehdin juuri ja juuri kotiin nukkuttamaan lapsia.

Viikonloppuna kävimme Annukan kanssa brunssilla lasten ollessa ystäviemme kanssa ja muuten olimme päivän ja illan lasten kanssa. Sunnuntaina nukuin pitkään, kävin juoksemassa, vein naapurin lapsen käsipallopeliin, tein iltapäivällä muutaman tunnin hommia sekä olin lasten ja heidän yhden päiväkotiystävänsä kanssa Annukan ollessa illan töissä.

Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Seuraa minua Instagramissa