Vegaanimuksut tulevat!

Syyskuun iloksi julkaistiin Anniina Ljokkoin kirja Vegaanimuksut (Into Kustannus). Kyseessä on ensimmäinen kotimainen tietokirja vegaanilasten arjesta.

Kirjaa varten on haastateltu useita ammattilaisia ja vegaaniperheitä. Myös minua haastateltiin koskien vegaaniruuan yhteiskunnallista puolta.

Yksi tärkeimmistä merkkipaaluista vegaaniruuan suhteen on ollut vuonna 2016 julkaistut viralliset ravitsemussuositukset.

Ravitsemussuosituksissa lähdetään nyt siitä, että huolellisesti koottu vegaaniruokavalio sopii myös raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille. Näin vegaanivanhempien ei enää tarvitse puolustella valintaansa neuvolassa ja päiväkodissa.

Kirjan mukaan aikaisemmin tutkimuksissa on jo todettu, että kasvissyöjien terveydentila on parempi kuin koko väestöllä ja he elävät myös pidempään. Kasvissyöjillä on paremmat veren rasva-arvot, alhaisempi verenpaine sekä vähemmän lihavuutta, sydän- ja verisuonisairauksia sekä tyypin 2 diabetesta.

Kirjassa käydäänkin perusteellisesti läpi vegaanilasten ravitsemusta aina imettämisestä ja sormiruokailusta teini-ikäisten haasteisiin. Mukana on esimerkkejä vegaanin joulupöydästä ja vinkkejä vegaanisiin lastenjuhliin.

Erityisen kiinnostavaa antia on myös pohdinnat muista lapsiperheiden arkisista valinnoista koskien lastenkirjoja, leluja ja vaatteita. Nyt kun vegaaniruuasta on tullut uusi normaali, kohdistuu paine myös erilaisiin kulttuurillisiin tekijöihin. Miten vegaanit huomioidaan esimerkiksi leluissa tai satukirjoissa? Lelut kun usein uusintavat eläinten hyväksikäyttöä tai satukirjoissa kuvataan epävegaanisesti eläinten syömistä, kalastusta tai metsästystä.

Oma haastatteluni kirjassa keskittyykin vegaaniruuan yhteiskunnalliseen puoleen. Vegaaniliiton kyselyn mukaan 218 suomalaista kuntaa tarjoaa vegaaniruokaa päiväkodeissa ja 232 kuntaa peruskouluissa.

Esimerkiksi Suomen kymmenestä suurimmasta kunnasta vegaaniruokaa saa päiväkodeissa Espoosta, Tampereelta, Turusta, Jyväskylästä, Lahdesta, Kuopiosta ja Kouvolasta. Vain Helsinki, Vantaa ja Oulu ovat tässä joukossa niitä paikkoja, joissa vegaaniruokaa ei ole saatavilla,

Helsingissä vegaaniruuasta on väännetty vuosia. Tein itse elokuussa 2014 aloitteen vegaaniruuan tarjoamisesta kaupungin päiväkodeissa. Pitkän poliittisen prosessin jälkeen vegaaniruokaa päätettiin tarjota kokeiluluonteisesti 20 kaupungin päiväkodissa. Kokoilu on jatkunut nyt pian vuoden ja seuraavaksi on tarkoitus arvioida mahdollista jatkoa.

Parasta antia on kuitenkin lasten omat perustelut siitä, miksi kannattaa olla vegaani:

– ”Siksi, että on allergia. Jos olisi sademetsää, niin sitten ei olisi sadetta. Jos olisi muna, voisi olla kana.” –lapsi 2v
– ”Eläimiä ei saa syödä, on tyhmää syödä niitä. Vegaaniset makkarat on sellaisia hyviä, vaikka soijanakkeja. Pitää syödä myös makaroonia.” –lapsi 4v
– ”Siksi, että ei tapa muita eläimiä. Ei varsinkaan saa tuhota sademetsää. Jos tuhoaisia sademetsää, niin sitten olisi tosi paha tilanne.” –lapsi 5v

Samoin lapset vastaavat kirjassa yhtä hulvattomasti kysymykseen: mikä vegaanina olossa on tyhmää:

– ”Banaani.” – lapsi 2v
– ”Vitamiini” –lapsi 2v
– ”En minä tiedä. Ei kannata röyhtäillä, koska kaikki nauraa.” –lapsi 5v
– ”Joissain ruokapaikoissa ei saa kasvisruokaa, ja koulussa mun ruoka on eri paikassa kuin muiden –lapsi 10v

Anniina Ljokkoi on kirjoittanut todella inspiroivan ja helposti luettavan tietokirjan vegaanilapsten arjesta. Into Kustannus on taittanut paketin sopivan kompaktiin, lähes taskukokoiseen kokoon. Parisataa sivuinen kirja on mukaansatempaava ja helppolukuinen tuhti paketti tärkeää asiaa.

Viisi tähteä ja vahva suositus!

Yksi kommentti artikkeliin ”Vegaanimuksut tulevat!”

  1. Onhan siitä pitkäjännitteisestä veganismin periaatteiden ja paremmuuden selittämisestä ollut jotain hyötyä.
    Nyt sitten tuli kerta kaikkiaan loppu lihan syömiselleni, kun näin ja kuulin karjakasvattajanaapurini vasikoiden lähdön teurastamolle ! Vasikat yrittivät vastustaa ja paeta , etteivät joutuisi eläinkuljetusrekan kyytiin. Niiden ahdingosta ja hätähuudoista ei välitetty, vaan ne saivat keppiä ja koiran kintuilleen! Pihallani olleet kaksi paimenkoiraanikin ( border collie ) ihmettelivät kuuntelivat tapahtumaa säikähtyneinä. Ne ikâänkuin etsivät ”suojaa” viereltäni. Ne tuntuivat käsittivän vasikoiden hädän ja sen mistä oli kysymys. Nekin katselevat mieluummin vasikoiden kirmastelua niityillä, kuin niiden kuollutta lihaa ruokakupissaan, vaikkakaan niistä ei ole voinut tulla vegaaneja, koska ne ovat kuulemma alkuaankin lihansyöjiä ( carnivore). Vao ovatko ?

    Alkuelämänsä puolivapaana vuoristolaitumilla viettäneiden ja sieltä yhtäkkiä riistettyjen ja selvästi stressaantuneiden eläinten hätä ja mölinä oli tosi raastavaa nähdä ja kuulla. Taisi jo liian aikainen emästä erottamisen stressi kehittää vasikoiden elimistössä monenlaisia myrkkyjä, ja stressi vain voimistuu kuljetuksen aikana ja tietenkin teurastamolla.Varsinkin jos eläimiä kohdellaan mielivaltaisesti. Leineekö niiden liha edes syömäkelpoista ?
    Tämä siis eläinsuojelun näkökannalta katsoen. Sekin voi olla vegaaniksi ryhtymisessä suuntaa antava seikka.

    Hyvä, että jo lapsesta lähtien opetellaan kasvissyöjäksi. Näin annetaan lapsillekin vaihtoehdon mahdollisuus. Sen ei pitäisi olla yksinomaan vanhempien sanelemaa, vaan esimerkin avulla käytännössä innoittamaa.Eikä tämä ”varhaiskasvatus” estä vanhemmankin ihmisen vegaanisuushaaveita!

    Kuitenkin kokemukseni perusteella vanhentuvalle imiselle puhtaasti vegaaniksi ryhtyminen on melkoinen haaste. Elimistö on reagoinut voimakkaasti ravintomuutoksiin ja -tapoihin, vaikka en ole lapsuudessani ja muulloinkaan syönyt paljon lihaa. Olen kuitenkin jo useita vuosia vähitellen lopetellut lihan syöntiä. Ongelmana oli aluksi ruoansulatushäiriöt ja verenkuvan muuttuminen. Nyt olen perhelääkärini avustuksella löytänyt oikeanlaisen ”rytmin” ja säännöllisesti tehtyjen verikokeiden perusteella rautapitoisuus on normaali ,hemoglobiini on hyvä ja B12 vitamiinikin on noussut pari kertaa kuukaudessa otettulla ampullilla.Muutkin veriarvot ovat ikäiselläni erittäin hyvät. Olen jotenkin ”keventynyt” ja energinen, ja kaikenlaisen tekemisen into on vain kasvanut entisestään, vaikka vanheneminen tuokin mukanaan ”mekaanisia ” ongelmia.Ei ole tarvinnut lääkepillereille lokerikkoja, koska niitä lääkkeitä on niin vähän, että helposti muistaa minkä on ottanut ! Lääkärini mukaan lääkitykseni on ikäiselläni harvaisen pieni ( 1,5 pilleriä päivässä ). Tietysti tähän ovat vaikuttaneet myöskin terveelliset elämäntavat, eikä vain lihan vähäinen syönti.

    En ole ainakaan vielä kokonaan vegaani. Syön kananmunia ( vapaana kasvavien kanojen luomu-sellaisia ) ja kalaa sekä käytän maitotuotteita ( maito, jugurtti, juusto jne.). Ruokavalioni on nykyään silti enimmäkseen kasvispitoinen.

    Rohkeutta vain niille, jotka yrittävät muuttaa ravintotottumuksiaan vegaaniseen suuntaan!

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!