Toimenpiteitä paperittomien tilanteen johdosta

Suomessa paperittomien ihmisten määrä kasvaa muun muassa siksi, että sellaisten kielteisten oleskelulupapäätöksen saaneiden ihmisten määrä lisääntyy, joita ei voida palauttaa turvallisesti kotimaahan.

Jätimme 29.3.2017 Helsigin kaupunginvaltuuston kokouksessa yhdessä Thomas Wallgrenin, Veronika Honkasalon ja Yrjö Hakasen kanssa aiheesta valtuustoaloitteen.

Esitämme, että että kaupungin eri virastot laativat valtuustolle ehdotuksia siitä millä toimenpiteillä Helsinki voi edistää paperittomien tilannetta.

Valtuustoaloitteemme allekirjoitti noin 40 kaupunginvaltuutettua eri puolueista.

Valtuustoaloite 29.3.2017

Toimenpiteitä paperittomien tilanteen johdosta

Suomessa paperittomien ihmisten määrä kasvaa muun muassa siksi, että sellaisten kielteisten oleskelulupapäätöksen saaneiden ihmisten määrä lisääntyy, joita ei voida palauttaa turvallisesti kotimaahan. Tämä on todellisuus mikä pitää ottaa järkevällä tavalla huomioon asenteista riippumatta. On kaikkien etu, että paperittomista ei muodostu yhteiskunnan ulkopuolella elävää joukkoa, joita uhkaa köyhyys, hätä, hyväksikäyttö ja mahdollisesti poliittinen radikalisoituminen.

Merkittävä osa Suomen paperittomista hakeutuu Helsinkiin. Katsomme, että Helsingillä on vastuu ja mahdollisuus näyttää esimerkkiä siitä miten paperittomien tilanteeseen voidaan reagoida pragmaattisesti ja konkreettisilla toimilla.

Ehdotamme siksi, että kaupungin eri virastot laativat valtuustolle ehdotuksia siitä millä toimenpiteillä Helsinki voi edistää seuraavia asioita:

– Miten vastaanottokeskukset Suomessa voivat aina antaa vastaanottokeskuksista poistettaville tietoa heidän omalla kielellään siitä missä ja mitä palveluja Helsinki ja muut kunnat tarjoavat alueella oleskeleville paperittomille?

– Miten varmistamme välttämättömän turvan ja suojan toteutumisen Helsigissä kaikille asunnottomille ihmisoikeussitoumusten mukaisesti maassaolostatukseen katsomatta?

– Lasten oikeuksien toteutuminen. Oikeus lastensuojelulaissa taattuun turvaan kuuluu taustaan ja statukseen katsomatta kaikille Suomessa asuville lapsille. Vaikka vanhemman/vanhempien paperittomuus tai asunnottomuus eivät ole laillisia syitä lasten huostaanotolle, monet vanhemmat pelkäävät huostaanoton riskiä. Viranomaisten on tärkeää informoida paperittomia perheitä lastensuojelulain periaatteista, joiden mukaan lapsen etu on olla perheensä kanssa. Oikeus perusopetukseen kuuluu jokaiselle lapselle riippumatta statuksesta. Kaupungin tulee järjestää perusopetusta kaikille sen alueella oleskeleville lapsille. Koulupaikan säilyttäminen ja läheisyys tulee ottaa huomioon perheen asumisen järjestämisessä;

– Miten varmistamme välttämättömän terveydenhuollon ja toimeentulon myös kaikille paperittomille Suomessa?

– Kuinka varmistamme, että myös paperittomat ihmiset saavat tarvitsemansa psykologisen ja sosiaalisen huollon? Esimerkiksi ihmisille jotka ovat yrittäneet itsemurhaa, kuinka heille voidaan saada tukea?

– Miten henkilökunta tiedostaa vaitiolovelvollisuutensa eikä ilmianna ihmisiä poliisille?

Veronika Honkasalo, Leo Stranius, Thomas Wallgren ja Yrjö Hakanen

Yksi kommentti artikkeliin ”Toimenpiteitä paperittomien tilanteen johdosta”

  1. Siis myönnetään että kotimaa on tulessa, mutta ei annata turvapaikkaa? Mikä järki on jättää ihmiset sitten kaiken kontrollin ulkopuolelle, jos heitä ei voida palauttaakaan? Ja mikä se turvapaikka sitten on, jos se ei ole niille jotka eivät voi kotimaassaan olla? Ei näitä oikein ymmärrä. Mutta kai se on sitten virkamiehistä ja hallituksesta järkevämpää, että ihmiset telttailee keskellä Helsinkiä.

    Aika hassua että moskeija, josta ei ole mitään paperia tuotu edes kaupungille harkittavaksi, saa näin paljon puhetta aikaan ja Vapaavuorikin ehti jo kieltää kaikki näkyvät moskeijat, mutta tavalliset ihmiset jätetään kadulle. Tärkeintä sitten politiikassa tuntuu olevan se, että saadaan laki alkoholista läpi jossa lukee että ihmisiä kuolee tuon lain takia lisää. Ihan mahtava arvomaailma meidän poliitikoilla!

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!