Guggenheim Helsinki – kyllä vai ei?

Guggenheim - Art in the City - MajakkaGuggenheim-arkkitehtuurikilpailun voittajaksi valittiin tänään 23.6.2015 Art in the City eli niin sanottu Majakka.

Helsingin Sanomat kartoitti kaikkien kaupunginvaltuutettujen näkemyksiä hankkeeseen. Kysymys kuului suunnilleen seuraavasti: Pitäisikö Helsinkiin rakentaa Guggenheimin taidemuseo tiedossa olevien suunnitelmien ja rahoituksen mukaisesti?

Itse vastasin, että en osaa sanoa. Seuraavassa perustelut kannalle:

Perustelu on yhtä yksinkertainen kuin vastauskin. Kun hankkeen kustannukset, hyödyt ja muut vaikutukset eivät ole vielä selvillä, on mahdotonta muodostaa myöskään lopullista kantaa.

Olennaista on arvioida, kuinka paljon kustannuksia kaupungille museon mahdollisesta rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuu ja toisaalta, mitkä ovat sen hyödyt. Itse odotan seuraavaksi kaupungin tekemää selvitystä hankkeen mahdollisista vaikutuksista.

Museon rakentamisen kustannuksiksi on arvioitu 130 miljoonaa euroa. Lisäksi Guggenheimin säätiölle täytyy maksaa 20 miljoonaa euroa vuodessa sen lisenssin käytöstä. Lopulliset kustannukset ja niiden jakautuminen yksityisten sijoittajien, valtion ja kaupungin kesken eivät ole kuitenkaan vielä selvillä.

Guggenheim itse arvio, että Guggenheim Helsinki toisi Suomeen 41 miljoonan euron vuosittaisen myönteisen talousvaikutuksen, yhteensä 3 miljoonan euron nettolisäyksen valtion, Helsingin ja ympäröivien kaupunkien verotuottoon, 100 pysyvää työpaikkaa itse museossa ja 340-380 pysyvää työpaikkaa välillisten vaikutusten kautta. Arvio perustuu 550 000 vuosittaiseen museokävijään.

Toistaiseksi hankkeeseen ei ole kulunut kaupungin varoja lainkaan. Arkkitehtuurikilpailu järjestettiin yksityisin lahjoituksin.

1. Mikäli hanke toteutetaan täysin yksityisin varoin, on se tietysti kannatettava. Tätä tuskin tulee kuitenkaan tapahtumaan. Toistaiseksi Guggenheim Helsinki -tukisäätiö on saanut kerättyä hankkeen taakse noin 10 miljoonaa euroa yksityistä rahaa. Toinen vaihtoehto on, että valtio lähtee merkittävällä summalla rahoittamaan hanketta. Toistaiseksi tämmöisiä lupauksia ei kuitenkaan vielä ole. Asiasta ei ole vielä keskusteltu istuvan hallituksen kesken.

2. Mikäli kaupunki lähtee rahoittamaan hanketta, tulisi se nähdäkseni toteuttaa olemassa olevan investointiraamin puitteissa. Rakennus saadaan mahdutettua tulevan 10 vuoden investointiraamiin vain luopumalla jostain isosta liikenneinvestoinnista, esimerkiksi Kehä I:n monitasoliittymästä, johon varattu kymmeniä miljoonia.

3. Lisäksi tulee varmistaa, että Guggenheim-museo ei vaaranna keskustakirjaston aikataulua. Vuosittaiset käyttömenot tulee rahoittaa kaupungin elinkeinorahoituksesta, jotta ne eivät ole pois nykyisiltä kulttuuritoimijoilta ja vähintään lisenssimaksu tulisi kattaa yksityisellä rahoituksella.

4. Myös hallintomalliin tulisi kiinnittää huomiota. Guggenheim -museon hallinnossa on oltava mukana suomalaisen kulttuurielämän, kaupungin ja valtion edustajia. Hallintomallilla on varmistettava, että riskit arvioidun liikevaihdon toteutumisesta jakautuvat kaikkien toimijoiden kesken.

5. Itse pidän lisäksi tärkeänä, että hanke ei vaaranna ruohonjuuritason kulttuuritoimintaa, että museoon tulee paljon avointa kansalaistilaa ja rakennuksesta tulee mahdollisimman ekologinen ja energiatehokas.

Olen itse käynyt Bilbaon Guggenheim-museossa, joka on kieltämättä aika vaikuttava. Bilbaoon en olisi koskaan poikennut osana muuta reissuani, ellei siellä olisi ollut Guggenheimia.

Helsingin Vihreiden valtuustoryhmän kannan aiheesta voi lukea täältä: Vihreiden kanta Guggenheim Helsinki -museoon ja tontinvaraukseen.

Yksi kommentti artikkeliin ”Guggenheim Helsinki – kyllä vai ei?”

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa