Guggenheim Helsinki – kyllä vai ei?

Guggenheim - Art in the City - MajakkaGuggenheim-arkkitehtuurikilpailun voittajaksi valittiin tänään 23.6.2015 Art in the City eli niin sanottu Majakka.

Helsingin Sanomat kartoitti kaikkien kaupunginvaltuutettujen näkemyksiä hankkeeseen. Kysymys kuului suunnilleen seuraavasti: Pitäisikö Helsinkiin rakentaa Guggenheimin taidemuseo tiedossa olevien suunnitelmien ja rahoituksen mukaisesti?

Itse vastasin, että en osaa sanoa. Seuraavassa perustelut kannalle:

Perustelu on yhtä yksinkertainen kuin vastauskin. Kun hankkeen kustannukset, hyödyt ja muut vaikutukset eivät ole vielä selvillä, on mahdotonta muodostaa myöskään lopullista kantaa.

Olennaista on arvioida, kuinka paljon kustannuksia kaupungille museon mahdollisesta rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuu ja toisaalta, mitkä ovat sen hyödyt. Itse odotan seuraavaksi kaupungin tekemää selvitystä hankkeen mahdollisista vaikutuksista.

Museon rakentamisen kustannuksiksi on arvioitu 130 miljoonaa euroa. Lisäksi Guggenheimin säätiölle täytyy maksaa 20 miljoonaa euroa vuodessa sen lisenssin käytöstä. Lopulliset kustannukset ja niiden jakautuminen yksityisten sijoittajien, valtion ja kaupungin kesken eivät ole kuitenkaan vielä selvillä.

Guggenheim itse arvio, että Guggenheim Helsinki toisi Suomeen 41 miljoonan euron vuosittaisen myönteisen talousvaikutuksen, yhteensä 3 miljoonan euron nettolisäyksen valtion, Helsingin ja ympäröivien kaupunkien verotuottoon, 100 pysyvää työpaikkaa itse museossa ja 340-380 pysyvää työpaikkaa välillisten vaikutusten kautta. Arvio perustuu 550 000 vuosittaiseen museokävijään.

Toistaiseksi hankkeeseen ei ole kulunut kaupungin varoja lainkaan. Arkkitehtuurikilpailu järjestettiin yksityisin lahjoituksin.

1. Mikäli hanke toteutetaan täysin yksityisin varoin, on se tietysti kannatettava. Tätä tuskin tulee kuitenkaan tapahtumaan. Toistaiseksi Guggenheim Helsinki -tukisäätiö on saanut kerättyä hankkeen taakse noin 10 miljoonaa euroa yksityistä rahaa. Toinen vaihtoehto on, että valtio lähtee merkittävällä summalla rahoittamaan hanketta. Toistaiseksi tämmöisiä lupauksia ei kuitenkaan vielä ole. Asiasta ei ole vielä keskusteltu istuvan hallituksen kesken.

2. Mikäli kaupunki lähtee rahoittamaan hanketta, tulisi se nähdäkseni toteuttaa olemassa olevan investointiraamin puitteissa. Rakennus saadaan mahdutettua tulevan 10 vuoden investointiraamiin vain luopumalla jostain isosta liikenneinvestoinnista, esimerkiksi Kehä I:n monitasoliittymästä, johon varattu kymmeniä miljoonia.

3. Lisäksi tulee varmistaa, että Guggenheim-museo ei vaaranna keskustakirjaston aikataulua. Vuosittaiset käyttömenot tulee rahoittaa kaupungin elinkeinorahoituksesta, jotta ne eivät ole pois nykyisiltä kulttuuritoimijoilta ja vähintään lisenssimaksu tulisi kattaa yksityisellä rahoituksella.

4. Myös hallintomalliin tulisi kiinnittää huomiota. Guggenheim -museon hallinnossa on oltava mukana suomalaisen kulttuurielämän, kaupungin ja valtion edustajia. Hallintomallilla on varmistettava, että riskit arvioidun liikevaihdon toteutumisesta jakautuvat kaikkien toimijoiden kesken.

5. Itse pidän lisäksi tärkeänä, että hanke ei vaaranna ruohonjuuritason kulttuuritoimintaa, että museoon tulee paljon avointa kansalaistilaa ja rakennuksesta tulee mahdollisimman ekologinen ja energiatehokas.

Olen itse käynyt Bilbaon Guggenheim-museossa, joka on kieltämättä aika vaikuttava. Bilbaoon en olisi koskaan poikennut osana muuta reissuani, ellei siellä olisi ollut Guggenheimia.

Helsingin Vihreiden valtuustoryhmän kannan aiheesta voi lukea täältä: Vihreiden kanta Guggenheim Helsinki -museoon ja tontinvaraukseen.

Yksi kommentti artikkeliin ”Guggenheim Helsinki – kyllä vai ei?”

Kommentointi on suljettu.

Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Seuraa minua Instagramissa