Oras Tynkkynen: Älä säästä luokkamatkoista

OrasTynkkynenVieraskynäblogissa Oras Tynkkynen kirjoittaaa tasa-arvosta ja luokkamatkoista.

Älä säästä luokkamatkoista

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ihmiset pääsevät kukoistamaan sukupuolesta riippumatta.

Yhdenvertainen Suomi ei syrji ketään myöskään seksuaalisesta suuntautumisen, ihonvärin, vammaisuuden tai muiden ominaisuuksien perusteella.

Mutta tasa-arvossa on kyse paljon enemmästä.

Ihmisten mahdollisuuksia päästä osalliseksi hyvinvoinnista ja osallistua yhteiskuntaan rajoittavat monet tekijät. Vähäisin niistä ei ole köyhyys.

Kasvoin itse työväenluokkaisen yksinhuoltajaäidin kanssa. Yli puolet elämästäni olen ollut köyhyysrajan alapuolella, vaikka 11 viime vuotta olen elänyt kansanedustajan tuloilla.

Pienituloisuus näkyi arjessamme oikeastaan hämmästyttävän vähän. Paljossa saa kiittää äitini säästeliäisyyttä ja neuvokkuutta. Paljon auttoivat kuitenkin myös julkiset palvelut.

Kasvoin kirjastoissa. Sain laadukkaan koulutuksen, hammashuollon ja kouluruuan. Pystyin jatkamaan opintoja yliopistossa – maksutta ja opintotuen turvin.

Vaalien alla puhutaan taas leikkauksista. SDP lupaa, että neljän miljardin euron sopeutuksesta valtiontalouteen 2/3 tehdään menoja leikkaamalla. Kokoomus haluaa pistää paremmaksi ja leikata koko neljän miljardin potin. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kannattaa säästämistä sosiaaliturvan indeksikorotukset jäädyttämällä.

Säästää pitää, mutta iso merkitys on sillä, mistä säästetään – ja keneltä. Leikkaukset peruspalveluista ja -turvasta ovat pois yhteiskunnan heikoimmilta.

Ruotsalaisessa keskustelussa puhutaan käsitteestä ’klassresa’, suomeksi ’luokkamatka’. Kun hyvinvointivaltio toimii, ihmiset pystyvät tekemään luokkamatkoja, siirtymään yhdestä yhteiskuntaluokasta toiseen.

Tein itse luokkamatkan työväenluokkaisen yksinhuoltajaäidin lapsesta kansanedustajaksi. Jos ensi kaudella säästöt kohdennetaan väärin, luokkamatka saattaa olla mahdollinen yhä harvemmalle. Se kaventaisi merkittävästi tasa-arvoa.

Siksi luokkamatkoista ei kannata säästää.

Oras Tynkkynen
Kirjoittaja toimi Vihreiden kansanedustajana vuodet 2004-15.

Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.