Laura Rantanen: Aikapessimisti ei pety

Laura Rantanen ja Leo StraniusPidin tammikuun alkupuolella rakkaalle ystävälleni Laura Rantaselle kolmen tunnin ajanhallintaintensiivin.

Tapaaminen sai alkunsa Lauran julkisesta Facebook-statuksesta. Keskustelumme jälkeen mukaan ajanhallinnan niksejä pohtimaan ilmoittautui lopulta kymmenkunta muutakin yhteistä ystäväämme.

Laura kirjoitti ajanhallintaintensiivistä kaksi blogitekstiä. Ohessa niistä jälkimmäinen, joka on julkaistu alunperin täällä. Ensimmäinen teksti löytyy täältä: Säästät aikaasi lukemalla tämän.

Jos haluat joskus vinkkejä ajan- ja elämänhallintaan, ota yhteyttä! :) 

Olen lupautunut pitämään vastaavia sessioita jo Riku Rantalalle ja Madventures porukoille sekä Vihreiden puoluetoimiston työntekijöille.

Laura Rantanen: Aikapessimisti ei pety 

Leo Straniuksen kanssa pitämämme ajanhallintaintensiivi on kantanut jo pientä hedelmää, tai ainakin versoa. Näen nyt paremmin kuin ennen mihin aikani käytän. Tekeminen ei tosin ole vähentynyt, alkuvuosi on ollut aivan hullu, mutta silti.

Muutama ihminen, joka ei päässyt paikalle vapaamuotoiseen ajanhallintatapaamiseemme, pyysi minua kirjoittamaan heille muistion. Julkaisen nämä muistiinpanot nyt blogissani, koska niistä saattaa olla iloa useammallekin ihmiselle.

Ainakin me paikalla olleet lähdimme tapaamisesta inspiroituneina. Sovimme toukokuulle lounaan, jossa käymme läpi tilannettamme suhteessa omaan ajankäyttöömme. Onko mitään tapaamisessa puhutusta siirtynyt käytäntöön, millaisia oivalluksia muutamassa kuukaudessa on syntynyt? Muistiinpanoni ovat sen verran mittavat, että jaan ne useampaan bloggaukseen.

Yksi sessiomme osallistujista nosti esille asian, joka sotkee hänen ajanhallintansa yhä uudestaan. Ei:n sanomisen sietämätön vaikeus. Puhuimme myönteisestä ei:stä.

Se voisi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi seuraavaa vastausta:

”Kiitos, että ajattelit minua, ja että voisin tulla seminaariin puhujaksi, mutta minun on oltava tuona iltana perheeni kanssa Linnanmäellä.” – Kieltäytyessään voi myös ehdottaa jotain toista tilaisuuteen sopivaa puhujaa.

Tai:

”Minulla on 93 työtehtävää, en pysty ottamaan uusia vastaan.”

Fataaleinta on Leon mukaan jahkailu, se ettei pysty sanomaan ei. Mieluummin ei, kuin epämääräisyys. Kun suostut johonkin, sanot johonkin muuhun ei. Se taas voi tarkoittaa, että esimerkiksi lastesi tai kumppanisi kanssa käytettävissä oleva aika vähenee. Sen sijaan, että sanot ”voin mä ehkä”, on parempi sanoa reipas, mutta ystävällinen ei.

Jos ei itse pysty itse pitämään kiinni aikatauluistaan, se on parasta sanoa mieluummin etu- kuin jälkikäteen. Näin odottelija pystyy ajoissa hankkimaan lisäresursseja tai toisen tekijän. Paikalla oli useita järjestötyöntekijöitä, jotka työskentelevät vapaaehtoisten kanssa. Leo neuvoi sopimaan aikatauluun jo lähtökohtaisesti ilmaa, ja tarkistamaan pari päivää ennen dead linea missä mennään.

Työsuhteessa olevia Leo ei muistuttele delegoiduista tehtävistä, vaan olettaa, että sovitut asiat tehdään. Ensin sovitaan eksaktisti mitä tehdään, ja sitten niin toimitaan.

Leo kertoi olevansa aikapessimisti, joka ajattelee mieluummin asioihin kuluvan ajan yläkanttiin, jotta ikäviltä yllätyksiltä vältyttäisiin. Aikaoptimistinkin tulee hänen mukaansa varata aikatauluihinsa 40% liikkumavaraa. Jos ajattelee, että jonkun asian tekemiseen menee tunti, niin todellisuudessa siihen menee 1,5-2 tuntia.

”Jos liikkumavaraa ei ajattele, niin on aina askeleen jäljessä ja tulee paikkoihin myöhässä.”

Koska aikataulut on tehty aikataulupessimistisesti, ne kestävät joustoa. Yllätyksiä tulee kuitenkin elämässä usein vastaan. Leo muistutti merkitsemään kalenteriin myös asioiden valmisteluun kuluvan ajan.

Kun joku pyytää häntä luennoimaan puhetilaisuuteen, hän varaa kalenteriin matka-ajat ja valmistautumiset jo sillä hetkellä, kun hän lupaa osallistua. Kun kalenteriin varaa kaiken mahdollisen asiaan kuluvan ajan, se on realistinen. Kalenterina hän käyttää Googlen kalenteria.

Perjantaisin Leo valmistelee aina seuraavan viikon kalenterin. Hän syynää tosi tarkasti kalenterin läpi ja tarkistaa, onhan hän varmasti varannut valmistautumisaikaa puhetilaisuudelle jne.

Kaikki toimintatavat eivät toimi kaikilla, joten jos joku asia aiheuttaa kipuilua tai painetta, on hyvä kokeilla erilaisia uusia keinoja toimia. Monella ihmisellä tuskaa aiheuttaa sovitussa aikataulussa pysyminen. Kun määräaika on umpeutumassa, iskee kovin stressipiikki.

Vapaana toimittajana huijasin itseäni usein kirjoittamalla kalenteriin jutun dead lineksi todellista aikaisemman ajankohdan. Monesti vielä unohdin, että todellinen dead line olikin vasta muutamaa päivää myöhemmin. Konsti toimi, ja pysyin mukavasti aikataulussa.

”Usein ihmiset toimivat niin, että jos dead line jollekin kirjoitukselle on tammikuun 9. päivä, niin alat tammikuun 8. tai 9. katsomaan sitä tehtävää, että tämä pitää tehdä NYT”, Leo kuvaili.

Jos sen sijaan olisi tehnyt itselleen aikataulun, jossa viimeinen aikaraja on 17.12., olisi ollut aikaa työstää tehtävää rauhassa sen sijaan, että sen huitaisee kasaan hullussa stressissä viime tipassa. Intensiteetin ajoittaminen reilusti oikeaa takarajaa aikaisemmaksi helpottaa oloa.

Asioiden todennäköisyys toteutua paranee, jos on tilivelvollinen jollekin. Voit huijata itseäsi sillä, että sanot jollekin kollegalle tai kumppanille keksityn dead linen.

Mutta miten saada tartuttua ajoissa niihin asioihin? Etenkin, jos ne tuntuvat isoilta, ahdistavilta ja hallitsemattomilta möhkäleiltä? Entä merkitäänkö työlistalle myös sellaiset asiat, jotka odottavat tekemistään vuoden päästä?

Leo suositteli lisäämään pidemmän aikavälin tehtävätkin työlistalle. Se uhkaavan massiivinen tehtävä palastellaan pienemmiksi konkreettisiksi tehtäviksi. Ja aikataulutetaan ne pienemmät tehtävät. Isoihin tehtäviin ja möykkyihin lähteminen onnistuu parhaiten sillä, että suostuttelee ja huijaa itseään hiukan: ”Teen tätä vain 2 minuuttia”, parhaimmillaan tekeminen vie mennessään ja tehtävää edistää hiukan enemmän kuin sen 2 minuuttia.

Leon olennaisimmat sovellukset (joista kaksi viimeistä aion pölliä omaankin käyttööni):

Kalenteri (Google)

Työlista (ToodleDo)

Muistiinpanot (Evernote)

Myös tämän otan käyttööni: Alan aikatauluttaa myös valmistautumiseen ja matkoihin menevän ajan.

Tämän ylläpidosta muistutan itseäni, enkä löysäile: Tärkeät asiat kannattaa tehdä silloin, kun niillä ei vielä ole kiire. Silloin paine ja stressi eivät häiritse siinä vaiheessa, kun panokset ovat korkealla.

Kun lähdet töistä.

5 kommenttia artikkeliin ”Laura Rantanen: Aikapessimisti ei pety”

  1. Leosta on tulossa näköjään ”kaikinpuolinen elämänosaaja”, joka jakaa ”elämänviisauden” neuvojaan kaikille tahoille.Nyt kun kovasta kiireestä ja liiasta työmäärästä johtuva stressi vähentâä ihmisen järjestely-ja sietokykyä!Jatkuvalla kaiken numeroimisella ja laskemisella en usko kuitenkaan saatavan kummoistakaan mielekästä tulosta aikaan, sillä turha laskeminen ja numoroiminen vaatii ja vie muistia, huomiokykyä, aikaa ja vaivaa.Eikö olisi parempi, että pysyisit oman alasi, ennenkaikkea niiden eläinten-ja luonnonsuojelun ja ympäristöäsioiden parissa vielä paljon syvällisemmin ?Etkä hajoittaisi itseäsi joka suuntaan elämisen ja olemisen asiantuntijana ja ”neuvonantajana” lisäten omaa kiirettäsi ja stressiäsi.

    • Kiitos palautteesta E.Stranius-Herrewyn! Se, että pyrkii luomaan järjestelmiä, jotka auttavat arjen keskellä, pikemminkin vähentää kuin lisää stressiä. Aikaa ei voi hallita, mutta omia valintojaan ajassa kannattaa miettiä tarkoin. Kun kirjoittaa asioita ylös esimerkiksi työlistalle, vapauttaa se tilaa uusille ajatuksille. Tämä taas tekee mahdolliseksi, että voi keskittyä niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin, esimerkiksi luonnon- ja eläintensuojeluun.

  2. Leo hyvä,
    En oikein usko vakuutustasi.Näen asian toiselta kantilta.En vapaana ja omilla aivoillani ajattelevana ihmisenä pidä lainkaan ajatuksesta, että joku ulkopuolinen tulisi suunnittelemaan ”elämänhallintaani” !
    Ensiksi olisi opittava olemaan ottamatta liikaa tehtäviä tietäen ajan ja voimien olevan rajallisia.Tarkoitin sitä, että luonnollisesti hyvämuistisella ja hyvin organisoituneella ihmisellä asiat ja tehtävät säilyvät muistissa vielä vanhanakin,olkootpa niitä kuinka paljon tahansa. Mutta muistia on harjoitettava,jotta se pysyisi hyvänä.Koneiden käyttö köyhentää sitäkin, kuten ihmisten välistä kanssakäymistä yleensä.Ei pidä olla koneiden orja.Kainen koneelle listaaminen ja lataaminen ja sieltä ulosottaminen on mielestäni turhaa ajan ja vaivan haaskaamista.Se voi olla monessa mielessä haitallistakin.
    Tunnut kuitenkin kuuluvan niihin teknokraatteihin,jotka toteuttavat eläinten-ja luonnonsuojeluakin suurkaupunkien toimistoissa istuen.Ollen näin hyvin kaukana todellisesta luonnosta ja sen toiminnasta, tuntematta eläimiä ja niiden tarpeita,tuntematta hyvin kasvillisuutta ja ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta.( ihan kuten nk.Brysselin teknokraatit, jotka eivät ole koskaan tuskin nähneet lehmää , mutta säätävät maidontuotantonormeja yms. tietämättä maidontuotannon käytännöstä juuri mitään).
    Mielestäni ihmisen liika koneistuminen on haitallista niin luonnolle kuin ihmiselle itselleenkin. On hyödyllistä harjoittaa muistiaan ja koko aivotoimintaa ilman koneita.Koneet ovat vain väliaikaisesti apuna tehtävien laatimisessa.

    • Kiitos kommentista E.Stranius-Herrewyn! Et pidä lainkaan ajatuksesta, että joku ulkopuolinen tulisi suunnittelemaan ”elämänhallintaasi”. Ymmärrän tämän hyvin! Monet eivät pidä. Monet kuitenkin myös pitävät siitä, että saavat elämänhallintavinkkejä. Ja jos et itse pidä siitä, niin miksi sitten kuitenkin annat niitä vinkkejä minulle tässä kommenttikentässä? 😉

  3. Nyt olet näsäviisas ja juokset ympyrää kuin hamsteri pyöräpallossaan.En tarjoa vinkkejä kenenkään ”elämänhallintaan”, vaan kommentoin vastaustasi.
    (mitä on ”elämänhallinta” ? Onkohan tuo sanahirviö taas joku johdanne vieraasta kielestä ?).
    Puhun ihmisen elämisestä,ja esitän katsantokantani juuri tuon ihmisen kaiken toiminnan koneellisesta listaamisesta, numeroimisesta, sekä ”elämänhallintajärjestelmien” luomisesta, ja ns.performanssien omaksumisesta elämänmuotona.Noita erilaisia ”järjestelmiä” ja puhtaasti teknokraattisia ohjeita kun on ihan tarpeeksi, ja niistä on monesti enemmän haittaa kuin hyötyä.
    Mutta onhan näköjään niin, että uudet sukupolvet eivät osaa enää elää ilman ”järjestelmiä”, ja heille koneiden käyttö ja listaamiset on elämäntapa.Tämä kuitenkin rajoittaa vapautta, eikä luo sitä lisää.Monet eivät osaa järjestää elämäänsä ilman ”asiantuntijoiden” neuvoja ja apua. Ollaan tultu riippuvaisiksi, avuttomiksi…minkä takia ?Ihmettelen kuitenkin sitä, että tällaisia ”avuttomia” huonosti muistavia ja huonosti organisoituneita ihmisiä valitaan vastuullisiin tehtäviinkin..Katsotaanpa mihin kaikki tällainen lopulta johtaa.
    Muuten, tuosta sanasta ”elämänhallinta” jo heijastuu selvästi hallintotieteiden koulutuksesi . Sinut on kait opetettu ”hallitsemaan” asioita ja ihmisiä, opettamaan ”elämisentaitoa” osaamattomille.Sinut on opetettu teknokraatiksi.

    Sinulle annan yhden vinkin : menepä viettämään muutama talvi-ja kesäkuukausi ihan luonnon keskellä vaikkapa Patvinsuon Kansallispuiston alueella Pohjois-Karjalassa! Siellä voisit saada tarttuvaa ”hajua” luonnosta ja villieläinten elämisestä luonnontilassa.Saattaisit vaikka nähdä sen oikean villin karhun tai suden, ahman, ilveksen.Tai ainakin niiden jättämiä reviirimerkintöjä.Ongelmana olisi ehkä se, että Patvinsuolle ei voi oikein helposti tuottaa vegaaniruokaa! Mutta voisithan elää luonnon antimista…paitsi talvella se ei oikein voisi olla kasvisperäistä!

Kommentointi on suljettu.

Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Seuraa minua Instagramissa