Verkkovapaa päivä: Kolme havaintoa

Kirjoitin itselleni lokakuun alussa oheisen muistiinpanon:

”Lokakuun note to self: Pidä verkkovapaa päivä tai viikonloppu. Kokeile olla yksi päivä viikossa ilman nettiä ja vietä aikaa mieluummin läheisten ihmisten tai vaikka hyvän kirjan tai elokuvan parissa, käy ulkona lenkillä, metsäretkellä tai pyöräilemässä. Työpäivän yhteydessä voit arkena kokeilla myös sähköpostitonta päivää tai kokousvapaata päivää.”

Viime lauantaina 11.10. oli sitten aika kokeilla verkkovapaata päivää.

Kokeilu oli omiaan paljastamaan sen, miten riippuvainen olen verkosta.

Ohessa on kolme havaintoa:

1. Päivän lehdet ja uutiset jäivät lukematta. En ole vuosikausiin seurannut uutisia mistään muualta kuin verkosta. Tällä hetkellä luen Helsingin Sanomat ja katson pääuutiset älypuhelimellani.

2. Sähköpostien sekä Facebook- ja Twitter-päivitysten selailemisesta on tullut päivittäinen tapa. Tekee ihan hyvää olla näistä hetkellisesti irti. Toisaalta se on samalla sosiaalisesti ja tiedollisesti köyhdyttävää.

3. Päivän mittaan tarvitsin useita palveluita verkossa. Katsoin esimerkiksi päivän sään, tarkistin kartasta muutamia paikkoja/sijainteja sekä etsin joukkoliikennereittejä ja aikatauluja. Näiden osalta verkkolakko tekee elämästä yksinkertaisesti hankalaa.

Yhteenvetona voikin todeta, että tällä hetkellä lähes kaikki keskeinen tieto ja monet sosiaaliset suhteet ovat verkossa. Verkkovapaa päivä ei siis ole kovin mielekäs lähestymistapa siihen, jos haluaa rauhoittaa omia vapaapäiviä.

Uutisia voi lukea paperilehdestä tai verkosta. Ero on omasta näkökulmasta häviävän pieni – oikeastaan vain se, että paperilehdestä uutisten lukeminen on epäkäytännöllistä – puhumattakaan karttojen, yhteystietojen tai aikataulujen tarkistaminen, se vasta ilman verkko hankalaa onkin.

Verkkovapaata päivää paremmin voisi toimia se, ettei lue sähköposteja tai on päivän irti sosiaalisesta mediasta. Tai vaihtoehtoisesti voi viettää vaikka uutisvapaata päivää, jolloin voi jättää niin verkkouutiset kuin paperilehdenkin lukematta.