Usein jätämme tekemättä asioita, joita haluaisimme, koska pelkäämme epäonnistuvamme.
Emme uskalla ottaa ensimmäistä askelta vaikka tiedämme hyvin, että se on tärkein tapa kasvaa ihmisenä.
Juuttuminen sinne, missä on mukavaa ja helppoa on mukavuuden sijaan usein pelkoa.
Vierailu epämukavuusalueelle, oman mukavuusalueen ulkopuolella, tarkoittaa sitä että menee rohkeasti sinne, missä joutuu kohtaamaan mm. rasitusta, pelkoa, häpeää ja ujostusta.
Kun epämukavuusalueella vierailee vaihtelevasti oman palautumiskyvyn rajoissa, mukavuusalue ja suorituskyky kasvavat.
Kyse on vähän samasta asiasta kuin fyysisen kunnon kehittymisessä. Jos ei ole koskaan harrastanut juoksua, voi lyhyen matkan juokseminen bussiin tuntua ylivoimaiselta suoritukselta. Mikäli käy lenkillä säännöllisesti, ei 10 km juoksu tunnu juurikaan rasittavalta. Kyse on superkompensaatiosta.
Miten henkistä harjoittelua eli vierailuja omalle epämukavuusalueelle voi sitten lisätä? Ohessa kuusi vinkkiä + bonuksena lukuvinkki:
1. Tule tietoiseksi omasta mukavuusalueestasi ja aseta tavoitteita. Mieti mitä ovat ne asiat, joita pelkäät, mutta jotka kuitenkin tekisivät sinulle hyvää sekä ne asiat, jotka ovat mukavuusalueesi sisällä. Voit vaikka piirtää ympyrän ja kirjoittaa sen sisälle ne asiat, jotka ovat helppoja ja mukavia itsellesi ja ulkopuolelle ne asiat, joiden tiedät tekevän sinulle hyvää, mutta pelkäät tarttua haasteeseen. Mieti mitä hyötyisit taidoista mukavuusalueen ulkopuolella ja aseta konkreettiset tavoitteet mukavuusalueelta poistumiseksi.
2. Näe epäonnistuminen oppimisen lähteenä. Monet pelkäävät epäonnistumista niin paljon, että eivät uskalla yrittää. Tämä on varma tapa epäonnistua. Se, joka ei ole epäonnistunut, ei ole yrittänyt eikä siten voinut onnistuakaan. Epäonnistumiset ovat hyödyllisiä, jos pystyt niiden yhteydessä tai jälkeen pohtimaan kokemustasi. Kuinka hyödynnät kokemustasi niin, ettet epäonnistu seuraavalla kerralla.
3. Etene pienin askelin. Epämukavuusalueella kannattaa vierailla sopivasti ja vaihtelevasti, pienin askelin ja muistaa palautuminen (superkompensaatio tapahtuu levossa). On turha kuormittaa itseään liikaa. Jos pelkäät julkisia esiintymisiä, aloita niiden harjoittelu pienessä ryhmässä, läheisten kanssa tai harjoittele vaikka aluksi yksin.
4. Ota mallia ja seuraa muiden tekemistä. Jos haluat tulla hyväksi jossain, seuraa niitä ja heittäydy niiden seuraan, jotka ovat mestareita kyseisellä alalla. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että saat oppia ja vaikutteita omaa toimintaasi varten. Kannattaa siis hengata niiden kanssa, jotka ovat jo siellä, jonne itse haluat.
5. Ole itsellesi rehellinen. Maailman pisin työmatka on ryhtyminen tuumasta toimeen. On helppo keksiä loputtomasti tekosyitä, kuten juuri nyt ei ole aikaa tai juuri nyt ei ole hyvä hetki. Itseäsi et voi kuitenkaan huijata. Kannattaa olla rehellinen ja tunnustaa, jos pelkäät. Tosiasioiden ja omien heikkouksien tunnustaminen on keskeinen osa muutosta.
6. Älä ota itseäsi liian vakavasti ja pidä hauskaa. Kannattaa opetella nauramaan itselle ja omille virheilleen. Riskien ottaminen johtaa vääjäämättä epäonnistumisiin. Ole iloinen, jos muut voivat pitää hauskaa kustannuksellasi.
+ BONUS: Lue Spencer Johnsonin kirja Kuka vei juustoni?
Kirjassa Spencer Johnson kertoo tarinan neljästä kuvitteellisesta tyypistä etsimässä sokkelossa ”juustoa”. Käytännössä tarina kertoo pelon ja muutosvastarinnan voittamisesta.
Mikäli ottaa annetun itsestäänselvyytenä ja tyytyy vain olemassa olevaan tilanteeseen, tulee huomanneeksi aika pian, että maailma ympärillä muuttuu ja oma tilanne käy tukalaksi. Näin oma mukavuusalue kutistuu aika nopeasti mahdottoman pieneksi.
Sopeutuminen jatkuvaan muutokseen tarkoittaa vanhasta luopumista ja omien pelkojen voittamista, uteliaisuutta ja rohkeutta jatkaa matkaa sinne, minne ei vielä selvästi näe. Juuri tästä on omasta mielestäni kysymys myös epämukavuusalueella vierailuista.
Spencer Johnsonin tarinan opetuksia ovat mm. seuraavat huomiot: Jollet muutu, saatat tuhoutua. Mitä tekisit, jos et pelkäisi? Kun ylität pelkosi, tunnet itsesi vapaaksi. Mitä nopeammin luovut vanhasta, sitä nopeammin löydät uutta. Pienten muutosten havaitseminen ajoissa auttaa sopeutumaan tuleviin suuriin muutoksiin.
Yhteenvetona Spencer Johnson kirjoittaa:
– Kaikki muuttuu (juustoa siirrellään)
– Ennakoi muutoksia (varaudu siihen, että Juustoa siirrellään)
– Tarkkaile muutoksia (haistele juustoa usein, jotta tiedät milloin se vanhenee)
– Sopeudu muutoksiin nopeasti (mitä nopeammin luovut vanhasta juustosta, sitä nopeammin pääset nauttimaan uudesta juustosta)
– Muutu (siirry juuston mukana)
– Nauti muutoksista (nauti seikkailusta ja uuden juuston mausta)
– Ole valmis muuttumaan nopeasti ja nauti siitä aina uudestaan (juustoa siirrellään)
Eli rohkeasti arjen ja elämän sokkelossa eteenpäin vain!