Maailmanparannuksella tienaa mukavasti: Vuoden 2012 ansio- ja pääomatuloni

Leo Stranius-Kuva Hanna HeikkiläTiedotusvälineet ovat tänään (1.11.) julkaisseet ahkerasti verotietoja vuodelta 2012.

Pääsin itsekin uutisiin palkkatietojeni takia. Esimerkiksi YLE julkaisi joidenkin ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöjohtajien palkkatietoja: Maailmanparannuksella tienattiin mukavasti.

Itse sain, aivan kuten YLE tiesi kertoa, vuonna 2012 verotettavaa ansiotuloa yhteensä 42 001,21 euroa ja verotettavaa pääomatuloa 2179,88 euroa.

Ohessa on avoimuuden hengessä palkka- ja pääomatulotietoni avattu vielä hiukan tarkemmin sekä pohdintaa siitä, että todellinen palkka on paljon muutakin kuin rahaa.

Vuoden 2012 ansiotulostani suurin osa on Luonto-Liitosta saamaani palkkaa, yhteensä 34 878,69 euroa ja lisäksi luontaisetuina (puhelinetu) 220 euroa. Loput ansiotuloistani (6 902,52 euroa) on erilaisia muutaman satasen suuruisia sivutuloja (kirjoitus- ja puhepalkkioita tms.).

Luonto-Liitosta saamani palkka luontaisetuineen ja lomarahoineen on siis vuonna 2012 ollut keskimäärin 2924,89 euroa kuukaudessa. Vuonna 2012 pidin kuitenkin isäkuukauden, jolloin tuo summa ei käytännössä ole todellinen kuukausipalkkani.

Luonto-Liiton käyttämän palkkataulukon mukainen palkkani oli joulukuussa 2012 yhteensä 2583,64 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi saan kokemuslisää, jolloin kuukausipalkkani nousee huomattavasti ollen yhteensä 3125,47 euroa kuukaudessa.

Palkkatulojen lisäksi minulle kertyi vuonna 2012 vuokratuloja puolisoni kanssa puoliksi omistamastani sijoitusasunnosta yhteensä 3652,87 euroa ja sijoitusrahastoista voittoa 157,13 euroa. Kun näistä vähennetään pääomatuloista tehtävät vähennykset (asuntolainan korot) jää verotettavaa pääomatuloa tuo mainittu 2179,88 euroa vuonna 2012.

Vuonna 2013 minulla ei ole ollut juuri lainkaan palkkatuloja Luonto-Liitosta, koska olen ollut helmikuun alusta lähtien hoitovapaalla hoitomassa lastani. Toisaalta olen saanut huomattavan määrän kokouspalkkioita toimiessani vuoden 2013 alusta lähtien Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Palkkioista olen kirjoittanut tänne: Ovatko kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ja muut etuudet kohtuullisia? Lisäksi kaupunginvaltuutettuna olen ilmoittanut omat taloudelliset ja muut sidonnaisuuteni täällä.

RahaOnko palkkani kohtuullinen? Omasta mielestäni se on huomattavan suuri. Olen ilman muuta etuoikeutettu, koska voin tehdä hyvällä palkalla työtä, jonka koen mielekkääksi ja arvokkaaksi. Lisäksi lahjoitan omista nettoansioistani noin 5-10 prosenttia vuosittain hyväntekeväisyyteen. Lahjoittaminen tunnetusti vain lisää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä.

Erityisen ongelmallista on kuitenkin se, että luonnon tuhoamisesta maksetaan niin paljon. Esimerkiksi Talvivaaran kaivosyhtiössä työskentelevä Pekka Perä sai ansiotuloja vuonna 2012 YLE:n mukaan yli 300 000 euroa.

Toisaalta todellinen työstä saatava palkka on paljon muutakin kuin rahaa. Todellisen palkan voi laskea esimerkiksi niin, että kertoo ansaitun rahasumman eli nettopalkan (R) energialla (E), käytetyllä ajalla (A) ja työn yhteiskunnallisella (Y) ja sosiaalisella (S) lisäarvolla sekä onnellisuudella eli työn mielekkyydellä (O). (Kukin kerroin nettopalkan jälkeen välillä 0,5-2,0, ks. täällä tarkemmin).

Näin laskettuna saan itselleni kuukausipalkaksi noin 33 600 euroa. Ei lainkaan hassumpaa. Tuon verran pitäisi siis saada palkkaa, jotta minun kannattaisi vaihtaa nykyinen työni perustoimistotyöhön, jolla ei ole juurikaan yhteiskunnallista tai sosiaalista lisäarvoa ja jonka kokisin lähinnä tavalliseksi perusduuniksi.

Ainakin tästä näkökulmasta YLE:n otsikointi pitää varmasti paikkansa. Maailmanparannuksella todellakin tienaa mukavasti.

6 kommenttia artikkeliin ”Maailmanparannuksella tienaa mukavasti: Vuoden 2012 ansio- ja pääomatuloni”

  1. Hei, Leo!

    Kiitos kirjoituksestasi! (oli yllätys, että maailmanparantamisella tuolla tavoin tienaa noin hyvin – jälleen kerran jäin opettajana toiseksi ja vähän katkeroiduin, koska Suomessakin on ihmisten kasvattajilla, opettajilla ja hoitajilla huonommat palkat kuin koneiden, papereiden tai ideoiden kanssa työskentelevillä. Mutta ei mennä nyt siihen).

    Haluan kysyä jotain, joka ei varsinaisesti liity tuohon aiheeseen: Paljastit blogissasi, että sinulla on säästöjä ja sijoitusasunto. Asiaa miettineenä ja erittäin ympäristötietoisena ihmisenä haluaisin itse sijoittaa vähät pennoseni johonkin, mikä olisi hyväksi myös maapallolle ja sen olennoille. Pankkien sijoitusrahastoiden ja veroparatiisiyhtiöiden kautta saatan kannattaa ties mitä huume- ja asekauppoja. Mikä on sellainen kohde, minne kannattaisi oikeasti laittaa rahansa? Kysyn sinulta, koska vaikutat miettineen ympäristö- ja elämäntapa-asioita muutamankin kerran. Jos tiedät vastata, kirjoita vaikka uusi blogi aiheesta.

    • Kiitos kommentista Inka!

      Paras mahdollinen sijoitus on mielestäni tulevaisuus! Näin ollen paras sijoituskohde on lahjoittaa rahaa ja aikaa ympäristöjärjestöille, jotka pyrkivät varmistamaan, että planeettamme olisi kelvollinen elinpaikka lukemattomille lajeille jatkossakin. Olen kirjoittanut tästä joskus tänne:

      Ryhdy eettiseksi eläkesäästäjäksi – nautit elämästäsi enemmän!
      https://leostranius.fi/2010/01/ryhdy-eettiseksi-elakesaastajaksi-%E2%80%93-nautit-elamastasi-enemman/

      Lahjoittamisen lisäksi olen itse päätynyt tosiaan sijoittamaan omistusasuntoon ja Nordean ilmasto- ja ympäristörahastoon.

      Parhain terveisin
      -Leo

  2. Miksi ihmeessä laskutat ”muutaman satasen suuruisia sivutuloja (kirjoitus- ja puhepalkkioita tms.).” Kai kuitenkin puhut vain hyvää tarkoittavien tilaisuuksissa?

    • Arvoisa Riistäjäkapitalisti
      Käyn mielelläni puhumassa (mikäli koen, että minulla on jotain sanottavaa tai annettavaa), kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa.
      Parhain terviesin
      -Leo Stranius

  3. Jäin pohtimaan tuolla Ovatko kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ja muut etuuden kohtuullisia? Kommenttiboksissa ollutta kommenttia:
    ”Tästä on myös vihreiden täyspäiväisyysideassa kyse: tarvitsemme parempaa poltiiikkaa, ja se edellyttää, että ihmisillä on aikaa sitä tehdä. Nykyisellään kaupunginhallituksessa toimiakseen käytännössä tarvitsee joko poliittisen työpaikan jossa muu työ joustaa sopivasti kaupunginhallituksen ehdoilla tai muutoin toimeentulon joka ei edellytä kovin aktiivista työssäkäyntiä.”
    Tämä on totta, mutta saavuttaaksemme parempaa politiikkaa, se edellyttää, että myös pienituloisilla, opiskelijoilla, pätkätyöläisillä ynnä muilla on aikaa perehtyä asioihin, tutustua ehdokkaisiin, jotta he voisivat valita parhaat mahdolliset edustajat. Kun energiaa kuluu toimeentulosta aiheutuvaan stressiin, tämä huonontaa mahdollisuuksia vaikuttaa parhaalla mahdolisella tavalla.
    Eli parannetaan ensin pienituloisten asemaa ja sitten valtuutettujen..vai pystyisivätkö parempi palkkaiset valtuutetut parantamaan pienituloisten asemaa..?
    Muna-vai-kana-asetelma.

Kommentointi on suljettu.

Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Seuraa minua Instagramissa