Helsingin Sanomien (HS kaupunki 25.6.) mukaan Helsinki suunnittelee vuosina 2017–2040 tietunneleita noin 1,6 miljardilla eurolla.
Järkevillä joukkoliikenneinvestoinneilla ja ruuhkamaksuilla voidaan autotunneleiden väitetyt edut kuitenkin saada halvemmalla, ympäristöystävällisemmin ja tasa-arvoisemmin.
Tunneleiden rakentaminen on haitallisen yksityisautoilun suosimista ja kaupungin rahojen tuhlausta.
Investoinnit tietunneleihin lisäävät autoilua, koska ne tekevät siitä houkuttelevampaa. Tämä tarkoittaa sitä, että joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn edellytykset heikkenevät samalla kun yhdyskuntarakenne hajautuu. Tämä kaikki lisää edelleen haitallista autoilua.
Lisääntyvä yksityisautoilu saastuttaa, aiheuttaa melua, vaatii paljon tilaa ja tulee lopulta kaupungille kalliiksi.
Tunneleiden sijaan Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla kannattaa ottaa käyttöön ruuhkamaksut. Ruuhkamaksu olisi tehokas keino saavuttaa liikennepoliittisia tavoitteita ja yhteiskunnallisia hyötyjä sekä saada samalla rahaa joukkoliikenteen kehittämiseen.
Ruuhkamaksujen myötä ruuhkat vähenisivät, joukkoliikenteen käyttö lisääntyisi, ilmanlaatu paranisi ja hiilidioksidipäästöt vähenisivät samalla kun liikenneturvallisuus paranisi ja maankäyttö tiivistyisi.
Samaan aikaan myös välttämätön autoilu helpottaisi ruuhkien vähetessä. Ruuhkamaksut tekisivät näin myös autoilusta sujuvampaa. Nämä edut jäävät tietunneleita rakentamalla saavuttamatta.
Vastaavia vaikutuksia voitaisiin toki saada osittain myös muilla yksittäisillä toimenpiteillä. Näitä ovat esimerkiksi joukkoliikenneinvestoinnit, maksuton joukkoliikenne, pysäköinnin hinnoittelu, liikkumisen ja liikenteen älykäs hallinta, liityntäpysäköinnin lisääminen, maankäytön tiivistäminen ja polttoaineen hinnan nosto. Näiden toimenpiteiden vaikutukset olisivat kuitenkin rajallisia ruuhkamaksusta saataviin hyötyihin verrattuna.
Toivottavasti kaupunkisuunnittelussa ja kaupungin päätöksenteossa ymmärretään pian kaupunkilaisten etu.
Miten määrittelet välttämättömän autoilun? Monet joutuvat taloudellisista syistä asumaan kaukana työpaikastaan ja toisaalta monet haluavat asua lähellä luontoa, mutta työpaikka sijaitsee toisaalla. Myös palvelut voivat sijaita sen verran kaukana, että autolla on pakko liikkua ainakin jonkin verran; kaikki kun eivät asu keskustassa. Monet tekevät työtä sellaisina vuorokauden aikoina (usein vielä aika pienituloistakin…), jolloin toimivaa joukkoliikennettä ei ole ja toisaalta jo Espoosta Helsinkiin suuntautuva työmatka voi olla hankalaa joukkoliikenteen avulla.
Onko sinusta siis oikeudenmukaista, että tavalliset työssäkäyvät joutuvat jatkossa maksamaan siitäkin lisähintaa, että voivat käydä töissä? Paljonko ruuhkamaksut parantavat Helsingin kokoisen kaupungin ilmanlaatua ja paljonko ne säästävät kaupungin rahoja? Vähentääkö ruuhkamaksut Helsingin kokoisen kaupungin autoilua, koska jo nyt useimmat miettivät mihin aikaan viitsivät ajaa (jos voivat valita) ja ja valitsevat joukkoliikenteen, kun se on järkevää. En tunne ketään, joka haluaisi ajaa ruuhkissa, jos voi valita toisen ajoajankohdan ja harva tykkää ajaa keskustassa, joten sitä vältellään mahdollisuuksien mukaan.
Ja tärkeä kysymys, kannattaako ruuhkamaksuja sellaiset ihmiset, jotka eivät asu kantakaupungissa tai joilla ei ole pitkä työmatka, jota ei voi taittaa kuin autolla? 😉
Kiitos kommentista, palautteesta ja hyvistä kysymyksistä Sara!
”Välttämättömänä autoiluna” tässä yhteydessä voi pitää sitä, mikä jatkuu ruuhkamaksuista huolimatta. ”Turhaa autoilua” on taas se, jossa ihmiset siirtyvät ruuhkamaksujen ansiosta käyttämään esimerkiksi joukkoliikennettä tai pyöräilevät tai kävelevät matkansa.
Liikenne- ja viestintäministeriö on selvittänyt ruuhkamaksujen hyötyjä ja haittoja perusteellisesti. Selvitys löytyy täältä: http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=339549&name=DLFE-8011.pdf&title=Julkaisuja%2030-2009
Selvityksen mukaan ruuhkamaksumallien arvioidut vuositulot olisivat noin 140–270 miljoonaa euroa.
selvityksen mukaan ”Ruuhkamaksujen aikaansaaman henkilöautoliikenteen vähenemisen ja paremman sujuvuuden seurauksena ilmanlaatu paranisi ja liikenteessä syntyisi vähemmän päästöjä. Hiilidioksidipäästöjen arvioidaan vähenevän ruuhkamaksujen ansioista noin 11-21 % verrattuna tilanteeseen ilman ruuhkamaksuja vuonna 2017. Muiden terveydelle haitallisten päästöjen (hiukkaset, NOx, CO, HC) arvioidaan vähenevät noin 8-18 %. Pitoisuuksien väheneminen olisi voimakkainta pääväylien ympäristössä ja kantakaupungissa. Päästöille altistuvien ihmisten määrä vähenisi ja terveysvaikutukset olisivat alueen asukkaille myönteiset.”
Lisäksi selvityksen mukaan:
– Ruuhkamaksut vähentäisivät pääväylien liikennemääriä ruuhka-aikana noin 10–30 %. Myös Helsingin keskusta-alueen liikennemäärät vähenisivät selvästi.
– Ruuhka-aikoina joukkoliikenteen matkustajamäärät lisääntyisivät noin 5-12 %. Joukkoliikenteen kulkutapaosuus kaikista moottoroiduista matkoista kasvaisi 3-7 prosenttiyksikköä.
– Tieliikenneonnettomuuksien määrät vuonna 2017 laskisivat noin 10-14 %.
– Liikenteen sujuvuus, saavutettavuus sekä liikenteestä yrityksille koituvat kustannukset vaikuttavat seudun vetovoimaan ja kilpailukykyyn yritysten sijainti alueena.
– Ruuhkamaksut tiivistäisivät maankäyttöä hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen
Suomen Luonto -lehti teetti helmikuussa 2009 Taloustutkimuksella kyselyn suomalaisten asenteista ruuhkamaksuja kohtaan. Kyselyn mukaan 43 prosentin mielestä pääkaupunkiseudulla tulisi ottaa käyttöön ruuhkamaksut kun vastustajia oli vain 38 prosenttia.
Aurinkoista kesän jatkoa!
Parhain terveisin
-Leo
Kun tunnelihankkeita tuntuu vähän väliä pulpahtelevan esiin, tulee mieleen sellainenkin kysymys, onko Helsingin kaupunki ottanut tehtäväkseen tukea louhinta-alaa.
”… sitä, mikä jatkuu ruuhkamaksuista huolimatta”; kun maksu vaihtelee, vaihtuu välttämättömyyden rajakin? Jos kerätään euro päivässä, hyvin harva muuttaa mitään, jos vaikka 40 euroa/päivä, todella moni; ja vaihtoehdot siltä väliltä. Ei kuulosta enää ”välttämättömältä” (”pakko tehdä; sellainen, jonka korvaaminen ei ole mahdollista”), vaan ihan vaan maksuhalukkuudelta.
Välttämättömän vastakohta ei ole ”turha”, vaan ”vapaaehtoinen” tai ”valinnainen”.