Valtuustoblogi: Päätöksenteko Helsingissä avoimemmaksi

Heti kunnallisvaalien jälkeen käynnistyi puolueiden väliset neuvottelut kaupunginhallituksen ja lautakuntien sekä erilaisten johtokuntien paikkajaosta.

Esimerkiksi tuore Vihreiden valtuustoryhmä kokoontui vaalien jälkeen ja valitsi keskuudestaan neuvottelijat puolueiden välillä käytäviin neuvotteluihin.

Neuvotteluissa kyse on puhtaasta vallanjaosta. Siitä kuka saa mitäkin paikkoja.

Valitettavasti näistä neuvotteluista ei tässä vaiheessa voi hiiskua julkisuuteen sanaakaan.

Onkin erikoista, että 4,5 miljardin budjettia pyörittävän maan pääkaupungin paikkaneuvottelut eivät kiinnosta julkisuutta nykyistä enempää.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta pääkaupungin päätöksenteossa voitaisiin lisätä avoimuutta?

1. Neuvotteluvaiheen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä tulisi lisätä esimerkiksi seuraavasti:
– Vaalien jälkeen käytäville puolueiden paikkaneuvotteluille tulee sopia tietty julkinen päivämäärä ja toimintatapa.
– Eri puolueiden neuvottelijat (henkilöt) tulee julkistaa.
– Puolueiden tulee sopia heti aluksi keskenään kirjallisesti kaupungin strategista (vrt. hallitusohjelma).
– Kokouksissa käytetyt taustamuistiot, perustelut ja materiaalit tulee julkistaa.

2. Kaupungin päätöksenteon avoimuutta tulisi lisätä myöhemmin esimerkiksi seuraavasti:
– Lautakuntien kokouksista tulee tehdä julkisia ja ne olisi hyvä lähettää verkkoon siinä missä valtuuston kokouksetkin ovat kaikkien katseltavissa Helsinki-kanavalla.
– Avoimuuden voi aloittaa vaikka joka maanantaina pidettävistä kaupunginhallituksen kokouksista.
– Kaupunginjohtajat tulisi korvata vaaleissa valittavilla ja vaalikauden istuvilla pormestareilla.

Tietysti ongelmana on se, että mikäli kokoukset tehdään julkisiksi, karkaa päätöksenteko suljettujen ovien taakse ja neuvotteluhuoneiden käytäville. Tosin samalla logiikalla pitäisi varmaan eduskunnan istunnoista ja valtuuston kokouksistakin tehdä suljettuja ja salaisia.

Tällä hetkellä neuvottelut pääkaupungissa käytettävästä vallasta ovat mielestäni jopa salamyhkäisemmät kuin valtakunnan tasolla käytävät hallitusneuvottelut – vaikka niissäkin olisi huomattavasti parannettavaa. Niitä sentään käydään tiettynä aikana tietyssä paikassa (Säätytalolla) ja tuloksena syntyy hallitusohjelma, johon kaikki hallituspuolueet sitoutuvat ja jota voidaan julkisesti arvioida.

Demokratiaan ja avoimeen päätöksentekoon kuuluu asioiden avoin valmistelu.  

Valtuustoblogin edelliset kirjoitukset täällä:
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tavoitteena ihana kaupunki
Politiikan teon periaatteiksi avoimuus, positiivisuus, proaktiivisuus ja äänettömät?
Kunnallisvaalit on käyty: Kiitos luottamuksesta!

2 kommenttia artikkeliin ”Valtuustoblogi: Päätöksenteko Helsingissä avoimemmaksi”

  1. Kiitos Leo monesta mielenkiintoisesta näkökulmasta!

    Olen monessa asiassa samaa mieltä. Toivottavasti valtuusto ei tee Sinulle samaa kuin monelle vihreällekin – muuta Sinua epädemokraattiseksi oman edun tavoittelijaksi!

    Neuvotteluissa oli todella kyse vallanjaosta. Minun mielestäni vaalit ovat paikka, joissa puolueet saavat mandaatin kansalta. Mielestäni on väärin, että isot puolueet Vihreät mukaan luettuina toimitavat luottamuspaikkaneuvotteluissa tietoisesti siten, että ottivat itselleen poliittista valtaa enemmän kuin kansa oli antanut ja pakottivat pienemmät puolueet tyytymään pienempään valtaan kuin, minkä kansa oli niille antanut. Mielestäni tämä on epädemokraattista ja äänestäjien halveksumista. Luottamuspaikkajaon tulisi kunnioittaa kansan päätöstä eikä pyrkiä vääristämään sitä omaksi eduksi.

    Vaikka Vihreät vaikuttikin neuvotteluissa sympaattisimmalta suurista puolueista, yhtä kaikki se ei kunnioittanut pienempien puolueiden äänestäjien antamaa valtaa omille edustajilleen, vaan sekä kahmi sitä itselleen, että ratkaisevasti myötävaikutti siihen, että Kokoomuksen neuvottelijoiden häikäilemätön valtapolitiikka erityisesti kaupunginhallituksen paikkajaossa pystyi toteutumaan.

    Jos Vihreät olisi ollut erilainen puolue, se olisi kyennyt aikaansaamaan pisteytysjärjestelmän, joka olisi läpinäkyvästi paikkajaon kestäessä johtanut siihen, että isot puolueet kunnioittaisivat kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa, eivätkä polkisi toisten oikeuksia. Näin ei valitettavasti ollut.

    Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että paikkaneuvotteluille sovitaan tietty julkinen päivämäärä ja kannatan toimintatavasta sopimista. Sellaisen järjestäytyneen tavanhan pienet ja keskisuuret puolueet pyrkivät luomaan, mutta Kokoomus, Vihreät ja Sosialidemokraatit kaatoivat. Kannatan myös perusteluiden julkisuutta. Sen sijaan en olisi vaatimassa heti kaupungin strategiasta sopimista, koska kaupungissa ei ole hallitus-oppositio –jakoa. Mielestäni strategian käsittely kauden alkuvaiheessa on hyvä ja toimiva ratkaisu.

    Ehdotuksesi avoimuuden lisäämisestä ovat tutkimisen arvoisia.

    Käsittääkseni nimenomaan isot puolueet haluavat käydä salamyhkäistä keskustelua vallasta, sillä niiden toimintamalli ei kestäisi avointa päivänvaloa. Valitettavasti tämä koskee kaikkia kolmesta suuresta puolueesta. Toivottavasti Sinä tuot tähän muutoksen!

    Tervetuloa valtuustoon!

    Mika Ebeling
    Valtuustoryhmän puheenjohtaja (KD)

    • Kiitos hyvästä ja valaisevasta kommentista Mika! Hienoa, että voidaan tehdä yhdessä töitä avoimemman toimintakulttuurin puolesta!

Kommentointi on suljettu.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa