Loukkaantuminen on kutsu paranemiseen ja uuteen ajatteluun

Kaaduin viikko sitten polkupyörällä sateen liukastamalla pienellä puupäällysteisellä sillalla. Heti kaatumisen jälkeen lääkäri totesi röntgenkuvien perusteella olkaluun murtuneen.

Tänään (31.7.) kävin olkavarren seurantatarkastuksessa. Huonoja uutisia: Olkaluu olikin murtunut kahdesta paikasta. Murtumat ovat ylhäällä olkapäässä ja hauiksen kohdalla koko luun/käden matkan poikittaissuunnassa.

Hyviä uutisia: Paraneminen ja luutuminen on lähtenyt viikossa hienosti käyntiin. Leikkauksia tai kipsejä ei tarvita ja parin viikon päästä kantositeen voi ottaa pois.

Kaatuminen, loukkaantuminen ja arjen vaikeutuminen on tietysti haasteellista. Toisaalta onnettomuuksissa on myös aina uuden mahdollisuus.

Minulle tämä mahdollisuus tarjoiltiin hopealautasella Facebook-viestin muodossa, kun myönteisen ajattelun sukulaissielu Pekka Harju-Autti lähetti kannustavan viestin. Sen inspiroimana uskon, että tästä tulee ”hieno paraneminen” ja ”arvokas itseoivalluspolku”.

Ohessa kolme onnettomuuden mukanaan tuomaa positiivista mahdollisuutta:

1. Kutsu järjestää arki uudestaan. Loukkaantumisen myötä turha kiire jää pois ja arki tulee organisoitua uudelleen. Viikon aikana olen löytänyt paljon luovia tapoja hoitaa esimerkiksi erilaisia vauva-arkeen liittyviä hommia. Muutenkin arkiset asiat tulee nähtyä yksikätisenä kokonaan uudessa valossa.

2. Kutsu myönteiseen ajatteluun. Tilanne antaa hienon mahdollisuuden keskittyä positiiviseen ja eteenpäin suuntautuneeseen tietoiseen läsnäoloon eli mindfulnessiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ympärillä olevat voivottelijat ja päivittelijät tulee nähdä erityisenä haasteena kääntää tilanne myönteiseen suuntaan.

3. Kutsu oppia ymmärtämään ja vaikuttamaan omaan paranemiseen eli keskittyä esimerkiksi siihen, miten omalla ajattelullaan voi auttaa fyysistä paranemista. Sairastaminen sairaaksi tekee. Viikon aikana olen pyrkinyt hoitamaan aktiivisesti eri asioita (tietenkin kättä kohtuuttomasti rasittamatta), tehnyt mielikuvaharjoittelua olkapään kanssa ja jättänyt kipulääkkeet pois.

Kaiken lisäksi minulla oli kaatumiseni suhteen myös uskomattoman hyvä tuuri:
– Päässä ollut kypärä pelasti minut mahdollisilta päävammoilta
– Vauva ei ollut mukana turvaistuimessa – hänelle olisi voinut käydä köpelösti
– Vasenkätisenä oikean käden toimintakyvyttömyys ei haittaa niin paljon

Harvoin sitä elämässään kohtaa näin hienoa oppimisen mahdollisuutta. Täytyy olla todella tyytyväinen.

Kannattaa lukea myös kirjoitukseni kiusoista, kriiseistä ja katastrofeista selviytymisestä.