Luin juhannuksena Björn Wahlroosin kirjan Markkinat ja demokratia – Loppu enemmistön tyrannialle. Lainasin kirjan Käpylän kirjastosta.
Lähes 400-sivuinen teos on ihan kiinnostava katsaus omistusoikeuden ja yhtiöiden historiaan. Siihen kirjan anti sitten oikeastaan jääkin. Uutta tietoa tai Wahlroosin omia näkemyksiä on tarjolla niukasti. Sitä varten riittää, että lukee pari viimeistä sivua ja oikeastaan kirjan viimeisen lauseen.
Wahlroosin mukaan vapauden ja edistyksen takaaja on kaikkialla valtioiden, yhtiöiden ja yksilöiden välinen kilpailu. Tai kuten hän sivulla 368-369 asian muotoilee:
”Tämän kirjan keskeinen johtopäätös on se, että valinnan ja kilpailun vapaus ulottuu paljon perinteisiä markkinoita laajemmalle. Vaikka kilpailu on tehokkainta toimiessaan hintajärjestelmän kautta, sen ei pitäisi johtaa uskomaan kilpailun edellyttävän hintajärjestelmää. Maailmamme on täynnä kilpailua, josta vain pieni osaa toteutuu järjestäytyneillä markkinoilla tai jossain muussa hintamekanismissa. Kuten sosiobiologi Richard Dawkins on huomauttanut, koko luonto on parhaiten kuvattavissa monimutkaisena kilpailuna, jossa ratkaisua hallitsevat lopulta tehokkaimmat kokoonpanot.”
Wahlroos tuntuu pelkäävän demokratiaa – erityisesti sitä, että enemmistö pistetään maksamaan rikkaan vähemmistön taskuista hyvinvointivaltion lasku tai että pieni vähemmistö voi kiristää enemmistöä omilla vaatimuksillaan. Hänen mukaansa historian valossa omistusoikeus sekä loukkaamaton ja perinnöllinen maaomaisuus ovat aina ja kaikkialla olleet perustana mahtavalle aatelistolle, joka on kyennyt toimimaan hallitsijan vastapainona.
”Taloudellinen riippumattomuus, etuoikeus olla niin vauras, että pystyy ylläpitämään elämäntapansa myös vastoinkäymisten kohdatessa, ja etuoikeus luoda vastaava asema myös tuleville sukupolville on aina ollut välttämätön ehto pitää kuninkaan, valtion tai diktaattorin valta kurissa.”
Yritysjohto voi toimia kuten haluaa. Sinne demokratia tai valtion valta ei ulotu. Sellainen olisi ilmeisesti myös Wahlroosin ihanneyhteiskunta.
Kannattaa lukea Timo Harakan tarkempi murskakritiikki Wahlroosin kirjasta: Wahlroosin valikoiva historia sekä katsoa Martti Mörttisen juttu aamulehdessä. Mörttinen kirjoittaa osuvasti: ”Enimmäkseen Markkinat ja demokratia on kuitenkin sujuvaa keskikoulun historian kertaamista lisättynä huomioilla omistamisen, kilpailun ja vapaan liikkuvuuden autuudesta.”
Harakan Mörttisen arviot tiivistävät olennaisen. Koko kirjaan ei omaa aikaa kannata uhrata.
En ole Wahlroosin kirjaa lukenut, kun olen taipuvainen yhtymään johtopäätökseen oman ajan käytöstä, mutta tuo Dawkins-lainaus kaivannee tasapainotusta.
Kilpailua on kyllä joka tasolla eikä siihen tosiaankaan tarvita hintamekanismia (jopa solukemia on tavallaan solun sisäistä kilpailua ja kaupankäyntiä), mutta ehkä Wahlroosilta on jäänyt näkemättä se, että nuo luonnon menestyksekkäimmät kokoonpanot perustuvat varsin usein yhteistyölle, melko altruistisellekin.
Harakan arvostelun perusteella tuntuu aika erikoiselta, että Wahlroos suitsuttaa kapitalismin siunausta ihmiskunnan elintason nostajana. Vapaata kilpailua oli ennen teollista vallankumoustakin, eikä kilpailun vapaus tainnut ainakaan 1800-luvulla korreloida elintason kanssa.
Yksi toinen tekijä kyllä korreloi: fossiilisen energian käyttö.